1/13

  • pääsivu
  • sisällys
  • "Tutkijana tunnen, että meitä kohdellaan kuin karjaa — polttomerkki vaan otsaan. Kytätään julkaisujen lukumääriä, IF- ja TSV-kertymiä. Parhaissa kansainvälisissä piireissä näistä ollaan jo luopumassa, mutta Suomi on innoissaan!"

    Sano se suoraan!

    Tutkijoita kohdellaan nykyisin kuin karjaa. Suomalainen energiapolitiikka jyllää paikallaan. Professoriliiton Vuoden Professoriksi valitsema Eva-Mari Aro uskaltaa ottaa kantaa.

    Kun maallikko näkee laboratoriopullossa vihertävää sinileväliejua, hän ajattelee — yök, samaa mönjää kuin kesällä järvissä ja meressä. Kun tutkija katselee samaa, hän ajattelee sinileviä syanobakteereina eli sinistä yhteytyspigmenttiä omaavina elämän mahdollistajina. Niiden yhteyttämisen ansiosta muodostui aikoinaan otsonikerros, joka esti liiallisen, mutaatioita aiheuttavan auringon UV-säteilyn pääsyn maapallolle.

    Fotosynteesitutkimus imi Eva-Mari Aron mukaansa 70-luvun puolivälissä. Vuonna 1982 valmistunut väitöskirja käsitteli kasvien fotosynteesikoneiston rakenteen ja toiminnan välistä yhteyttä sekä fotosynteesin sopeutumista luonnossa vallitseviin vaihteleviin ympäristöolosuhteisiin.

    Tutkijanura ei kuitenkaan lähtenyt välittömästi lentoon. Aro joutui kompuroimaan monen naistutkijan kohtaamissa etenemisen esteissä. Tukea ei tullut riittävästi, viittaukset eivät lähteneet nousuun. Vaikka hän sai kasvifysiologian apulaisprofessuurin jo vuonna 1987, riittämättömyyden tunne piinasi. Vuoden Professorin julkistustilaisuudessa Tieteen päivillä Aro myönsi, että täydellinen burn out iski päälle viitisen vuotta apulaisprofessuurin jälkeen.

    — Silloin puuttui usko itseeni ja läheisen tiedeyhteisön tuki. Oli tunne, että miehet ovat hyviä, minä en ole mitään. Tutkijanuran alussa oleville, varsinkin naisille tulisi valaa enemmän uskoa omiin kykyihin. Tätä olen yrittänyt muistaa tehdä tutkimusryhmän vetäjänä.

    Tutkijan kivikkoisen uran alkutaipaleella oleville naisille, Aro haluaa tähdentää myös sitä, kuinka tärkeää on valita oikeanlainen puoliso — sellainen, jolla on timantinkova itsetunto ja jakaa kotityöt. Hänen omalle kohdalleen tällainen onni on osunut.

    — Naisen ei tarvitse luopua perhehaaveista tieteellisen uran vuoksi. Molemmat on mahdollista saada. Mutta ei pidä mennä naimisiin ihan tyhmän kanssa, hän naurahtaa.

    Fotosynteesillä puhdasta energiaa

    Web of science -viittauskertoimet lähtivät kuitenkin vähitellen jyrkkään nousukiitoon. Professori Eva- Mari Aron johtamasta laboratoriosta on kehittynyt ajan myötä yksi kansainvälisesti arvostetuimmista fotosynteesitutkimuksen keskuksista. Integroidun fotosynteesi- ja metaboliittitutkimuksen yksikkö on Suomen Akatemian huippuyksikkö ja sen fotosynteesi- ja aurinkopolttoainetutkimus sijoittuu Turun yliopiston Biokemian ja elintarvikekemian laitokselle.

    Viime vuosina Aron ryhmä on keskittynyt tutkimaan, miten fotosynteesikoneisto saadaan valjastettua tuottamaan puhdasta hiilidioksituotoltaan neutraalia energiaa koko ihmiskunnalle.

    Yksi Eva-Mari Aron uran huippuhetkistä sattui vuosiin 2005—2006, jolloin hän oli noin 30 eurooppalaisen tutkijan kanssa Saksassa Max Planck -instituutissa.

    — Silloin päätimme, että fotosynteesitutkimus täytyy valjastaa hyötykäyttöön. Fotosynteesi on tuottanut kaikki maapallon fossiiliset polttoaineet, ja fotosynteesillä pystyisi myös korvaamaan fossiiliset polttoaineet.

    Fotosynteesin avulla syanobakteerit tuottavat vedestä ja auringonvalosta vetyä. Vety edustaa puhdasta energiaa, ja auringonvaloa sen tuottamiseen syanobakteerien avulla on saatavilla rajattomasti.

