Lauri Voutilainen

Raportti: Suomen TKI-johtaminen selvästi vertailumaita heikompaa

Suomen tutkimus ja innovaatiopolitiikan johtaminen on aliresurssoitua ja pahimmillaan pistemäistä, todetaan valtioneuvoston kanslian tilaamassa raportissa. Ratkaisuksi kaivataan ilmiölähtöistä, hallitusohjelmista riippumatonta strategiaa.

Suomalaista tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa johdetaan sekavasti ja tehottomasti, toteaa Valtioneuvoston kanslian tilaama raportti.

Raportissa tarkasteltiin TKI-johtamista kaikissa ministeriöissä, Suomen Akatemiassa ja Business Finlandissa. Tulos ei mairitellut. Kysyttäessä asteikoilla 1—10 kuinka hyvin organisaatioissa tunnettiin edes oman hallinnonalan TKI-painopisteet kokonaisarvosana oli 4,6.

Hajonta oli kuitenkin suurta. Osassa tutkituista organisaatioista oli selkeät TKI-strategiat ja niitä toimeenpanevat tutkimusjohtajat.

Toisissa ministeriöissä TKI-johtamista tehtiin muun virkatyön ohessa. Tämän johdosta TKI-johtaminen on sattumanvaraista ja pistemäistä. Pahimmillaan tämä on johtanut osastojen väliseen osaoptimointiin ja resurssikilpailuun organisaation sisällä.

Selkeän strategian puuttuessa TKI-linjauksia on yritetty vetää ministeriön yleisestä strategiasta. Strategian johtaminen yleisstrategiasta ei kuitenkaan vastaa TKI-toiminnan kaipaamaa pidemmän aikavälin suunnittelua.

Tammikuun lopulla julkaistussa Ilmiölähtöinen prosessi kansallisten TKI-painopisteiden valitsemiseksi -raportissa Suomen tilannetta verrataan myös viiteen verrokkimaahan: Israeliin, Etelä-Koreaan, Ruotsiin, Singaporeen ja Tanskaan. Suomen tilanne on vertailun selvästi heikoin, selvitys toteaa.

Juurisyynä TKI-toiminnan vähäinen arvostus

Syynä heikkoon tilanteeseen ovat vision ja resurssien puutteet. TKI-johtamisesta puuttuu eri hallinnonalat yhdistävä kokonaiskuva Suomeen vaikuttavista megatrendeistä ja ilmiöistä, raportissa todetaan. Aiemmin tällaista haettiin esimerkiksi pääministerin johtamasta tutkimus- ja innovaationeuvostosta, mutta tällä hallituskaudella neuvosto on kokoontunut harvakseltaan ja sen riippumaton sihteeristö on lakkautettu.

Yhteisen vision lisäksi monista paikoista puuttuvat myös resurssit. Niukimmillaan strateginen TKI-suunnittelu on annettu ministeriössä yhdelle virkamiehelle, joka teki työtä muun työnsä ohessa. Juurisyynä tälle nähdään TKI-toiminnan vähäiseksi koettu merkitys osan ministeriöistä johtotasolla.

Selvitys ei kuitenkaan yksilöi ministeriöitä vaan niitä käsitellään anonyymisti. Selvityksen vastuullisena johtajana toimineen Etlan tutkimuspäällikön Antti Tahvanaisen mukaan tämä oli edellytys tutkimuksen onnistumiselle.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedepolitiikan vastuualueen johtaja, tiedeasiainneuvos Erja Heikkinen ei yllättynyt raportin luomasta kokonaiskuvasta. Hän kuitenkin korostaa, että ministeriöiden tilanteet ovat hyvin erilaisia.

— Esimerkiksi OKM:n hallinnonalalla korkeakouluilla ei ole samanlaista viranomaistiedon tuottamisvelvoitetta kuin muiden ministeriöiden tutkimuslaitoksilla on.

Vaikka ministeriön sektorilla tehdään paljon tutkimusta, ei se Heikkisen mielestä kaipaa ministeriöltä tulevaa tutkimusalastrategiaa seurattavakseen.

— Yliopistot, korkeakoulut ja Suomen Akatemia tekevät omat itsenäisesti päätöksensä siitä mitä ja miten tutkitaan. Minusta se on ainoa mahdollinen tapa, Heikkinen toteaa.

Hän ei myöskään ole vakuuttunut siitä, tarvitaanko mitään valtion tason keskitettyä TKI-käytäntöä.

— Eri ministeriöillä on aika erilaiset tietotarpeet.

Yhteistoimintaa tarvitaan

Mitä sitten pitäisi tehdä? Selvitys listaa joukon toimenpide- ehdotuksia. Niistä ensimmäinen olisi kansallisen TKI-strategian luominen, mieluiten niin, että samaan aikaan pohdittaisiin visiota hallituskauden, 10 vuoden kuin 20 vuoden aikajänteelle.

