Hyödyn aikakauden tiede

Nyt puhutaan paljon tieteen hyödystä, innovaatioista, tuloksista. Tieteellä on kuitenkin myös itseisarvonsa. Miksi perustutkimuksen asemaa pitää puolustella? Näihin teemoihin keskittyi Communicatio Academica -tapahtuma.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton Communicatio Academica -tapahtuma palasi tammikuussa juurilleen. Avauspuheenvuoron pitänyt Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo kertoi, että ensimmäinen vastaava tapahtuma pidettiin juuri Oulussa vuonna 1984. Idean isänä voidaan pitää oululaista professoria Pekka Vuoriaa, joka vaikutti aktiivisesti Professoriliiton toiminnassa 1980-luvun alkupuolella.

Nyt tapahtuman teemana oli Hyödyn aikakauden tiede.

— Mitä hyötyä meistä on ja mitä tulisi olla? Ovatko jotkin tieteenalat hyödyllisempiä kuin jotkut toiset, Valo kuvasi päivän teemaa.

Hän totesi, että liittojen järjestämä vuoden alun virkistyspäivä tai virikepäivä on myös juhlapäivä, sillä Professoriliitto julkistaa Vuoden Professorin. Heistä ensimmäinen julkistettiin juuri tuolloin ensimmäisessä Communicatio Academicassa vuonna 1984.

Vuoden Professori on akatemiaprofessori Markku Kulmala (ks. juttu) Helsingin yliopistossa aerosoli- ja ympäristöfysiikan professorina toimiva Kulmala korosti puheenvuorossaan perustutkimuksen merkitystä.

— Perustutkimusta eivät tee muut kuin professorit ja tieteentekijät. Sitä ei tehdä BB-taloissa eikä muissa julkisuuspaikoissa.

Kulmalan puheenvuoron jälkeen Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen toi tapahtumaan tervehdyksen. Hän tähdensi Oulun yliopiston merkittävää hyötyä omalle ympäristölleen. Oulun alue pitää kärkipaikkaa, kun verrataan tutkimus- ja kehitystoiminnan jakautumista seutukunnittain.

Uudet ajatukset eivät noudata ohjekirjaa

Tieteen hyötyä on korostettu vuosisatojen saatossa aiemminkin. Tätä teemaa tarkasteli puheenvuorossaan Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen. Ensimmäinen hyödyn aikakausi oli 1740—1760 -luvuilla Ruotsissa. Tänä valistuksen aikana yliopiston tehtävänä oli tukea valtiota ja sen päämääriä. Säädyt halusivat suitsia sitä, mitä Turun Akatemiassa tutkitaan ja opetetaan. Hyödyllinen tieto oli tärkeää ja tällaisena tieteenalana pidettiin mm. kotiseutututkimusta. Taloustiede alkoi syntyä ja Turun Akatemiaan perustettiin taloustieteen professuuri — samalla lopetettiin kaunopuheisuuden professuuri

—Pietikäinen piti hyvin keskeisenä skottivalistuksen aikaa. Hume, Smith, Ferguson, Watt uskoivat edistykseen ja tieteen merkitykseen. He pitivät materiaalisen edistymisen ohella tärkeänä moraalista edistymistä ja säällisiä olosuhteita kaikille ihmisille. Skottivalituksen suomalaisena edustajana voidaan pitää Antti Chydeniusta, joka sai kuvansakin markka- ajan viimeisen setelisarjan suurimpaan eli 1000 markan seteliin.

Itsenäisen Suomen alkutaipaleella poliittinen johto koostui usein professoreista. Professorit vaihtoivat kuvainnollisesti ministerin hatun päähänsä kiiruhtaessaan Senaatintorin poikki yliopiston päärakennuksesta valtioneuvoston linnaan. Vuonna 1918 pääministeri Juha Vennola totesi: Suomi tarvitsee tiedettä, ”joka ei yltäkylläisenä vetäydy omaan kuoreensa, vaan joka korkeimmaksi päämääräkseen asettaa yhteiskunnan tarpeet”.