    Lehtihaastattelussa vuonna 2008 Eva-Mari Aro arvioi, että ensimmäiset energiaa tuottavat syanobakteerisovellukset nähtäneen 10 vuoden kuluttua. Nyt aikajänne on tästä hieman venynyt. Alan tutkimus etenee kolmella rintamalla: bioreaktoreiden kehittäminen, auringonvalon muuttaminen suoraan käyttövalmiiksi polttoaineeksi sekä keinotekoisen fotosynteesin tutkimus. Näistä bioreaktorit ovat edistyneet pisimmälle.

    Keskitettyä energiantuotantoa varten bioreaktorit voitaisiin Aron mukaan rakentaa merelle tai viljelykäyttöön soveltumattomalle maalle.

    Hän visioi myös paikallisia pienreaktoreita: omakotitalojen tai kesämökkien katoilla voisi olla aurinkopaneelien tapaan syanobakteeritankkeja tuottamassa energiaa. Yksityistaloudet voisivat myydä ylijäävän energian.

    — Hajautetussa energiatuotannossa jokainen alkaisi ottaa enemmän vastuuta tekemisistään. Se antaisi ihmisille myös tyydytystä. Tavallisia ihmisiä ei pidä syyllistää maailman energiaongelmista, mutta se ei ole syyllistämistä, jos jokainen osallistuisi omalta pieneltä osaltaan energiantuotantoon.

    Hollannissa on jo koekäytössä 500—1000 litran bioreaktoreita, joissa fotosynteesin energiantuottoa skaalataan ylöspäin tähtäimenä hyödyntäminen teollisuuskäyttöön.

    Energiakeskusteluun räväkämpiä otteita

    Joulukuussa Washingtonissa pidettiin IEA:n (International Energy Agency) kansainvälinen kokous, jossa puhuttiin biovedyn tuotannosta syanobakteereilla. Suomessakin tehdään tiekarttaa vedyntuotantoon.

    — Suomessa energiakeskustelu on jyllännyt liiaksi biomassan ja ydinenergian ympärillä. Pitäisi olla avarakatseisempi ja kehittää uusia teknologioita. Ne eivät tule itsestään, mutta aurinko on ehtymätön energiavara.

    Eva-Mari Aro onkin ollut aika ajoin yhteydessä energiapolitiikan päättäjiin ja yrittänyt avata silmiä kehitystyölle. Edes Suomen metsissä ei ole tarpeeksi biomassaa energiatarpeisiimme. Maailmassa ei pitäisi uhrata viljaa tai maissia etanolin tuotantoon.

    — Energiakeskustelu kaipaa räväkämpiä otteita. Kaikki tuntuu liikkuvan niin kovin hitaasti. Nyt yksi pipetoi sitä ja toinen tätä. Tämän sijaan pitäisi tehdä esimerkiksi Euroopan mittakaavassa yhteinen päätös, että ratkaistaan tämä ongelma. Perustetaan kunnollinen alan tutkimuslaitos ja turvataan sen rahoitus.

    Aron mukaan Eurooppa on ollut fotosynteesitutkimuksessa johtava alue, mutta viime vuosina asemia on menetetty Yhdysvalloille. Japani oli ennen Fukushimaa kovasti ydinvoimamyönteinen, mutta nyt sielläkin kehitellään kiivaasti uusia ratkaisuja. Japani ja Suomi järjestävät vuorovuosin fotosynteesialan tieteellisiä konferensseja ja Eva-Marin tutkimusryhmässä on japanilaisia nuoria tutkijoita.

    Tutkijoita kohdellaan kuin karjaa

    Vaikka Eva-Mari Aron tutkimustyö on kovin selkeästi hyödynnettävää, hän on tuntenut koko ikänsä tekevänsä nimenomaan perustutkimusta.

    — Tiedepolitiikassa oli kausi, kun piti niin kovasti tehdä soveltavaa. Mietin tuolloin jo vähän aikaa lopettavani kokonaan. Tässä vaan istutaan ja innovoidaan -tyyli ei kuulu tieteeseen.

    — Mutta olen pärjännyt perustutkimuksella. Kun perustutkimuksessa päästään riittävän syvälle, vasta sitten sitä voi soveltaa. Olen tavattoman iloinen siitä, että tutkimukseni ei ehkä olekaan ollut turhaa vaan tuloksia voitaneen soveltaa hyötykäyttöön.

    Aro kiittelee Suomen Akatemiaa, joka on tukenut hänen tekemäänsä perustutkimusta. Eva-Mari Aro toimi akatemiaprofessorina kauden 1998—2008. Uusi huippuyksikköhakemus on paraikaa vetämässä. Kotimaisten ja kansainvälisen rahoitushakemusten rumba onkin työllistänyt viimeisen vuoden aikana niin, ettei professori ole juurikaan pystynyt viettämään jouluja tai juhannuksia.

