1/11

  • pääsivu
  • sisällys
  • Maarit Valo
    Maarit Valo toivoo, ettei yliopistojen rahoituskriteeriksi kirjata ”työllistyminen omalle alalle”. Mitä oma ala tarkoittaa humanistien tai yhteiskuntatieteilijöiden kohdalla?
     

    Tiedonkulku luo osallisuutta

    Professoriliiton puheenjohtajan Maarit Valon mielestä sisäinen viestintä ei saa jäädä yliopistoissa brändin rakentamisen varjoon

    liopistoissa kampanjoidaan varojen hankkimiseksi ja rakennetaan brändejä. Näiden varjoon ei saa jättää yliopistojen sisäistä viestintää, joka pitäisi saada pian paremmalle tolalle. Tätä peräänkuuluttaa Professoriliiton uusi puheenjohtaja, puheviestinnän professori Maarit Valo.

    — Sisäisen viestinnän tila tulisi selvittää samalla kun yliopistouudistuksen vaikutuksia tutkitaan. Yliopistosta tehtävät mainokset ovat asia erikseen, mutta henkilöstö tarvitsee tietoa ja vieläpä oikeaan aikaan. Nyt pitää panostaa tapoihin, joilla kohennetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, Valo summaa.

    Joulukuun alussa julkistettu Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton yliopistouudistuskysely osoitti vakavia puutteita yliopistojen tiedonkulussa. Noin 60 prosenttia vastaajista torjui väittämän ”saan nykyään paremmin tietoa yliopistoni asioista”. Puheviestinnän professori Maarit Valo on huolestunut tiedonkulun mahdollisesta heikentymisestä.

    — Ennen yliopistouudistusta yliopistoissa oli paljon kollegiaalisia ryhmiä, esimerkiksi tiedekuntaneuvostoja. Melkein jokainen professori oli mukana jossakin ryhmässä tai ainakin tunsi näihin kuuluvia. Tieto kulki edestakaisin ja näin ihmisillä oli osallinen olo: minäkin olen mukana asioissa ja voin niihin vaikuttaa.

    — Nyt johtaminen on virtaviivaistettu. Mutta sitä ei ole huomioitu, että yksilöjohtaminen asettaa aivan uudenlaiset vaatimukset tiedonkululle ja viestinnälle. Yliopistoihin on luotava uudet sisäisen viestinnän kanavat. Ei ole oikein, että tärkeistä henkilöstöä koskevista päätöksistä saa lukea ensimmäistä kertaa paikallislehdestä – niin kuin nyt on muutaman kerran käynyt.

    Maarit Valon mielestä yliopistoissa pitäisi nyt pikaisesti huolehtia siitä, miten henkilöstö saa tietoja ja miten osallisuus taataan.

    — Rehtorit voisivat tavata säännöllisesti professoreita ja tiedekuntien väkeä. Hallitus voisi järjestää tapaamisia yliopistokollegion kanssa. Tällaisia uusia vuorovaikutuksen foorumeita tulee tietoisesti kehittää.

    Yliopistot ovat satsanneet viime aikoina viestinnässään lähinnä ulkoiseen PR:ään ja brändeihin, ja viestintäjohtajien rekrytoinneissa on painotettu maineenhallinnan osaamista. Isoja summia uhrataan varainhankinnan mainoskampanjoihin.

    — Yliopistouudistuksen vaikutuksia tulee tutkia, ja samalla pitäisi selvittää myös sisäisen viestinnän tila. Henkilöstön tiedon tarvetta eivät mainokset tyydytä. Vaarana on, että yhteisöllisyyden tunne heikkenee.

    Johtajuus vaatii oman tilansa

    Uuden yliopistolain myötä yhä useammista professoreista on tullut myös johtajia ja esimiehiä. Samalla myös vastuu on kasvanut. Palkitsemisjärjestelmät laahaavat kuitenkin ajastaan jäljessä.

    — Johtajan kohdalla työn tuloksia pitää katsoa nimenomaan johtajuuden näkökulmasta eikä arvioida tutkimuksen arviointikriteereillä, kuten julkaisujen ja tutkimushankkeiden määrällä.

    — Johtajuus on tavattoman mielekästä työtä, mutta sille pitää antaa oma arvostettu tilansa.

    Maarit Valo on toiminut laitoksen johtajana ja Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina. Hän kokee yliopistolliset johtajan tehtävät ennen kaikkea palvelujohtamisena. Avainasemassa on mahdollisuuksien luominen muille.

    Tieteen johtaminen on taas tietojohtamista, jota on tutkittu kovin vähän. Valo pitää harmillisena sitä, että johtamisen oppikirjat eivät vielä paljoakaan käsittele tietointensiivisen työn kuten yliopistotyön leadership-johtamista.

    Professorit ovat hyviä opettajia

    Yliopistojen opetushenkilöstön pedagogiset taidot ovat olleet tapetilla jo pitkään. Niiden korostaminen ei ole kuitenkaan minkään yliopistollisen ryhmittymän yksityisomaisuutta.

    — Professorit ovat hyviä opettajia asiantuntemuksensa ja omaan tieteenalaansa syventymisen takia. Tätä ei voi millään pedagogisilla kurssituksilla korvata.

