• pääsivu
  • sisällys
  • Professori, tekniikan tohtori Markku Mattila aloitti toukokuun alussa opetusministeri÷n koulutus- ja tiedepolitiikan osaston yliopistoyksik÷n johtajana.

     

    OPM:n yliopistoyksikön johtaja Markku Mattila:

    Yliopistosektori OECD:n kärkikastiin


    Opetusministeriön yliopistoyksikön uusi johtaja Markku Mattila perää myös yliopistotutkinnoille yksikköhinta-ajattelua, tavoitteiden ja rahoituksen välistä yhteyttä. Kaikkia koulutusaloja pitäisi hänen mielestään käsitellä pitkällä tähtäyksellä samojen rahoitusperiaatteiden mukaan. Tulevaisuuspaketti oli hyvä alku rahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaamisessa, mutta tavoitteena on nostaa myös yliopistosektori 2000-luvun alussa OECD:n kärkimaiden joukkoon, kuten kehittämissuunnitelmassa on linjattu. Perusrahoituskampanjasta Mattila kiittelee yliopistojärjestöjä.

     

    Uusi opetusministeriön yliopistoyksikön johtaja Markku Mattila ei saanut toukokuun alusta alkaneeseen uuteen virkaansa pehmeää laskua. Yliopistopuolella oli heti oli kova vauhti päällä. Mattila kiittelee yliopistojärjestöjä erinomaisesta toiminnasta yliopistojen perusrahoituksen puolesta.

    - Julkilausumat ja kirjelmät olleet ihan koulutus- ja tiedepoliittisten ohjelmien mukaisia. Myös mittava mielenosoitus oli tuki ja vauhdittaja valittulle koulutuspolitiikan linjalle.

    Mattila muistaa yliopistorintaman yhteisen mielenosoituspäivän 27. huhtikuuta harvinaisen hyvin, koska hänen nimittämisensä yliopistoyksikön johtajaksi tapahtui juuri samana päivänä.

    Virkaa haki määräaikaan mennessä 30 henkilöä, näistä seitsemän oli professoreita - kaikkiaan tohtoritasoisia hakijoita oli 20.

    Laaja kokemus yliopisto- ja tiedepolitiikasta

    Markku Mattila siirtyi ministeriöön Tampereen teknillisen korkeakoulun turvallisuustekniikan professorin virasta. Ennen professuuriaan Mattila on työskennellyt tie- ja verirakennushallituksessa liikennetutkijana, kunnan rakennusviraston projektisihteerinä, työsuojeluhallituksen työsuojeluinsinöörinä ja piiripäällikkönä sekä Suomen Akatemian tutkijana. Vuosina 1994-98 hän toimi TTKK:n vararehtorina ja vähän aikaa myös rehtorina.

    Vuoden 1998 alusta hän on ollut Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja ja samalla akatemian hallituksen jäsen.

    Kun johtajan paikka ministeriössä tuli hakuun, Mattila ei epäröinyt lähettää papereitaan.

    - Monet yliopistopolitiikkaan liittyvät tehtäväni ovat herättäneet laajemman kiinnostuksen tähän sektoriin. Kun tällainen mahdollisuus tuli vastaan, päätin ilman muuta hakea.

    Luonnontieteiden ja tekniikan toimikunnan puheenjohtajuus on ollut näköalapaikka tutkimuksen kenttään. Hän oli mm. mukana tekemässä tieteen tila ja taso -arviota, joka antaa hyvän yleiskuvan yliopistoissa harjoitettavasta tutkimuksesta yli tiederajojen. Mattila osallistui myös huippuyksiköiden valintaan.

    - On ainutlaatuinen mahdollisuus olla mukana huippuyksiköiden valinnassa, nähdä tieteen huiput esittelemässä parasta osaamistaan.

    Mattila pitää muutenkin huippuyksikköpolitiikkaa erinomaisena linjauksena. Suomesta on otettu mallia mm. Pohjoismaissa parhaillaan suunnitteilla olevaan hankkeeseen ja eurooppalaiseen huippuyksikköohjelmaan.