    — Tutkijana tunnen, että meitä kohdellaan kuin karjaa — polttomerkki vaan otsaan. Kytätään julkaisujen lukumääriä, IF- ja TSV-kertymiä. Parhaissa kansainvälisissä piireissä näistä ollaan jo luopumassa, mutta Suomi on innoissaan!

    Julkistustilaisuuden puheenvuorossaan Tieteen päivillä Eva-Mari Aro laukoi konsteja tieteen tilan kohentamiseksi:

    — Aputyövoimaa tuloksia tekevien välittömään läheisyyteen — ei kauaksi hallintoyksiköihin vaan laitoksiin. Myös avustava henkilöstö arvostaa olemista tutkimusryhmien lähellä: työhön antaa motivaatiota yhteinen menestyminen ja tulosten näkeminen.

    — Väitelleitä tohtoreita pitäisi rekrytoida koordinaattoreiksi tutkimusyksiköihin. He voisivat vihkiytyä esimerkiksi mutkikkaaseen EU-rahoituksen hakemiseen.

    — Keskeytetään kaiken uuden suunnittelu vähäksi aikaa. Mitä pelätään, sitäkö, että professorit ryhtyisivät istumaan jalat pöydällä? Päinvastoin, sittenhän sitä voisi ehtiä vaikka innovoimaan.

    Vaikka Eva-Mari Aro ei ymmärrä opetusministeriön ajamaa uudistusvimmaa, yksi OKM:n hellimä tiedepolitiikan linja saa häneltä puollon: suomalaisten yliopistojen pitäisi profiloitua nykyistä enemmän.

    — Jokaisessa yliopistossa ei voi tehdä samoja asioita. Rahat ovat tiukoilla ja pitää toimia järkevästi.

    Etuoikeutetut opiskelijat

    Eva-Mari Aro on ohjannut kolmisenkymmentä väitöskirjaa. Tällä hetkellä ohjattavia on kymmenen. Hän iloitsee jatko-opiskelijoista, jotka lukevat alansa uusinta kirjallisuutta.

    — Varsinkin viimeisten vuosien aikana on ollut ilo havaita, että he seuraavat verkosta aktiivisesti, mitä kirjoitetaan omalla alalla ja sen ulkopuolellakin. He ovat huomanneet, että he tekevät väitöskirjaa tai post doc -tutkimusta itselleen — eivät Eva-Marille. Toisinkin oli taannoin.

    Perustutkinto-opiskelijat eivät Eva- Mari Aron mielestä ymmärrä olevansa etuoikeutettuja saadessaan opiskella ”ilmaiseksi”. Eräiltä osin systeemi tukee laiskottelua ja jahkailua.

    — Nyt tentteihin tullaan katsomaan, onko kivoja kysymyksiä. Jos ei ole, lähdetään pois ja tullaan tsekkaamaan tilanne joskus muulloin. Joka kerta tämä kuitenkin edellyttää tenttikysymysten tekemistä — sekin maksaa. Tämä oli vain pieni esimerkki, mutta kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta väärinkäyttää yhteisistä verovaroista maksettavaa yliopisto-opetusta.

    Eva-Mari Aro kannattaa nimellistä lukukausimaksua, joka olisi opiskelijalle osoitus siitä, että mikään ei ole ilmaista. Maksu voisi olla vaikka 500 euroa lukuvuodessa. Hänen mielestään opiskelijoiden kannattaisi ottaa taas opintolainaa ja sen voisi saada anteeksi, jos valmistuu tavoiteajassa.

    teksti Kirsti Sintonen
    kuva Timo Jakonen

    Eva-Mari Aro

    • syntynyt 1950 Harjavallassa
    • FT 1982, Turun yliopisto
    • kasvifysiologian apulaisprofessori 1987, Turun yliopisto
    • kasvitieteen professori 1998—, Turun yliopisto
    • akatemiaprofessori 1998—2008
    • tutkimusta useissa alan johtavissa tutkimuslaitoksissa maailmalla
    • kirjoittajana noin 250 vertaisarvioidussa tieteellisessä artikkelissa
    • Kansainvälisen fotosynteesitutkimuksen seuran puheenjohtaja 2004-
    • johtokunnan jäsen Eurooppalaisessa Kasvitieteellisessä järjestössä (European Plant Science Organisation EPSO)
    • useiden isojen tiedepalkintojen kansainvälisten arviointipaneelien jäsen
    • Suomalaisen Tiedeakatemian varaesimies 2012-2014<(
    • Professoriliitto palkitsi Vuoden Professorina Tieteen päivillä 11.1.2013
    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 24