• psivu
  • sisllys
  •  

    Yliopistolliset liitot valtiovarainministeri Sauli Niinistölle:

    Investointi yliopistokoulutukseen on investointi tulevaisuuden turvaamiseen


    Yliopistollisten järjestöjen mittava vaikuttaminen yliopistojen perusrahoituskurjuuden poistamiseksi on jatkunut. Liitot kävivät 10. toukokuuta luovuttamassa valtiovarainministeri Sauli Niinistölle yhteisen kirjelmän. Ohessa sen teksti kokonaisuudessaan. (Edellisessä lehdessä oli valtiosihteeri Rauno Saarelle luovutettu vetoomus.)

    1 Yliopistoissa tuotettavalle osaamiselle on tarvetta

    Suomessa on ajateltu, että yliopistoilla on keskeinen merkitys maan taloudelle ja yritystoiminnalle. Tämän mukaisesti on jo 1950- ja 1960-luvuilla valittu koulutus ja tutkimus kansalliseksi strategiaksi, mikä on näkynyt sekä koulutusmahdollisuuksien laajentamisena että koulutukseen ja tutkimukseen suunnattujen panostusten kasvattamisena.

    Viime vuosikymmenen lama kolhi koko yhteiskuntaa mutta vuosikymmenen loppuun mennessä talouden tunnusluvut alkoivat herättää toiveita. Edellisillä vuosikymmenillä koulutukseen tehdyt panostukset kantoivat hedelmää ja Suomesta oli kehittymässä korkean teknologian merkittävä viejä. Yhdentyvässä maailmantaloudessa ja kiihtyvässä kilpailutilanteessa koulutukseen perustuva korkea osaaminen onkin Suomen ainoa mahdollisuus, mikä on todettu myös istuvan hallituksen ohjelmassa.

    Kauppa- ja teollisuusministeriö toteaa Suomen teknologiapolitiikkaan liittyen lähtökohdikseen seuraavaa:

    "Suomessa on johdonmukaisesti panostettu tiedon ja osaamisen kehittämiseen. Kansallinen hyvinvointi ja kansainvälinen kilpailukyky perustuvat uuden tiedon tuottamiseen ja soveltamiseen sekä tuotannossa että palveluissa. Innovaatioympäristön toimivuus on avainasemassa varmistettaessa, että suotuisa kehitys jatkuu."

    (Lähde: KTM:n hallinnonalan teknologiapoliittiset linjaukset)

    Kansainvälistyvässä maailmassa on myös yliopistojen perinteinen sivistystehtävä käynyt entistä arvokkaammaksi. Kansakunnan kyky toimia menestyksellisesti monikulttuurisessa ympäristössä pohjautuu itsetuntemukseen ja itseymmärrykseen. Tämä edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää ja yliopistollista tutkimustyötä.

     
    (Lähde: Opetusministeriön Kota-tietokanta)

     

    (Lähde: Opetusministeriön työryhmän muistio: Yliopistojen perusrahoituksen turvaaminen lainsäädännällä vuoden 2000 jälkeen)


    2 Koulutuksen laatu on vaarassa vaatimusten noustessa ja resurssien vähentyessä

    Laman yhteydessä yliopistojen määrärahoja leikattiin ja yliopistojen sisäänottoja kasvatettiin viime vuosikymmenen alkupuolella. Määrärahat päätyivät vuosikymmenen lopussa reaalisesti samalle tasolle kuin vuosikymmenen alussa, mutta opiskelijoiden sisäänotot ja suoritettujen tutkintojen määrät ovat jatkuvasti edelleen kasvaneet.

     
    (Lähde: OPM:n Kota-tietokanta ja Tilastollinen vuosikirja 1985/86, taulukko 341)

     

    Yliopistobudjetit kasvoivat laskennallisesti mm. kiinteistöjen vuokrien sisällyttämisellä yliopistojen menoihin mutta toiminnan todellisten kustannusten kehityksestä jäätiin vuosikymmenen aikana jälkeen satoja miljoonia markkoja. Lisäksi ulkopuolisella rahoituksella järjestettävä toiminta on laajentunut voimakkaasti ja lisännyt osaltaan henkilöstöön ja yliopistojen infrastruktuuriin kohdistuvia paineita. (Taulukot 1 ja 2.)

    Tilanne yliopistoissa on nyt käymässä kestämättömäksi. Jo viime vuosikymmen puolivälissä oli Suomessa jääty jälkeen OECD-maiden opettaja-oppilasmäärien _suhteen keskiarvosta. Vuonna 1995 OECD-maiden keskiarvo oli 14,4 _ Suomessa vastaava suhde oli tuolloin 17,9. Nyt tilanne on entisestään huonontunut ja jokaista opettajaa kohden on 20,9 opiskelijaa. (Kuvio 1.)

