• pääsivu
  • sisällys
  • Pattitilanne uusien palkkausjärjestelmien kehittämisessä?

    Noin kymmenen prosenttia valtiosektorin työntekijöistä on uusien, tehtävien vaativuuteen pohjautuvien palkkausjärjestelmien piirissä. Yliopistoissa merkittävimmät ja pisimmällä olevat ko. hankkeet koskevat Helsingin, Kuopion ja Tampereen yliopistoja.

    Helsingin yliopiston opettajien uusi palkkarakenne

    Helsingin yliopiston opettajien uudesta palkkarakenteesta ja vastaavasta tehtävätasojen kuvauksesta sovittiin edellisen neuvottelukierroksen yhteydessä. Helsingissä uutta palkkarakennesopimusta sovelletaan valtakunnallisten, kaikkia yliopistoja koskevien sopimusten rinnalla. Helsingissä uuteen järjestelmään siirrytään vaiheittain.

    Valtiovarainministeriö on hyväksynyt Helsinki-sopimuksen kuten kaikki muutkin voimassa olevat virkaehtosopimukset. VM ei kuitenkaan ole osoittanut edellä mainitun sopimuksen toteuttamiseen lisärahaa, koska ministeriö ei tunnusta sitä oikeaoppiseksi, tehtävien vaativuuteen pohjautuvaksi järjestelmäksi. Kaikkiin muihin valtionhallinnon uusiin palkkausjärjestelmiin lisärahaa on saatu.

    Eräät maakunnan yliopistot haluaisivat ottaa Helsingin järjestelmän käyttöönsä. VM ei ole sitä hyväksynyt, koska se pelkää tämän vaikeuttavan ns. oikeaoppisten palkkausjärjestelmien tuloa yliopistoihin.

    Helsingin järjestelmä parantaa erityisesti nuorempien tutkijaopettajien palkkauksellista asemaa. Se mahdollistaa sen, että opettaja voi, nimikkeestä riippumatta, päästä jopa professorien palkoille, jos hänen tehtäviensä vaativuus ja pätevyytensä sitä edellyttävät.

    Helsinki-sopimus jäntevöittää opetushenkilöstön virkarakennetta. Helsingin järjestelmä on yksinkertainen, selkeä ja läpinäkyvä. Järjestelmän hallinnoiminen on helppoa ja mahdollista ilman byrokratian lisääntymistä. Helsingin yliopiston palkkarakenteen heikkoutena on, että se koskee vain opettajia.

    Kuopion yliopiston "akateemisten asiantuntijoiden" järjestelmä

    Kuopion uudesta palkkausjärjestelmästä ei ole tehty virkaehtosopimusta.

    Kuopion yliopiston opettajia, tutkijoita ja muita vaativia asiantuntija- ja johtotehtäviä koskeva järjestelmä on laadittu ko. yliopiston hallintojohdon ja akavalaisten toimesta.

    Mahdollisuudet Kuopion palkkausjärjestelmää koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi paranisivat hieman, mikäli järjestelmä koskisi vain opettajia. Tällöin sopimuksen laatiminen olisi puhtaasti opetusministeriön ja AKAVA-JS:n välinen asia. Muut järjestöt eivät olisi työntämässä lusikkaansa soppaan.

    Kuopion järjestelmän selkeydessä ja läpinäkyvyydessä on puutteita. Järjestelmä on aivan liian monimutkainen ja sen hallinnointi olisi raskasta.

    Kuopion järjestelmässä opettajat pääsevät kohtalaisen kattavasti Helsinki-sopimuksessa sovittuihin vähimmäispalkkoihin. Selvimpiä voittajia olisivat professorit.

    Tampereen yliopiston henkilöstöä koskeva palkkausjärjestelmä

    Myöskään Tampereen yliopiston uudesta palkkausjärjestelmästä ei ole solmittu virkaehtosopimusta.

    Tampereen järjestelmä poikkeaa edellisistä muun muassa siinä, että se on niistä ainoa, joka koskee yliopiston koko henkilökuntaa (ei kuitenkaan työnantajavirkamiehiä). Järjestelmä on Kuopion vastaavaa selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Järjestelmän hallinnoiminen olisi raskasta.

    Tampereen järjestelmä näyttäisi parantavan erityisesti professorikunnan ansioita. Samoin avustavia tehtäviä tekevät yliopiston kaikkein pienipalkkaisimmat ryhmät olisivat hyötyjien joukossa.

     

     

    Yhteenveto ja johtopäätökset

    Helsingin järjestelmä on monessa suhteessa vertailussa olleista paras. Valtiovarainministeriön kielteinen asenne ei kuitenkaan mahdollista järjestelmän nopeata käyttöönottoa Helsingissä eikä sen laajentamista yliopiston koko henkilöstöön eikä muihin yliopistoihin.

    Lisärahaa on näillä näkymin saatavissa vain Kuopion ja Tampereen palkkausjärjestelmien kaltaisiin hankkeisiin. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan sellaisenaan sovellu yliopistoissa käyttöön otettavaksi. Yhdeksi keskeiseksi reunaehdoksi tulee kumpaakin em. järjestelmää kehitettäessä asettaa se, etteivät Helsinki-sopimuksessa sovitut palkkaminimit miltään osin alitu. Molempien järjestelmien hallinnoitavuutta tulee voimakkaasti kehittää.

    Helsingin järjestelmän kehittämiseen ei siis näillä näkymin saada lisärahaa. Kuopion ja Tampereen järjestelmien ongelmana taasen on, että virkaehtosopimuksen aikaansaaminen niistä on vaikeata, ellei jopa mahdotonta. Kaikki kolme hanketta ovat siis eri syistä johtuen eräänlaisessa pattitilanteessa. Toisaalta, jos Kuopion tai Tampereen järjestelmän kaltaista systeemiä ei lähivuosina saada yliopistoihin, voi valtiovarainministeriön suhtautuminen Helsinki-sopimukseen muuttua positiivisemmaksi. Näin aika saattaisi tehdä työtä Helsingin palkkarakenteen leviämisen ja laajenemisen puolesta.

     

    Klaus Sundbäck