    - Tutkimusrahoituksen lisäysohjelmat ovat olleet tavattoman tärkeitä linjauksia. Tutkimustoiminnan lisääntyminen yliopistoissa on toiminut veturina ja laajentanut osaltaan tarvetta tutkijakoulutukseen, perusopetukseen ja perusrahoitukseen.

    Hyvät näkymät perusrahoituskuopan paikkaamiseen

    Haastattelupäivänä 26. toukokuuta valtioneuvosto hyväksyi ns. tulevaisuuspaketin. Mattilan mielestä se tuo tuntuvan paikkauksen yliopistojen perusrahoituksen kuoppaan. Lisäksi päätettiin antaa 100 miljoonaa markkaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen alueelliseen kehittämiseen. Opetusministerin johtama työryhmä ratkaisee aluepotin jakoperusteet.

    - Nyt on todella hyvät näkymät yliopistojen rahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaamiselle, kommentoi Mattila tulevaisuuspaketin antia.

    Mattila katsoo, että myös Suomen Akatemialle myönnettävä 90 miljoonan markan vuotuinen lisävaltuus yleiskustannuslisän maksamiseen parantaa osaltaan yliopistojen perusrahoitusta. Huippuyksikköohjelman myöntämisvaltuuden lisäys 75 miljoonalla tekee puolestaan mahdolliseksi sen, että monet viime valinnassa hilkulle jääneet hyvät hankkeet saavat pitkäjänteisen rahoituksen.

    Johtaja Mattila pitää erityisen tärkeänä myös kehittämislain jatkamista.

    - Rahoituksen sitominen tutkintotavoitteisiin tekisi mahdolliseksi sen, että toiminnan laajeneminen kasvattaisi määrärahoja. Näin myös yliopistopuolelle luotaisiin eräänlainen yksikköhintasysteemi.

    - Silloin kaikkia koulutusaloja pitäisi käsitellä samojen periaatteiden mukaan, Mattila korostaa ja viittaa peruskoulujen kohdalla ja ammatillisella puolella käytössä oleviin yksikköhintoihin.

    - Olisi toivottavaa, että myös yliopistosektori olisi 2000-luvulla OECD-vertailuissa koulutuksen kärkimaita, kuten kehittämissuunnitelmassa on linjattu.

    Huomiota opetuksen laatuun

    Rahan ohella opetuksen laatu on Mattilan mielestä tärkein lähiajan polttopiste. Laatuun kiinnittivät huomiota myös yliopistojen rehtorit toukokuun puolivälisssä julkaistussa raportissa.

    - Tieto- ja osaamisyhteiskunnan haasteet luovat paineita myös yliopistojen opetukselle uusien oppimisvälineiden ja valmiuksien kehittämisessä. Tulossopimusten yhteydessä on sovittu jo koko joukko hyviä hankkeita.

    Opetukseen laadun kehittämiseen liittyy Mattilan mielestä oleellisesti opiskelijoista huolehtiminen ja opiskelijoiden tukeminen. Tutor-toiminnasta on monilla laitoksilla saatu hyviä kokemuksia.

    - Lisäksi pitäisi miettiä opintojen rakennetta: miten opiskelijoille olisi mahdollista suorittaa opintonsa nykyistä lyhyemmässä ajassa, mikä on kussakin koulutusohjelmassa oleellista.

    Opiskelijoiden työssäkäynti pidentää osaltaan opintoaikoja. Mattila pitää hyvänä mallia, joka tarjoisi työssäkäyville opiskelijoille erilaisia opintovaihtoehtoja kuin kokopäiväopiskelijoille.

    Sisäiset rahanjakomallit kartoitetaan

    Tutkintojen suorittaminen ja opiskelijoiden valmistuminen on tullut yliopistoille yhä tärkeämmäksi, koska rahoitus määräytyy pitkälti suoritettujen tutkintojen mukaan. Nykyisin käytössä oleva rahoitusmalli herättää myös arvostelua.

    - Rahoitusmalli on pitkän kehittelyn tulos ja nykyinen kolmivuotiskausi toimittaneen tämän mukaan. Sitä kuitenkin koko ajan arvioidaan, kuullaan kokemuksia ja tarvittaessa tarkennetaan.