    Tämä on tarkoittanut laskennallisen opettajakohtaisen tuottavuuden lisääntymistä mutta samalla kehitys on herättänyt perusteltua huolestumista tarjottavan koulutuksen laadusta. Opettajakohtaisesti mitattuna ylempien korkeakoulututkintojen määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana ja tohtorintutkintoja tehdään opettajakohtaisesti laskettuna yli kolminkertainen määrä (1984-1999, nousua ylemmissä korkeakoulututkinnoissa opettajaa kohden 81%, tohtorintutkinnoissa samana aikana opettajaa kohden nousua 259%). (Taulukko 3.)


    (Lähde: Opetusministeriön Kota-tietokanta)

     

    Lukuja tarkasteltaessa on syytä pitää mielessä, että kansainvälisten tutkimusten mukaan oppimistulokset ovat verrannollisia opiskelijoiden ja opettajien kontaktien määrään. Mitä useampia opiskelijoita yliopistossa on yhtä opettajaa kohden, sitä etäisemmäksi ja harvemmiksi jäävät opiskelijoiden ja opettajien vuorovaikutustilanteet. Tällä kehityksellä on suora vaikutuksensa oppimistuloksiin.

    3 Yliopistojen toiminta on kriisiytymässä

    Viime vuosikymmenen aikana tapahtunut toiminnan laajentaminen on tehty suurelta osin ulkopuolisella rahoituksella myös perustutkintoihin johtavassa koulutuksessa ja perustutkimuksessa. Tämä rakenne on ongelmallinen, koska eri aloilla on toisistaan poikkeavat mahdollisuudet hankkia ulkopuolista rahoitusta. Rahoitusta saadaan useimmiten vain soveltavaan tutkimukseen, josta rahoittajalla on mahdollisuus saada lyhyellä aikavälillä taloudellista hyötyä.

    Yliopiston perustoiminnot eivät kuitenkaan tuota välitöntä taloudellista hyötyä, vaikka taloudellisesti kannattavat sovellukset perustuvat enenevässä määrin tieteelliseen perustutkimukseen ja yliopistokoulutettuun työvoimaan. Lisärahoitusta ei siis saada helposti perustutkimukseen ja opetukseen, mutta ulkopuolelta rahoitetut toiminnot kuormittavat koko yliopistoa. Koko yliopistoa rasittaa myös rahoitukseen projektirahoituksen myötä syntynyt katkoksellisuus ja epävarmuus.

    Professorit eivät riittävästi ehdi johtaa yksikkönsä tutkimusta ja opetusta, eivätkä syventyä tieteelliseen tutkimukseen. Heidän ajastaan kuluu suuri osa välttämättömän ulkopuolisen rahoituksen hankkimisessa ja tällä rahalla käynnistettyjen projektien hallinnoinnissa. Useilla muilla opettajilla puolestaan on lyhyitä määräaikaisia työsuhteita, mikä estää pitkäjänteisen sitoutumisen opetustyöhön ja tutkimukseen.

    Opettajilla ei ole juurikaan mahdollisuutta kehittää opetustaan, koska pedagogiseen koulutukseen tai omaan tutkimustyöhön ei ole aikaa tai opiskelijoita on yksinkertaisesti liian paljon. Syventävien opintojen "pienryhmiin" voi osallistua kerrallaan jopa viisikymmentä henkeä. Opiskelijoiden valmistuminen venyy, koska joitakin kursseja pystytään järjestämään vain joka toinen vuosi tai jopa vielä harvemmin.

    Kirjastojen kirjahankintoihin ei ole kyetty investoimaan riittävästi. Uusiin ATK-pohjaisiin järjestelmiin on panostettu, mutta oman alan perustiedot hankitaan edelleen kirjoista, joita ei riitä kaikille. Tietokantojen käytössäkään ei juuri kukaan ehdi opiskelijaa auttamaan, koska kirjaston henkilöstöä on vähennetty, jotta hankintoihin jäisi enemmän rahaa. Ohjausta ja opintoneuvontaa antavaa henkilöstöä on ylipäätään vähennetty ja neuvontatyötä tekevillä on usein lyhyitä työmääräyksiä, mikä estää asiantuntemuksen kehittymisen.

    Laboratoriolaitteet ovat jääneet ajastaan jälkeen, ja tilat ovat ahtaat. Laitteistoja ei voida käyttää tehokkaasti hyväksi, koska niiden käytöstä ja opastuksesta vastaavaa henkilöstöä on vähennetty. Muuta henkilöstä on ylipäätään vähennetty, että voimavarat riittäisivät opetus- ja tutkimustehtäviin. Tämän seurauksena osa huolto-, ohjaus-, hallinto- ja toimistotöistä on siirtynyt opettajille ja tutkijoille, toisaalta pysyviä tehtäviä hoitavat määräaikaiset ja työllistämistuella palkatut työntekijät. Tämä laskee yliopistojen toiminnan laatua, koska kaikissa yliopistojen tehtävissä edellytetään korkeaa osaamistasoa.

