Tohtoritehtaalta kilometritehtaalle
"Työttömänä heitän taitoni hukkaan"
-väittämää tuki puolet Helsingin yliopiston
tieteentekijöiden kyselyyn
vastanneista työttömistä tohtoreista.
Jokainen jakso vei minua yhä kauemmas tutkimusmaailmasta.
Lopulta ei ollut rahaa ostaa
tutkimuskirjallisuutta, eikä matkustaa
konferensseihin. Työttömyys syrjäyttää. Koin,
että minusta haluttiin kaikki hyöty, mutta ei
annettu mitään."
Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistys
Helsingin yliopiston tieteentekijät (HYT)
teki kyselyn jäsenille, jotka ovat olleet tai ovat parhaillaan
työttöminä. Kyselyyn vastasi lyhyessä ajassa
76 jäsentä. Vastauksia tuli eri-ikäisiltä ja eri alojen
ihmisiltä: joukossa oli teologeja, tähtitieteilijöitä,
valtiotieteilijöitä, humanisteja sekä fyysikkoja joiden
työttömyysjaksot vaihtelivat muutamista vuosista
kuukausiin.
Kysely vahvisti käsitystä tutkijan urasta, johon
kuuluvat sekä pätkätyöt että satunnainen työttömyys.
Suuri osa vastaajista oli osannut jo varautua
työttömyyteen aloittaessaan tohtoriopinnot. Vain 19
vastaajaa ei ollut ajatellut joutuvansa työttömäksi,
loput 57 vastasivat vähintään ajatelleensa, että ainakin
lyhyet työttömyyskaudet rahoitusjaksojen välissä
kuuluvat tutkijan uraan.
Vaikka työttömyyttä siis osataan odottaa, ovat
sen vaikutukset silti monisyiset. Työttömyyskuvauksissa
toistuvia teemoja olivat ammatillisen itsetunnon
menetys, masennus, epävarmuus, turhautuminen
ja stressi. Pahimmillaan työttömyys voi kuormittaa
parisuhdetta, vaikeuttaa vakavasti perheen
toimeentuloa ja ajaa lähes itsemurhan partaalle. Jo
pelkkä jatkuva työttömyyden uhka aiheuttaa huolta
tulevaisuudesta.
Toisaalta työttömyys ei ollut kaikille vastaajille
pelkästään negatiivinen kokemus. Vaikka yli puolet
(39/76) vastaajista tunsi, että työttömänä tutkijat
heittävät taitonsa hukkaan, 27 vastaajaa suhtautui
työttömyyskausiin ikään kuin uravalintaan kuuluvana
välttämättömänä pahana, ja 16 vastaajaa ei
nähnyt niiden välttämättä vaikuttavan dramaattisesti
urakehitykseen
Ainakin 15 vastaajaa toi esille pitempien työttömyyskausien
negatiiviset vaikutukset osaamisen ja
uran kannalta. Vastaajat olivat huolissaan mm. siitä, että eivät pysty osallistumaan tärkeisiin konferensseihin,
pitämään ammatillisia verkostoja yllä, eivätkä
aloittamaan uutta tutkimusprojektia ilman kunnollista
työpaikkaa tai rahoitusta.
"Lyhytaikaisesti ei juuri haittaa; voin tehdä nykyisiä
käsikirjoituksia ja aineistoa on loppuun ja saada
elintärkeitä julkaisuja (publish or perish). Pidemmällä
tähtäimellä työttömyys heikentäisi merkittävästi mahdollisuutta
saada omaa tutkimusrahoitusta ja/tai päästä
takaisin hyviin tutkimusryhmiin."
14 kyselyyn vastanneista kertoi joko lopettaneensa
tai päättäneensä lopettaa tutkijanuran ja
kouluttautua uudelleen. Vaikka tämä yhden henkilön
kohdalla olisikin viisas valinta, on tutkijan uudelleenkouluttaminen
kuitenkin aina menetys yhteiskunnalle:
tutkija on kouluttautunut hyvin pitkään
tullakseen oman alansa asiantuntijaksi ja usein
julkisin varoin.