    - On tärkeää, että pelkän määrän rinnalla myös laatu otetaan yhä enemmän huomioon. Jos rahaa ja kehystä olisi enemmän, olisi myös mahdollista jakaa enemmän tuloksellisuusrahaa.

    Nykyisiä tuloksellisuusneuvotteluja on arvosteltu mm. siitä, että niissä rehtorit nokittelevat toisiaan huimilla tutkintotavoitteilla.

    - On totta, että opetusministeriö on joutunut jarruttelemaan yliopistojen johtoa tutkintotavoitteiden kasvattamisessa, Mattila toteaa.

    Yliopistot ovat myös luoneet omia sisäisiä rahanjakomallejaan. Näiden kehittelyä Mattila pitää yliopistojen autonomiaan kuuluvana, yliopistojen sisäisenä asian. Ministeriön toimesta aiotaan kuitenkin lähikoina selvittää, millaisia erilaisia sisäisiä rahajakomalleja on käytössä ja miten ne poikkeavat toisistaan.

    Yliopistoura nykyistä houkuttelevammaksi

    Yliopistoyksikölle kuuluu myös yliopistojen henkilöstöasioita. Mattila on mielenkiinnolla seurannut henkilöstörakenteiden muutossuunnitelmia.

    - Yleinen tavoite on saada yliopistoura yhä houkuttelevammaksi. Työsuhteiden pitäisi olla riittävän pitkiä, pätkätöistä pitäisi jo vähitellen päästä eroon. Toivottavasti tämä linja etenee.

    Palkkaus on yksi keskeinen tekijä yliopistouran houkuttelevuudessa. Mattilan mielestä virkarakenneuudistukset, mm. Helsingin yliopiston uusi malli, tukevat tätä suuntausta.

    - Pitää lisätä mahdollisuuksia uralla etenemiseen ja tehtävien vaativuuden tulee näkyä myös palkkauksessa. On hyvä, että palkkauksessa on nyt yhä enemmän jouston varaa, muutoin tänne olisi vaikeaa saada esim. kansainvälisiä huippunimiä.

    Henkilöstörakenteet ovat erilaistumassa maan eri yliopistoissa. Mattila ei oikein osaa sa
    noa, onko suuntaus hyvä. Toisaalta erilaiset virkarakennemallit ja tehtäväkuvausten kehittäminen voivat tulla yliopistojen välisiksi kilpailutekijöiksi.

    - Työn mielekkyys ja tutkimusympäristö ovat palkkauksen ohella tärkeitä tekijöitä, joilla yliopistot voivat kilpailla parhaista kyvyistä.

    Oma tutkimustyö jää nyt taakse

    Uuden viran takia Markku Mattilan oma tutkimustyö jää nyt taka-alalle.

    - Vähän on haikeaa, mutta toisaalta - aikansa kutakin. 20 vuotta tein sitä ja nyt on toisten haasteiden vuoro. Myös tutkijayhteisössä on hyvä, että kiertoa tapahtuu.

    Pitkän tutkijauransa aikana Mattila on julkaissut toistasataa tieteellistä julkaisua turvallisuustekniikan alalta, monia tutkimuksia mm. ergonomiasta. Mattila suoritti DI-tutkinnon Otaniemessä, mutta jatko-opiskeli Tampereella.

    - Oli pitkälti sattumien summa, että ajauduin juuri tälle alalle. Muutin Turusta Tampereelle ja siellä heräsi ajatus jatko-opinnoista. Suuntautumisen valinnasta on osaltaan "syyttäminen" turvallisuustekniikan vetovoimaista professoria Jorma Saarta.

    Tampereen teknillisessä korkeakoulussa oli maan ainoa turvallisuustekniikkaan erikoistunut linja. Sen alan erikoistuntija pääsi heti Suomen edustajana mukaan kansainväliseen yhteistyöhön. Uran aikana Mattilalle onkin kertynyt lukuisia oman tieteenalansa kansallisia ja kansainvälisiä luottamus- ja asiantuntijatehtäviä.

    Teksti: Kirsti Sintonen
    Kuva: Ari Aalto