    Yliopistoissa ulosmitataan tällä hetkellä vanhoja osaamis- ja tietovarantoja - yliopistot ovat pakotettuja ottamaan lainaa Suomen tulevaisuudelta. Henkilökunnan työkyvystä ja työtaitojen ylläpitämisestä ei kyetä huolehtimaan, mikä tarkoittaa vanhojen taitojen hyödyntämistä ilman uusien kehittämistä. Kirjastojen kokoelmat jäävät vuosi vuodelta jälkeen ajankohtaisesta tiedosta. Kirjat riittävät vielä perusasioiden esittelemiseen, mutta yhä harvemmalla valmistuneella on ajan tasalla olevat tiedot oman tieteenalan kehityksestä. Kiristyneessä tilanteessa on vielä kyetty toimimaan käymällä näiden olemassa olevien voimavarojen äärirajalle. Tämä tie on nyt kuitenkin kuljettu loppuun.

    4 Yliopistojen toimintavaikeudet huolestuttavat elinkeinoelämää

    Suomen eräänä kilpailuetuna maailmantaloudessa pidetään Suomessa valittua tietoon ja osaamiseen perustuvaan kasvun vaurastumisstrategiaa. Suomen osaamispääomavarannot ja niiden kehittäminen saattaa kuitenkin muodostua ongelmaksi, koska vanhemmat ikäluokat ovat suhteellisesti alikoulutettuja ja elinkeinoelämän murroksen vuoksi koulutuskysyntä elää nopeaa murrosta.

    Suomalaiset nuoret hakeutuvat edelleen ahkerasti korkeakoulutukseen, ja työnantajat ovat olleet suhteellisen tyytyväisiä vastavalmistuneiden osaamistasoon. Viime aikoina huolestuneet äänenpainot ovat kuitenkin selvästi korostuneet, mikä on hälyttävä merkki.

    Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan Suomen elinkeinoelämän kasvu perustuu tietopohjaisiin tuotteisiin ja palveluihin ja johtaja Risto Suominen Suomen Yrittäjistä korostaa korkeatasoisen koulutuksen merkitystä ja toteaa, että kansallisten koulutusresurssien puute vaikeuttaa menestymistä kansainvälisessä kilpailussa (Taloussanomat 28.4.2000).

    Teollisuuden ja työantajien keskusliiton koulutusvaliokunnan puheenjohtaja, UPM-Kymmenen varatoimitusjohtaja Martin Granholm toteaa samassa lehdessä, että yliopistojen perusrahoitus on jäänyt liian vähälle huomiolle. Hän huomauttaa myös, että opetuksen tasolla on vaikutuksia kansainväliseen kilpai
    lukykyyn.

    5 Vain riittävä investointi on kannattava

    Koulutuksessa vain laadulla on merkitystä, ja niinpä koulutusjärjestelmään sijoitettavat rahat valuvat hukkaan, mikäli samalla rahalla ahnehditaan yhä lisää ja lopulta liikaa. Opetusministeriön suunnitelmien mukaan yliopistoista valmistuu muutaman vuoden kuluttua vuositasolla neljänneksen verran enemmän tohtoreita ja maistereita (Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2001-2004).

    Valtion talousarvion valmistelu antaa kuitenkin viitteitä siitä, että yliopistoille ei ole tulossa lisärahoitusta ensi vuoden budjetissa - ensi vuoden alkaessa kasvavat vain yliopistojen velvoitteet. Tämä yhtälö ei ole enää kestävä. Valmistunut, joka melkein osaa oman alansa perusasiat, ei tieto- ja osaamisintensiivisessä yhteiskunnassa osaa yhtään mitään. Elinikäisen oppimisenkin perustana täytyy olla vahva perusosaaminen.

    Perusrahoituksella ylläpidetään yliopistojen perustoimintoja. Perusopetuksella ja perustutkimuksella ylläpidetään maamme innovaatiojärjestelmää ja työssäkäyvän väestön osaamistasoa. Tästä syystä myös valtion tiede- ja teknologianeuvosto on korostanut yliopistojen perusrahoituksen merkitystä. Yliopistojen toiminnan pitää olla riippumatonta, laadukasta ja monipuolista, tämä antaa pohjan myös innovatiivisille sovellutuksille. Merkittävien uusien avauksien tekemiseen ei riitä yksin yritysten teettämä tilaustutkimus. Historia osoittaa, että suuret löydöt yleensä tapahtuvat yllättäen. Niitä on vaikeita ennakoida.

    Istuvan hallituksen ohjelmassa on tehty täysin oikeita linjauksia. Opiskelun ja tutkimuksen edellytyksiä tulee kehittää ja yliopistojen perusrahoituksen taso tulee turvata.

    Yliopistojen perusrahoituksen tasoa on nostettava yhteensä 1200 miljoonaa markkaa jo vuonna 2001 palkkakustannusten, yleisten kustannusten ja tutkintotavoitteiden nousun mukaisesti sekä 90-luvun jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi.

    Suomessa on ajauduttu selvästi vaihtoehdottomaan tilanteeseen. Yliopistolaitokseen tehtävät lisäinvestoinnit eivät ole pelkästään suotavia - ne ovat välttämättömiä.