Turun mielenilmauksessa
5000 osallistujaa

Turussa mielenilmaisuun osallistui lähes 5000 opiskelijaa ja henkilökunnan edustajaa. Määrä oli samaa suuruusluokkaa kuin Helsingissä. Osallistujamäärä oli todella ennätyksellinen, jos ottaa huomioon paikkakuntien ja yliopistojen kokoerot.

Järjestelyistä vastasi suurelta osin ylioppilaskunta. Ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja Lauri Luoto piti yhteyttä henkilöstöjärjestöihin, muun muassa kutsumalla koolle yhteisen suunnittelupalaverin. Henkilöstöjärjestöt ilmoittivat jäsenkunnalleen henkilökohtaisesti mielenilmasisusta. Esimerkiksi assistenttiyhdistys kirjoitti jäsenkirjeeseensä: “lienee luonnollista, että mahdollisimman moni assistenttiyhdistyksen jäsen osallistuu siihen”. Tämän lisäksi yliopiston www-kotisivulla mainittiin mielenilmaisun paikka ja aikataulu.

Mielenilmaisu alkoi kokoontumisella yliopiston keskusaukiolle. Ylioppilaskunnan hallituksen jäsen Arto Arvola käytti kova-äänistä ja aktivoi ihmisiä taukoliikuntaan: Arvola julisti kova-ääniseensä “köyhät kyykkyyn - köyhät kyykkyyn”, ja yliopistoväki suoritti kyykkyyn - ylös taukoliikuntaa.

 

Turun mielenosoitus pidettiin Vanhalla Suurtorilla samassa paikassa kuin perinteinen Joulurahan julistus. Väkeä oli enemmän kuin Jouluaattona.

Keskusaukiolta mielenilmaisu siirtyi rauhallisesti ns. tiedon portaita pitkin Hämeenkadulle. Hämeenkatu täyttyi yliopistoväestä koko pituudeltaan. Poliisin kertoman mukaan mielenilmaisuun osallistujia oli ennakoitua enemmän. Tämän vuoksi liikenne hieman ruuhkautui, erityisesti Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteyksessä. Vanhalla Suurtorilla yliopistoväki kokoontui tuttuun paikkaan: Joulurauha julistetaan samalta paikalta. Åbo Akademin opiskelijat ja henkilöstö olivat kokoontuneet kurssikirjaston parkkipaikalle, josta he marssivat erikseen Vanhalle Suurtorille.

Hölmöläisten peitonpaikkaamista

Ylioppilasteatterin esityksen jälkeen ensimmäisen puheen piti assistenttiyhdistyksen kunniapuheenjohtaja, pääluottamusmies Timo Soikkanen. Soikkanen käytti osuvia vertauksia yliopistojen rahoitustilanteesta:

- Ensimmäistä kutsuisin hölmöläisten peiton paikkaamiseksi. Kun peitto ei riitä, leikataan jalkopäästä eli perusopetuksesta ja neulotaan lisää yläpäähän eli soveltavaan tutkimukseen. Maalikkojärjelläkin ymmärtää lopputuloksen.

- Toista kutsuisin talonrakennusteoriaksi. Nykyinen malli muistuttaa urakoitsijaa, joka rahanpuutteen takia jättää kerrostalon perustukset rempalleen ja satsaa viidennen ja kuudennen kerroksen näköala-asuntoihin: ne kun tuottavat myydessä rahaa. Maallikkojärjelläkin ymmärtää lopputuloksen!

- Kolmatta teoriaa kutsuisin rusinat pullasta -teoriaksi. Jokainen meistä ymmärtää, mitä päättäjät yrittävät tehdä: noukkia rusinat ja jättää pullan. Tässä pyrkimyksessään päättäjämme eivät ole yksin. Temppu vaan ei ole onnistunut pitkän päälle muuallakaan. Ketju ei toimi, jos perusopetus ja perustutkimus ei ruoki ketjun yläpäätä.

Yleisö innostui spontaaneihin suosionosoituksiin, kun Soikkanen käytti päätöksentekijöistä vertauskuvaa “ahneella on paskanen loppu”.

Mielenilmaisun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa ylioppilaskunnan puheenjohtaja Salla Kiilunen kertoi millaisessa taloudellisessa ahdingossa yliopistot tänä päivänä ovat.

 

Turun yliopiston kirjaston väellä oli oma banderollinsa.

Assistenttiyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Lähderanta kertoi nuoremman tutkijakunnan näkökulmaa: Työntekijät ovat luopuneet suurelta osin lomistaan ja viikonlopuistaan. Kun työntekijät lopulta ryhtyvät ottamaan loppuun palamisen vuoksi sairaslomia, on yliopistoyhteisö todella korjaamattoman ongelman edessä. Silloin tarvittava rahamäärä on huomattavasti suurempi, kuin mitä nyt ollaan pyytämässä. Toinen tärkeä asia on, että nykyään radikalismi on kahlittu. Jos yliopistoihminen vähäkään ajattelee omaa uraansa, niin ei ehdi istumaan kahvilassa tai oluella parantamassa maailmaa, koska se ei ole tuottavaa toimintaa. Kuitenkin yliopistojen pitäisi olla uusien ideoiden syntypaikka. Lisäksi Lähderanta toi esiin väliasteen virkojen vähyyden, joka olisi helposti ratkaistavissa pienehköllä rahamäärällä. Poliitikot ovat menettäneet yliopistoihmisten luottamuksen. Kaikki päättäjien rahoitusta kuvaavat käyrät menevät ylöspäin, mutta käytössä oleva raha menee alaspäin.

Turun mielenimaisu onnistui yli odotusten. Ylioppilaskunnan ja henkilöstöjärjestöjen hyvä yhteistyön perinne konkretisoitui taas kerran, tälla kertaa suurena ja näyttävänä mielenilmaisuna.

Teksti ja kuvat: Erkki Lähderanta