    Professorin työssä näkyy yliopistojen perimmäinen idea — tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen.

    — Kaikki tuntemani professorit pitävät tavattoman paljon opettamisesta. On suuri etuoikeus tehdä töitä nuorten opiskelijoiden kanssa.

    Pedagogisella koulutuksella on Maarit Valon mielestä kuitenkin oma merkityksensä. Hän itse kävi opetusministeriön tuella järjestetyn yliopistopedagogiikan kurssin, yhden ensimmäisistä 1980-luvulla.

    —Kursseista voi saada virikkeitä, jos ne ovat hyvin järjestettyjä. Itse sain käyttökelpoista tietoa eri oppimismuodoista. Koulutusta on hyvä olla tarjolla eri tavoin järjestettynä: kurssien lisäksi voisi olla esimerkiksi virikepäiviä.

    Julkisessa keskustelussa näkyy liiaksi pelkkä luento-opetus. Maarit Valon mukaan opetus monimuotoistui jo parikymmentä vuotta sitten. Henkilökohtainen ohjaus — gradut ja väitöskirjat — vievät suurimman osan opetukseen luokiteltavasta ajasta. Henkilökohtaista kanssakäymistä on myös sähköpostin ja videoyhteyden välityksellä tehtävä ohjaus.

    — Mutta luentojakaan ei pidä väheksyä. Koska kirjat laahaavat jäljessä, luento on hyvä opetuskeino runsaan tiedon ja suurten linjojen tiivistämiseksi.

    Tohtorin tutkintoa tulee markkinoida

    — Ihanampaa työtä ei ole kuin väitöskirjaohjaus. Jatko-opiskelijoiden kasvua on upea seurata!

    Maarit Valon kokemusten mukaan viestintätieteistä valmistuneiden tohtoreiden työllistymisessä ei ole ollut ongelmia. Työmarkkinoilla olisi enemmänkin kysyntää hyville tohtoreille. Monet ovat löytäneet uransa myös yrittäjinä.

    Maarit Valon dekaanikaudella Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aloitettiin yrittäjyyskoulutus, ensin maisteri- ja sitten tohtoriopinnoissa.

    Tohtorikoulutukseen voisi Maarit Valon mielestä sisällyttää enemmän työelämäoppeja. Valo näkee korjattavaa myös tohtorintutkinnon todistuksessa. Hän pitää hölmönä sitä, että todistuksessa näkyy vain väitöskirjan nimi. Miksei siinä voisi luetella kaikkea sitä osaamista, joita tohtori on tutkintoa suorittaessaan kerryttänyt: verkostoitumisen ja tiedonhankinnan taidot, kansainvälisyys, tiimityö, projektinhallinta, kielitaito?

    — Laaja-alaisen osaamisen merkitys on työmarkkinoilla kasvussa ja muunneltavuutta arvostetaan yhä enemmän. Tohtorin tutkinnon markkinointia ulospäin ei vielä osata, mutta siihen täytyy kiinnittää tosissaan enemmän huomiota, kun työllistymisen merkitys rahoituskriteerinä mitä ilmeisimmin kasvaa yliopistojen tulevassa rahoitusmallissa.

    Vuorovaikutus virtuaalitiimeissä

    Puheviestinnän professori Maarit Valo on innoissaan johtamansa tutkimushankkeen ”Vuorovaikutusosaaminen virtuaalitiimeissä” saamasta Suomen Akatemian rahoituksesta. Nelivuotinen projekti alkoi tässä kuussa ja aineistot on tarkoitus kerätä kevään aikana. Mukana on kaksi post doc -tutkijaa ja yksi väitöskirjantekijä.

    Virtuaalitiimejä ei ole vielä tähän mennessä tutkittu niissä vaadittavien vuorovaikutustaitojen kannalta. Tämä on aika outoa, koska kyseessä on kuitenkin nykyajan kansainvälisen työelämän kannalta erittäin tärkeä osaamisalue. Sähköpostit, pikaviestit, puhelin- ja videoneuvottelut edellyttävät omanlaistaan vuorovaikutusta.

    — Erityisesti haluamme selvittää konfliktien hallintaa ja väärinymmärrysten ratkontaa teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa, kun kasvokkaisviestintä ei ole mahdollista. Kulttuurienvälisyys tuo tällaisiin tiimeihin oman kiinnostavan haasteensa.

    teksti Kirsti Sintonen
    kuva Veikko Somerpuro

    Maarit Valo

    • syntynyt 1953 Lahdessa
    • filosofian tohtori, Jyväskylän yliopisto, 1994
    • puheviestinnän professori, viestintätieteiden laitos, JY, 1998—
    • viestintätieteiden laitoksen johtaja 2000—2003 Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani 2002—2008
    • Professoriliiton Jyväskylän osaston johtokunnassa yhteyspäällikkö 2000—2002 ja varapuheenjohtaja 2002—2005
    • Professoriliiton valtuuston jäsen 2001—2006
    • Professoriliiton hallituksen jäsen 2003—2006 ja liiton varapuheenjohtaja 2007—2010
    • Professoriliiton puheenjohtaja 1.1.2011—
    • Harrastukset: Taiteet, luonto, matkailu, mökkeily, sukuseuratoiminta (Keski-Suomen Tiaisten Sukuseura ry)
    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 24