Lopuksi Pietikäinen arvioi nykyistä hyödyn aikakautta, joka korostaa tuottavuutta ja kilpailukykyä. Innovaatioideologia on vallannut alaa ja perustutkimuksella on tarve puolustella olemassaoloaan.

— Voidaan kysyä, yhdistyykö meillä nyt itäsaksalainen viranomaisajattelu neuvostoliittolaiseen suunnitelmatalouteen? Uudet ajatukset eivät kuitenkaan synny ohjekirjan mukaan, muistutti professori Pietikäinen.

Tieteen arvoa pitää puolustella

Ylijohtaja Riitta Mustonen Suomen Akatemiasta puhui hyödystä ja tieteen itseisarvosta perustutkimusta rahoittavan organisaation näkökulmasta. Tieteellinen tutkimus ei ole enää arvo sinänsä, vaan sitä pitää puolustella.

— Innovaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että mitään parasta innovaatiojärjestelmää ei ole olemassa. Sellaista ei synny poppakonsteilla eikä siitä voi tehdä käsikirjaa, hän muistutti aluksi.

Kaksi eri ministeriöitä laatii tutkimus- ja innovaatiopoliittiset toimintaohjelmat tämän vuoden loppuun mennessä. OKM:n johdolla valmistellaan tiedepoliittinen toimintaohjelma, jonka pohjana on mm. tänä vuonna valmistuva Suomen Akatemian tieteen tila ja taso -raportti. TEM:n johdolla laaditaan samalla aikataululla innovaatiopoliittinen toimintaohjelma. Myöhemmin ohjelmat yhdistetään ja kirjataan osaksi hallitusohjelman puolivälin tarkistetta keväällä 2013.

— Olisiko ohjelmat pitänyt valmistella yhdessä, kysyi Mustonen ja jätti arvelun ilmaan.

Tutkimuksen vaikuttavuuden osoittamisen vaade on ollut jo pitkään tiedepoliittisella agendalla. Tätä tarkoitusta varten Akatemia ja Tekes ovat toteuttaneet VINDI-hankkeen, jossa tunnistettiin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan vaikuttavuuden kannalta keskeisiä ilmiöitä ja niihin liittyviä indikaattoreita.

— Työ oli mielenkiintoista, mutta äärimmäisen vaikeaa. Mitkä indikaattorit ovat ja mihin niitä verrataan? Hyvän tasapuolisen mittarin kehittäminen ei ole yksinkertaista. Hyötyä ei pysty ennustamaan, kun rahoituspäätöksiä tehdään.

Lopuksi Mustonen muistutti, että vapaa tutkimus on edelleen Akatemian suurin rahoitusmuoto.

Tieteen haaste on löytää oikeat kysymykset

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran yliasiamies Mikko Kosonen puhui tieteen hyödystä yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. Hänen mielestään hyödyn käsite sopii huonosti tutkimuksen suuntaamiseen.

Kosonen katsoi, että me elämme keskellä vuosisataista paradigman muutosta: teollisen ajan ajatusmalleista ja rakenteista ollaan siirtymässä ihmislähtöiseen palveluparadigmaan. Elämme myös murrosaikaa, jossa luonnonvarojen käytön hallinta edellyttää resurssi- ja osaamistalouden yhdistymistä uudella tavalla.

— Tieteen haaste on nyt oikeiden kysymysten löytäminen. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että tiede liian helposti tuppaa ohjaamaan kapeampiin ja vähemmän relevantteihin teemoihin. Vaikeammin taklattavampaa ilmiölähtöistä tutkimusta tarvittaisiin enemmän.

Yliopistoissa ei tehdä konsulttityötä

Professori Markku Sotarauta Tampereen yliopistosta tarkasteli yliopistojen ja tieteen alueellista hyötyä. Sotarauta toimii Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun johtajana.

Sotarauta painotti aluksi, että yliopistot, tieteenalat ja alueet ovat erilaisia.