Taloudellinen toimeentulo tärkeintä
Yllättäen melko suuri osa vastaajista tuntui ajattelevan,
että tutkimustyö itsessään on tärkeämpää kuin
korkea toimeentulo tai vakituinen työsuhde. Jopa 46
vastaajaa koki, että väite "Työttömyydessä pahinta
on taloudellinen epävarmuus. Tutkimustani voin
jatkaa työttömänäkin." vastasi heidän kokemustaan
työttömyydestä. Vaikuttaisikin siltä, että tutkijakunnassa
elävä vahva arvostus ja intohimo omaa
työtä kohtaan johtavat siihen, että työttömyysjaksot
ovat ainakin osittain hyväksyttyjä, jos oman toimeentulon
voi turvata muilla keinoilla.
Soraääniäkin tietysti kuului. 60 vastaajaa koki
työttömyyden vaikuttavan negatiivisesti henkilökohtaiseen
elämään tai perheeseensä. Osalle vastaajista
(16 vastaajaa) työttömyyden aiheuttama stressi
tai rahapula vaikuttivat parisuhteeseen tai perheen
arkeen, jotkut olivat kokeneet työttömyyden vaikuttavan
esimerkiksi asunnon hankinnassa (4) ja
perheen perustamisessa (5). Moni koki, että lyhyet
työttömyyspätkät saattoi pärjätä ansiosidonnaisella
ja säästöillä, mutta työttömyyskauden pitkittyessä
toimeentulotason tippumisella oli "vakavat" tai jopa "katastrofaaliset" seuraukset.
"Elämä on pätkittäistä ja tulevaisuus epävarmaa.
Uhkana ansiosidonnaisen päättyminen ennen pidempiaikaisen
työpaikan löytymistä, jolloin on muutettava
pienempään asuntoon jne."
"It affects a lot.. I could not have family (children),
because of the financial insecurity."
Tohtoritehtailu suomalaisen tutkimusjärjestelmän ongelma
Monet (26 vastaajaa) näkivät, että tohtorien kasvava
työttömyys tullee vaikuttamaan tai vaikuttaa jo
tutkijan uran houkuttelevuuteen ja ylipäätään tieteenteon
mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Vaikka
muutamat vastaajat (3) näkivät, että kaikkein intohimoisimmin tutkimukseen suhtautuvat suuntautuvat
alalle ongelmista huolimatta, olivat toiset (4)
huolissaan siitä, että tutkijanura ei tulevaisuudessa
houkuttele enää parhaita kykyjä.
"Houkuttelevuuteen se jo vaikuttaa - monet periaatteessa
jatkotutkinnosta kiinnostuneet ovat jättäneet
hakematta jatko-opintoihin, koska jo niiden rahoitus on
niin vaivalloista."
Yleisesti vastauksissa toistui huoli siitä, että tohtoreita
koulutetaan liikaa ja jatkotutkintoa suunnitteleville
ei välitetä realistista kuvaa alan työllistämismahdollisuuksista.
Tällainen järjestelmän
nähtiin johtavan sekä inhimillisten ja taloudellisten
resurssien hukkaan heittämiseen.
"[H]aving spent more than 20 years in academia,
I now wonder whether there is something inherently wrong nowadays with the academic system - it looks
more like a pyramid, with many starting people at the
bottom of it and quite few (and usually long-term occupied)
positions at the top. As a biologist, I understand
better than most about "survival of the fittest" and so on
routine, but socially it is a big waste of lives and talents."
Tohtoritehtailun ja pätkätöistä koostuvien urien
nähtiin vaikuttavan myös tutkimuksen laatuun. Kun
tutkimusrahoitusta joutuu jatkuvasti hakemaan, ei
jää aikaa ja mahdollisuuksia pitkäjänteiselle tutkimustyölle.
