ACATIIMI 9/15 tulosta | sulje ikkuna

Tohtoritehtaalta kilometritehtaalle

"Työttömänä heitän taitoni hukkaan" -väittämää tuki puolet Helsingin yliopiston tieteentekijöiden kyselyyn vastanneista työttömistä tohtoreista.

Jokainen jakso vei minua yhä kauemmas tutkimusmaailmasta. Lopulta ei ollut rahaa ostaa tutkimuskirjallisuutta, eikä matkustaa konferensseihin. Työttömyys syrjäyttää. Koin, että minusta haluttiin kaikki hyöty, mutta ei annettu mitään."

Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistys Helsingin yliopiston tieteentekijät (HYT) teki kyselyn jäsenille, jotka ovat olleet tai ovat parhaillaan työttöminä. Kyselyyn vastasi lyhyessä ajassa 76 jäsentä. Vastauksia tuli eri-ikäisiltä ja eri alojen ihmisiltä: joukossa oli teologeja, tähtitieteilijöitä, valtiotieteilijöitä, humanisteja sekä fyysikkoja joiden työttömyysjaksot vaihtelivat muutamista vuosista kuukausiin.

Kysely vahvisti käsitystä tutkijan urasta, johon kuuluvat sekä pätkätyöt että satunnainen työttömyys. Suuri osa vastaajista oli osannut jo varautua työttömyyteen aloittaessaan tohtoriopinnot. Vain 19 vastaajaa ei ollut ajatellut joutuvansa työttömäksi, loput 57 vastasivat vähintään ajatelleensa, että ainakin lyhyet työttömyyskaudet rahoitusjaksojen välissä kuuluvat tutkijan uraan.

Vaikka työttömyyttä siis osataan odottaa, ovat sen vaikutukset silti monisyiset. Työttömyyskuvauksissa toistuvia teemoja olivat ammatillisen itsetunnon menetys, masennus, epävarmuus, turhautuminen ja stressi. Pahimmillaan työttömyys voi kuormittaa parisuhdetta, vaikeuttaa vakavasti perheen toimeentuloa ja ajaa lähes itsemurhan partaalle. Jo pelkkä jatkuva työttömyyden uhka aiheuttaa huolta tulevaisuudesta.

Toisaalta työttömyys ei ollut kaikille vastaajille pelkästään negatiivinen kokemus. Vaikka yli puolet (39/76) vastaajista tunsi, että työttömänä tutkijat heittävät taitonsa hukkaan, 27 vastaajaa suhtautui työttömyyskausiin ikään kuin uravalintaan kuuluvana välttämättömänä pahana, ja 16 vastaajaa ei nähnyt niiden välttämättä vaikuttavan dramaattisesti urakehitykseen

Ainakin 15 vastaajaa toi esille pitempien työttömyyskausien negatiiviset vaikutukset osaamisen ja uran kannalta. Vastaajat olivat huolissaan mm. siitä, että eivät pysty osallistumaan tärkeisiin konferensseihin, pitämään ammatillisia verkostoja yllä, eivätkä aloittamaan uutta tutkimusprojektia ilman kunnollista työpaikkaa tai rahoitusta.

"Lyhytaikaisesti ei juuri haittaa; voin tehdä nykyisiä käsikirjoituksia ja aineistoa on loppuun ja saada elintärkeitä julkaisuja (publish or perish). Pidemmällä tähtäimellä työttömyys heikentäisi merkittävästi mahdollisuutta saada omaa tutkimusrahoitusta ja/tai päästä takaisin hyviin tutkimusryhmiin."

14 kyselyyn vastanneista kertoi joko lopettaneensa tai päättäneensä lopettaa tutkijanuran ja kouluttautua uudelleen. Vaikka tämä yhden henkilön kohdalla olisikin viisas valinta, on tutkijan uudelleenkouluttaminen kuitenkin aina menetys yhteiskunnalle: tutkija on kouluttautunut hyvin pitkään tullakseen oman alansa asiantuntijaksi ja usein julkisin varoin.

Taloudellinen toimeentulo tärkeintä

Yllättäen melko suuri osa vastaajista tuntui ajattelevan, että tutkimustyö itsessään on tärkeämpää kuin korkea toimeentulo tai vakituinen työsuhde. Jopa 46 vastaajaa koki, että väite "Työttömyydessä pahinta on taloudellinen epävarmuus. Tutkimustani voin jatkaa työttömänäkin." vastasi heidän kokemustaan työttömyydestä. Vaikuttaisikin siltä, että tutkijakunnassa elävä vahva arvostus ja intohimo omaa työtä kohtaan johtavat siihen, että työttömyysjaksot ovat ainakin osittain hyväksyttyjä, jos oman toimeentulon voi turvata muilla keinoilla.

Soraääniäkin tietysti kuului. 60 vastaajaa koki työttömyyden vaikuttavan negatiivisesti henkilökohtaiseen elämään tai perheeseensä. Osalle vastaajista (16 vastaajaa) työttömyyden aiheuttama stressi tai rahapula vaikuttivat parisuhteeseen tai perheen arkeen, jotkut olivat kokeneet työttömyyden vaikuttavan esimerkiksi asunnon hankinnassa (4) ja perheen perustamisessa (5). Moni koki, että lyhyet työttömyyspätkät saattoi pärjätä ansiosidonnaisella ja säästöillä, mutta työttömyyskauden pitkittyessä toimeentulotason tippumisella oli "vakavat" tai jopa "katastrofaaliset" seuraukset.

"Elämä on pätkittäistä ja tulevaisuus epävarmaa. Uhkana ansiosidonnaisen päättyminen ennen pidempiaikaisen työpaikan löytymistä, jolloin on muutettava pienempään asuntoon jne."