— Ei siis ole yhtä yleispätevää mallia siitä, miten yliopisto vaikuttaa ympäristönsä kehitykseen.

Pari vuotta sitten tehdyssä Suomen innovaatiojärjestelmän kansainvälisessä arviossa kysyttiin yritysten edustajilta, mistä saatte uudet ideat. Tärkein lähde oli asiakas. 20 prosenttia vastaajista piti yliopistojen osuutta erittäin tärkeänä ja 59 prosenttia tärkeänä.

Sotaraudan tuoreimmassa tutkimusprojektissa on selvitetty sitä, mistä tieto tulee kuntiin. Kunnille tärkein tiedon lähde on toiset kunnat. Tieteellisen tiedon ja yliopistojen merkitys on melko pieni.

— Mutta kunnallispoliittinen päätöksenteko on umpioituneempaa niissä kaupungeissa, joissa ei ole yliopistoa. Yliopistoihmiset haastavat päättäjiä.

— Päättäjien asenteissa häiritsee se, että he väittävät meidän tekevän vääriä asioita. Heille pitää vastata: ei me teidän töitä tehdä. Yliopistoissa ei tehdä konsulttityötä. Yhteiskuntapolitiikka on poukkoilevaa, mutta tutkimuksessa ei pidä juosta muotivirtausten perässä, Sotarauta tähdensi.

Media ei ole monoliitti

Communicatio Academican iltapäivässä oli myös osio, jonka otsikkona oli Hyödyn kieli. Tutkimuksesta ja tutkijoista on hyötyä myös medialle. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja, tietokirjailija ja kolumnisti Risto Uimonen valaisi neljännen valtiomahdin ja tutkijoiden yhteistyöstä.

— Media määrittelee tiedollisen todellisuutemme. Jos haluaa näkyä, vaikuttaa ja olla jotain, on hyvä yrittää päästä esiin mediassa.

Uimosen mukaan tutkijoiden ja median suhteet ovat olleet aina problemaattiset ja median murroksen takia ne ovat ikävä kyllä muuttumassa entistäkin vaikeammiksi. Nettimaailman vaikutuksesta on tapahtumassa suuria kulttuurisia muutoksia, jotka eivät suosi perinteistä akateemista ilmaisumuotoa — syvällisyyttä, perinpohjaisuutta ja kompleksisuutta.

— Tutkijat odottavat voivansa ilmaista itseään mediassa tiedemaailman keinoin ja ehdoin. He pettyvät, kun asiat eivät mene noin. Kaupallinen media toimii omin ehdoin eikä taivu tieteentekijöiden malleihin kuin poikkeustapauksissa.

Kalevan päätoimittajana ja pitkään Helsingin Sanomissa toimittajana toiminut Uimonen selvitti valtamedian toimintatapoja: se vaatii lyhyttä ilmaisua, iskevyyttä, nasevuutta, terävyyttä, pelkistystä, nopeutta, kuriositeetteja ja kiinnostavuutta. Hän kuitenkin muistutti, että lehdissä on erityispalstoja ja -sivuja uutisia syvemmälle debatille. Lisäksi valtamedian lisäksi on olemassa erikois- ja ammattijulkaisuja.

— Media ei ole monoliitti: mediamix on jokaisen ulottuvilla.

Uimonen luetteli perussääntöjä median kanssa toimimiseksi: opettele tuntemaan median toimintatavat, mediassa pitää toimia median ehdoilla, käytä hyväksi median monipuolisuutta ja ole valmis yksilölliseen palveluun.

Hyötyajattelun kieli vieraannuttaa

Kotimaisten kielen keskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi puhui muun muassa siitä, miten hyötyajattelu näkyy tieteen kielessä ja kuinka innovaatiojargon valtaa alaa. ’Hyöty’ ei ole sanana mikään uusi, vaan sitä on käytetty suomen kielessä jo 1600-luvulla. Hyöty esiintyy usein sanaparina jonkin toisen sanan kanssa, esimerkiksi ’huvi ja hyöty’ tai ’taloudellinen hyöty’.