Vastauksissa toistui ajatus tutkijan uran
vaatimista "henkilökohtaisista uhrauksista" - omaa
työtään pääsee tekemään vain, jos sattuu luomaan
hyvät suhteet oikeisiin henkilöihin, onnistuu saamaan
rahoitusta ja on valmis tekemään töitä kelloon
katsomatta. Ja vaikka onnistuisi tässä kaikessa, pääsee
tutkimukseen sittenkin syventymään vain muutamaksi
vuodeksi ennen kuin täytyy alkaa suunnittelemaan
jatkorahoituksen hakemista.
"Hirveät määrät lahjakkaita ja ahkeria nuoria ihmisiä
käyttää kaiken aikansa hakemusten tekemiseen
tutkimisen sijaan. Totta kai se vaikuttaa tieteen laatuun."
Vastaajien mukaan rahoitus kertyy usein samoille
henkilöille, mikä saattaa johtaa tutkimuksen
kapenemiseen. Saadakseen tutkimusrahoitusta
tutkijan pitää olla myös tarpeeksi erikoistunut mikä
toisaalta "putkiinnuttaa asiantuntemukseen, jolle ei
kenties ole lainkaan kysyntää tutkimusyhteisöjen
ulkopuolella."
Tutkijoiden viesti päättäjille: rahoitus kuntoon
ja tohtoreiden arvostus kohdilleen
Viime vuonna valmistui 1860 tohtoria, mikä on ennätysmäärä.
Viimeisten vuosikymmenten aikana
kiihtynyt uusien tohtorien kouluttaminen ei siis
näytä olevan vähenemään päin, ja yliopistot ylittivät reippaasti tavoitteensa, joka on määritelty 1600:ksi
tohtoriksi.
Vaikka HYTin kyselyyn vastaajat sitä ehdottivat,
rahoituksella tuskin tutkijanuran ongelmia tultaneen
lähiaikoina ratkaisemaan. Hallitusohjelman
koulutusleikkaukset tulevat viemään yliopistoilta
500 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Myös
Suomen Akatemian ja Tekesin rahoitusta vähennetään.
Kysymys tohtorien työllistymisestä kilpistyykin
yhä enemmän koulutusmääriin ja tohtoreiden työllistymismahdollisuuksiin
akateemisen maailman
ulkopuolella. Vastaajista valtaosa katsoi, että tohtorien
koulutusmääriä tulisi tarkistaa. Jotkut vastaajat
kutsuivat tohtorien koulutustahtia "järjettömäksi"
ja lähes kaikki vastaajat katsoivat, että tohtorien
koulutusmääriä tulisi tarkistaa.
Ongelmaksi koettiin tohtorin tutkinnon vähäinen
arvostus yritysmaailmassa. Useat vastaajat olivat
valmistumisensa jälkeen huomanneet olevansa
työnantajien mielestä ylikoulutettuja useimpiin työtehtäviin.
Vastauksista välittyi selkeä huoli siitä, että
tohtorin koulutuksen arvoa ei ymmärretä yliopistojen
ulkopuolella.
"Tuntuu erikoiselta, että vasta tohtorin koulutuksen
saatuani minulla on ollut oikeita vaikeuksia löytää työpaikka,
vaikka tähän asti se on ollut minulle aina helppoa.
Olen usein rekrytoijien mielestä ylikoulutettu tai
sitten minulla ei ole tarpeeksi kokemusta esim. yritysmaailmasta,
vaikka itse voisin kuvitella itseni tekemään
hyvin monenlaista työtä."
Oheinen juttu on lyhennetty versio Helsingin yliopiston
tieteentekijöiden jäsenlehdessä 4/2015 ilmestyneestä
jutusta. Lehti löytyy HYT:n verkkosivuilta.
http://www.helsinki.fi/jarj/hyt/lehdet/HYT-lehti%2042015 (nettiversio).pdf
Teksti Ulla Immonen
- Painetussa lehdessä sivu 34
|