Strateginen ajattelu yliopistojen johtamisen haasteena

Mihin hiileen laitoksella pitäisi puhaltaa?

Oppikirjamääritelmien mukaan strategiaa voidaan pitää joko mallina tai suunnitelmana, jonka avulla yhdistetään organisaation toiminnan kannalta keskeiset päämäärät ja tavoitteet. Hyvin muotoiltu strategia auttaa kohdentamaan käytössä olevat voimavarat tehokkaasti ympäristössä oleviin mahdollisuuksiin. Organisaatiolle luodun strategian ajatellaan myös vaikuttavan olennaisella tavalla sen menestymiseen pitkällä aikajänteellä. Strategia-ajattelun lisäämistä on tarjottu lääkkeenä erityisesti organisaation toimintaympäristön äkillisissä muutostilanteissa.

Yliopistojen strategisen johtamisen ja strategian muotoutumisen kehikko ei kuitenkaan ole ongelmaton, koska käytännössä yksittäisen yliopiston toteutuvaan strategiaan vaikuttaa varsin useita tahoja. Yliopistotason strategisen johtamisen yhtenä ongelmakohtana ja todellisena testinä onkin, kuinka saada kohtaamaan organisaatiosta eri tieteenaloilta alhaalta ylöspäin rakentuvat yksittäiset ja erilaisilta arvoperustoiltaan nousevat strategiat, yliopiston ylimmän johdon instituuttiulottuvuuden tahtotila, kansallisen korkeakoulu- ja tiedepolitiikan painotukset sekä nykyisin yhä suuremmassa määrin markkinoiden toiveet. Mihin hiileen yliopistolaitoksessa työskentelevien tulisi puhaltaa?

Omaleimaisuutta yliopistojen strategiatyöhön aiheuttaa se, ettei yhteistä hiiltä ole löydettävissä. Tietty hajaannus, erilaiset toiveet ja painotukset kuuluvat yliopistomaailmaan. Tekemäni tutkimuksen johtopäätöksenä voidaankin tehdä, että yliopistolaitoksen sisällä vallitsee varsin suuret näkemyserot yliopistolaitoksen ideaalista mallista ja siitä, mitä tehtäviä yliopistojen tulisi tehdä ja millä keinoilla päämääriin tulisi pyrkiä.

Osa tiedemaailmassa toimivista tutkijoista ja opettajista tulkitsee ideaalina yliopistomallina varsin itsenäistä akateemista tehtävää suorittavaa instituution. Suuntauksen kannattajien, tutkimuksessa sivistysyliopiston kannattajiksi nimettyjen vastaajien mukaan yliopistokoulutusta ja kansantaloudellisia hyötynäkökohtia ei tulisi kytkeä toisiinsa ainakaan nykyisellä voimakkuudella. Sivistyksen ja hyödyn käsitteiden nähdään olevan ristikkäisiä ja esimerkiksi valtiovallan nähdään helposti ajavan toimillaan vain jälkimmäistä ulottuvuutta.

Osa tiedemaailmassa toimivista tutkijoista ja opettajista taas tulkitsee ideaalina yliopistomallina businessmaisia piirteitä korostavaa yliopiston. Nykyisen johtamis- arviointi- tai rahoitusjärjestelmän ei nähdä vaarantavan akateemista itsenäisyyttä tai perustutkimuksen asemaa ainakaan merkittävissä määrin. Yliopistojen kasvava riippuvuus ulkopuolisen rahoituksen lisäämisestä, tilaustutkimusten suorittamisesta tai kasvavista sidosryhmäpaineista hyväksytään, jolloin akateemisessa yhteisössä pyritään toimimaan nykyisen ohjausjärjestelmän pelisääntöjen mukaan. Kasvavien ympäristöpaineiden huomiointi yliopiston perustoiminnoissa ja strategioiden laadinnassa nähdään yhtenä tehtävänä tämän päivän yliopistomaailmassa. Yliopistoja joudutaan siis tällä hetkellä johtamaan eri arvoperusteista nousevien näkemysten tilanteessa. Mitä alueita yliopistojen strategiatyössä on perusteltua huomioida?

Kuvio 1 ilmentää yhtä näkemystä alueista, mihin yliopistojen strategisen johtamisessa on syytä kiinnittää huomiota. Liiketaloustieteestä lähtöisen olevan mallin sovittamisen perusteluna yliopistosektorille on, että tutkimukseni empiirisestä aineistosta löytyy aineksia muotoutuneeseen ydinkategoriaan kaikista strategia-ajattelun alueista: avainhenkilöistä ja kulttuurista, koulutus- ja tutkimustoimintaan liittyvistä valinnoista, järjestelmistä ja olosuhteista sekä yhteistyöstä ja kilpailusta. Yliopistojen strategia-ajattelun ja johtamisen keskeiseksi tekijäksi kerätyllä aineistolla ja yliopistolaitoksen nykyisessä kehitysvaiheessa muodostuu kuitenkin avainhenkilöiden ja kulttuurin lohko. Useat kategorioiden ominaisuuksista liittyvät henkilöstöön ja sen asemaan organisaatiossa. Tutkijan toiveena eri tasojen strategian laatijoille onkin, että pohdittaisiin aidosti, mitä henkilöstön kautta johtaminen yliopistoissa tarkoittaa ja ehkä "seuraavan sukupolven" järjestelmiä kehitettäessä on myös huomioitava aikaisempaa paremmin eri tieteenalojen eroavaisuudet. Tutkijan toiveena taas omille tutkija- ja opettajakollegoille on, että tunnistetaan aikaisempaa paremmin yliopiston muuttunut asema yhteiskunnassa, jolloin ehkä vältytään monilta muutosvastarintaa herättäviltä kamppailuilta ja hyväksytään muutos yhtenä osana yliopistojenkin toimintaa.

Pertti Malkki
Terveyshallinnon ja -talouden laitos
Kuopion yliopisto

Artikkeli perustuu väitöskirjaani, joka tarkastettiin Kuopion yliopistossa 8.10.1999.

Malkki, Pertti 1999: Strategia-ajattelu yliopiston johtamisessa. Neljän yliopiston hallituksen jäsenten käsitykset strategia-ajattelun keskeisistä alueista. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 75. Kuopio.