Nuolijärvi muistutti, että kieli on myös vaarallinen väline. Hyötyajattelun kieli voi vieraannuttaa. Kaunistelukieltä näkyy esimerkiksi viranomaisten tiedotteissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa (20.10.2011) todettiin seuraavaa: ”Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) tehtäviä tarkennetaan. Muutos vahvistaa keskuksen asemaa kielen ja kielenhuollon asiantuntijaviranomaisena”.

— Vuodesta 2006 meiltä on kuitenkin vähennetty 34 henkilötyövuotta. Ministeriö olisi voinut sanoa saman asian suomeksi eli Kotuksen asemaa supistetaan.

Nuolijärvi kertoi myös sfäärikielestä, jota näkee erilaissa strategioissa; esimerkiksi kansallisessa innovaatiostrategiassa puhutaan luomisverkostoista, huippuverkostoista jne.

Kansaneläkelaitosta on usein parjattu vaikeaselkoisesta viranomaiskielestään. Nyt Kotuksella ja Kelalla on yhteistyötä, jonka tarkoituksena on mm. tehdä mallipohjia erilaisiksi teksteiksi.

Lopuksi Nuolijärvi korosti suomen kielellä julkaisemisen tärkeyttä. Hän kutsui kaikkia osallistumaan tieteen kansalliseen termipankkiin. Tämä suomenkielisen tiedeyhteisön uusi verso käynnistyi viime vuonna. Pilottihankkeissa ovat mukana oikeustiede, kielitiede ja kasvitiede.

Ylempien tahojen kuristusote pahenee

Seminaaripäivän päätti paneelikeskustelu, jossa olivat mukana kansanedustaja ja Eduskunnan sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Inkeri Kerola (kesk.), Oulun kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen, farmakologian ja toksikologian professori emeritus Olavi Pelkonen ja Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlund. Puheenjohtajana toimi Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi.

Aluksi pohdittiin, miksi nykyinen tiedepolitiikka korostaa innovaatioita.

— Tämä korostui nykyistä hallitusohjelmaa tehtäessä. Kasvu on siihen kirjattu, mutta sille ei ole välineitä, oppositiopuolueen Kerola huomautti.

— 70-luvulla oli häpeäksi, jos tutkimustuloksista oli hyötyä, 90-luvun lamasta noustiin tutkimustulosten avulla, Söderlund muisteli.

— Vapaan tutkijalähtöisen tutkimuksen asema on mennyt koko ajan alaspäin. Kun tulin laitoksen johtajaksi 1988, oli vielä rahaa tukea vapaata tutkimusta. Nyt tämän osuus on jatkuvasti pienentynyt. Tutkimusta voidaan tehdä vain ulkopuolisen rahoituksen turvin. Ja hakemuksia seurataan niin tarkkaan, että niissä pitää jo sanoa, mitä tuloksia tulee, Pelkonen totesi.

— Yliopistojen pitää antaa tehdä vapaasti perustutkimusta. Yritykset odottavat juuri sitä. Älkää kuunnelko yritysten puheita liian tarkasti, kauppakamarin johtava evästi.

Pelkosen tavoin myös Hans Söderlundia pelotti ulkopuolisen rahoituksen kehä: ensin EU kysyy jäsenvaltioilta, sitten viisivuotissuunnitelma rakennetaan saatujen vastausten mukaan, jonka jälkeen jäsenvaltioissa suunnataan tutkimusta sen mukaan, että saataisiin EU-rahaa.

— Mistä löytyy jotain uutta, Söderlund aiheellisesti kysyi.

— 30–40 vuotta sitten naureskeltiin Neuvostoliitolle, mutta missä ollaan nyt. Viisivuotissuunnitelmat ovat tulleet myös yliopistoihin ja ylempien tahojen kuristusote tutkimukseen pahenee, Pelkonen lisäsi.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Juha Sarkkinen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 19