"It affects a lot.. I could not have family (children), because of the financial insecurity."

Tohtoritehtailu suomalaisen tutkimusjärjestelmän ongelma

Monet (26 vastaajaa) näkivät, että tohtorien kasvava työttömyys tullee vaikuttamaan tai vaikuttaa jo tutkijan uran houkuttelevuuteen ja ylipäätään tieteenteon mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Vaikka muutamat vastaajat (3) näkivät, että kaikkein intohimoisimmin tutkimukseen suhtautuvat suuntautuvat alalle ongelmista huolimatta, olivat toiset (4) huolissaan siitä, että tutkijanura ei tulevaisuudessa houkuttele enää parhaita kykyjä.

"Houkuttelevuuteen se jo vaikuttaa - monet periaatteessa jatkotutkinnosta kiinnostuneet ovat jättäneet hakematta jatko-opintoihin, koska jo niiden rahoitus on niin vaivalloista."

Yleisesti vastauksissa toistui huoli siitä, että tohtoreita koulutetaan liikaa ja jatkotutkintoa suunnitteleville ei välitetä realistista kuvaa alan työllistämismahdollisuuksista. Tällainen järjestelmän nähtiin johtavan sekä inhimillisten ja taloudellisten resurssien hukkaan heittämiseen.

"[H]aving spent more than 20 years in academia, I now wonder whether there is something inherently wrong nowadays with the academic system - it looks more like a pyramid, with many starting people at the bottom of it and quite few (and usually long-term occupied) positions at the top. As a biologist, I understand better than most about "survival of the fittest" and so on routine, but socially it is a big waste of lives and talents."

Tohtoritehtailun ja pätkätöistä koostuvien urien nähtiin vaikuttavan myös tutkimuksen laatuun. Kun tutkimusrahoitusta joutuu jatkuvasti hakemaan, ei jää aikaa ja mahdollisuuksia pitkäjänteiselle tutkimustyölle. Vastauksissa toistui ajatus tutkijan uran vaatimista "henkilökohtaisista uhrauksista" - omaa työtään pääsee tekemään vain, jos sattuu luomaan hyvät suhteet oikeisiin henkilöihin, onnistuu saamaan rahoitusta ja on valmis tekemään töitä kelloon katsomatta. Ja vaikka onnistuisi tässä kaikessa, pääsee tutkimukseen sittenkin syventymään vain muutamaksi vuodeksi ennen kuin täytyy alkaa suunnittelemaan jatkorahoituksen hakemista.

"Hirveät määrät lahjakkaita ja ahkeria nuoria ihmisiä käyttää kaiken aikansa hakemusten tekemiseen tutkimisen sijaan. Totta kai se vaikuttaa tieteen laatuun."

Vastaajien mukaan rahoitus kertyy usein samoille henkilöille, mikä saattaa johtaa tutkimuksen kapenemiseen. Saadakseen tutkimusrahoitusta tutkijan pitää olla myös tarpeeksi erikoistunut mikä toisaalta "putkiinnuttaa asiantuntemukseen, jolle ei kenties ole lainkaan kysyntää tutkimusyhteisöjen ulkopuolella."

Tutkijoiden viesti päättäjille: rahoitus kuntoon ja tohtoreiden arvostus kohdilleen

Viime vuonna valmistui 1860 tohtoria, mikä on ennätysmäärä. Viimeisten vuosikymmenten aikana kiihtynyt uusien tohtorien kouluttaminen ei siis näytä olevan vähenemään päin, ja yliopistot ylittivät reippaasti tavoitteensa, joka on määritelty 1600:ksi tohtoriksi.

Vaikka HYTin kyselyyn vastaajat sitä ehdottivat, rahoituksella tuskin tutkijanuran ongelmia tultaneen lähiaikoina ratkaisemaan. Hallitusohjelman koulutusleikkaukset tulevat viemään yliopistoilta 500 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Myös Suomen Akatemian ja Tekesin rahoitusta vähennetään.

Kysymys tohtorien työllistymisestä kilpistyykin yhä enemmän koulutusmääriin ja tohtoreiden työllistymismahdollisuuksiin akateemisen maailman ulkopuolella. Vastaajista valtaosa katsoi, että tohtorien koulutusmääriä tulisi tarkistaa. Jotkut vastaajat kutsuivat tohtorien koulutustahtia "järjettömäksi" ja lähes kaikki vastaajat katsoivat, että tohtorien koulutusmääriä tulisi tarkistaa.

Ongelmaksi koettiin tohtorin tutkinnon vähäinen arvostus yritysmaailmassa. Useat vastaajat olivat valmistumisensa jälkeen huomanneet olevansa työnantajien mielestä ylikoulutettuja useimpiin työtehtäviin. Vastauksista välittyi selkeä huoli siitä, että tohtorin koulutuksen arvoa ei ymmärretä yliopistojen ulkopuolella.

"Tuntuu erikoiselta, että vasta tohtorin koulutuksen saatuani minulla on ollut oikeita vaikeuksia löytää työpaikka, vaikka tähän asti se on ollut minulle aina helppoa. Olen usein rekrytoijien mielestä ylikoulutettu tai sitten minulla ei ole tarpeeksi kokemusta esim. yritysmaailmasta, vaikka itse voisin kuvitella itseni tekemään hyvin monenlaista työtä."

Oheinen juttu on lyhennetty versio Helsingin yliopiston tieteentekijöiden jäsenlehdessä 4/2015 ilmestyneestä jutusta. Lehti löytyy HYT:n verkkosivuilta. http://www.helsinki.fi/jarj/hyt/lehdet/HYT-lehti%2042015 (nettiversio).pdf

Teksti Ulla Immonen

  • Painetussa lehdessä sivu 34

ACATIIMI 9/15 tulosta | sulje ikkuna