Näistä visiosta tulisi luoda systemaattinen linja, joita Suomi voisi ajaa myös kansainvälisillä foorumeilla. Tahvanaisen mukaan avainsana olisi ilmiölähtöisyys.

— Ideana olisi yhdessä katsoa maailmalta tulevia megatrendejä ja sitten suunnitella kansallista TKIstrategiaa niiden pohjalta, Tahvanainen sanoo.

Kyse olisi kuitenkin ennen muuta hallinnon omasta varautumisesta. Tiedemaailman itseohjautuvuuteen raportissa ei ehdoteta puututtavan.

— Emme missään tapauksessa ajattele, että keskushallinnosta saneltaisiin yliopistoille mitä pitäisi tutkia. Enemmän kyse on siitä, että tarvitsisimme yhtenäisen kokonaiskuvan ja menetelmän, jonka avulla eri toimijat voisivat tehdä yhteistyötä, Tahvanainen toteaa.

— Nythän kaikilla ministeriöillä ei ole resursseja edes seurata muiden tekemisiä, yhteistyön tekemisestä puhumattakaan.

Ratkaisuksi raportti esittää yhteistoimintamallia jonka pääelimiä prosessissa ovat kaikkien ministeriöiden muodostama henkilöryhmä ja jokaiseen ministeriöön perustettava TKI-johtajan täyspäiväinen positio.

Myös tiede- ja innovaationeuvostolla voisi olla isompi rooli. Se kuitenkin vaatisi sen koon kasvattamista — nythän siellä ei esimerkiksi ole edustettuina kuin osa ministeriöistä

Professorit loivat Israelin strategian

Raportin kansainvälisessä vertailussa kiinnostava on Israelin malli. Siinä missä muut vertailumaat ovat luoneet omat TKI-strategiansa keskusjohdosta käsin, Israelin Grand Strategy of Israel syntyi alun perin kahden professorin vuonna 2013 perustamasta keskustelufoorumista. Foorumi laajeni pienestä piiristä yli 180 hengen laajuiseksi ja sai työlleen kannustusta niin presidentiltä, pääministeriltä kuin eduskunnan puhemieheltä.

Lopputuloksena syntynyt kansallinen strategia, joka käsitteli tutkimuksen ja innovaatioiden lisäksi myös turvallisuus- ja aluepolitiikkaa, luovutettiin presidentille 2017. Strategia ei ollut poliittinen tai edes valtiovallan ohjauksessa toteutettu, vaan sen tekijät koostuivat itsenäisesti muodostuneesta ryhmästä yhteiskunnallisia toimijoita.

Esimerkiksi TKI- ja koulutusosuudesta vastasi 37 henkilön asiantuntijaryhmä, johon kuuluu korkean tason asiantuntijoita muun muassa tiede- ja yritysmaailmasta ja armeijasta.

Voisiko vastaava malli toimia TKI-strategian luomiseen myös Suomessa? Antti Tahvanainen ei näe mitään periaatteellista syytä sille, miksei voisi.

— Molemmat maat ovat pieniä, avoimia ja ketteriä toimijoita, joilla näkemystä ja osaamista strategian kehittämiselle riittää yllin kyllin. Enemmän kyse olisi hänestä siitä löytyisikö täältä tarvittavaa aloitteellisuutta.

— Israel elää kuitenkin jatkuvassa poikkeustilassa, joten siellä on kovempi missio tällaiselle. Suomessa taas mikään ei oikeastaan kannusta tutkijoita tällaiseen strategiatyöhön.


Miten kehittäisit Suomelle kansallisen TKI-vision?

Riitta Maijala
ylijohtaja, Suomen Akatemia
— Lähtisin samanlaiselta pohjalta kuin OKM:n korkeakolutuksen ja tutkimuksen visiossa 2030 — ottaisin mukaan mahdollisimman laajasti eri toimijoita ja parlamentaarisen tukiryhmän, joka edistäisi jatkuvuutta myös hallituskausien yli. Lisäksi pyrkisin hyödyntämään ennakointitietoa mahdollisimman hyvin.

 

Erkki Ormala
työelämäprofessori, Aalto-yliopisto
— Ihan samalla standardiratkaisulla kuin yritykset kehittävät omia strategioitaan: Kokoaisin joukon asiantuntijoita, jotka tuntisivat markkinan, teknologian ja tieteen tilanteet ja osaisivat tarkastella niitä suhteessa Suomen suhteellisiin etuihin ja kansalliseen osaamiseen.

 


Antti Vasara
toimitusjohtaja, VTT
— TKI-visiota ei kannata lähteä kuvaamaan ratkaisuiden vaan tarpeiden kautta. Katsoisin aikamme merkittävimmät haasteet ja pyrkisin luomaan mahdollisimman hyvät olosuhteet niihin liittyvälle tutkimukselle. Hyvinvoivan tutkimus- ja innovaatioympäristön pitäisi olla kansallinen ykköstavoite. Muulla emme kilpailussa pärjää.

 

teksti Juha Merimaa

Painetussa lehdessä sivu 6