Tutkijanura uudeksi, rohkeat palkitaan!
Työpsykologi, lähihoitajaksi vaihtanut
yhteiskuntatieteilijä ja työtön väitöskirjatutkija
miettivät selviytymistä muutoksessa
ja työttömyyden kohdatessa.
Uranäkymät ovat nyt sikäli poikkeuksellisia,
että monella tutkijalla
on pakko ja mahdollisuus etsiä
uusi ura perinteisten työkuvioiden
ulkopuolelta. Tilanne on kriisi ja
mahdollisuus, kuten usein toistellaan.
Yksi psykologi, yksi muutoksen tehnyt ja yksi
alanvaihtoa pohtiva pitkäaikaistyötön laskevat kokemuksiaan
yhteen.
Ensimmäinen esimerkki, nainen, joka teki rohkean
ratkaisun kouluttautua yhteiskuntatieteiden
tutkijasta lähihoitajaksi. Ainakin pitkiä sijaisuuksia
on löytynyt ja tarjolla. Kun aikaisemmin kahden tutkijan
perhe ja talous olivat erittäin tiukoilla, niin nyt
voi sentään silloin tällöin suunnitella pientä luksusta,
kuten nelihenkisen perheen ulkomaanmatkaa.
Toinen esimerkki on soitto valtiotieteiden tutkijalle,
väitöskirjaa loppusuoralla viimeistelevälle
naiselle. Kahden kuukauden työprojekti on alkanut.
Iloinen ääni puhelimessa on toinen, kuin kuukausi
sitten. Takana on silti yli vuosi työttömyyttä, 60 hakemusta,
kuusi työhönottohaastattelua. Valtiotieteiden
tutkija miettii, ovatko ajat niin huonot, että kahden
kuukauden työpätkä on suuri ilon aihe.
Aihe ainakin on sellainen, että molemmat haluavat
puhua nimettömänä.
Muutosahdistus, oman mielen avut
Lääkärikeskus Mehiläisen työpsykologi Airi Kerkelä
Hakaniemen Ympyrätalosta käy läpi tyypillisen alkuahdistuksen
ja shokin sekä siitä etenevät erilaiset psykologiset
vaiheet. Kun tieto yt-neuvotteluista tulee,
ahdistus on pinnalla ja se myös leviää työyhteisössä.
Tällaisista neuvotteluista selviäminen on taitolaji.
Uni, liikunta ja ruoka kuulostavat yksinkertaiselta
voimavaralta, mutta kriiseissä niillä on iso merkitys.
Shokkipäivän neuvo on: kannattaa käydä kaljalla,
ottaa lasi kuohuviiniä tai istua kahvilla kavereiden
kanssa jakamassa tilannetta, mutta ei jäädä alkoholin
pariin. Kannattaa elää omaa elämää, eikä imeä liikaa
työpaikan ahdistusta.
- Positiivista on se, että alkushokin jälkeen mieli
alkaa työskennellä eri vaihtoehtojen parissa. Akateemisilla
on monenlaisia vaihtoehtoja itsensä työllistämiseen.
Eihän tällä hetkellä yliopistoissa työskentele
kuin neljännes tohtoriksi valmistuneista. Työn kaari
toisaalta voi olla pitkä, 60- tai 80-vuotias oppii uutta,
jos pitää itsestään ja tiedoistaan huolta.
Työ kampuksella ei ole ainoa vaihtoehto
Yrittäjämäinen työ on monelle yliopistolaiselle kauhistus.
Psykologina tutkijoiden työtä seurannut Kerkelä
on sitä mieltä, että tähän suuntaan on menty viimeiset
15 vuotta. Yrityksissä on nykyään aikaisempaa
enemmän tutkijoita ja tutkimusjohtajia. Omaa asiantuntijuutta
voi myydä pienin investoinnein, kunhan
on makuuhuoneen nurkassa aluksi tietokone.
- Välttämättä ei tulla ajatelleeksi, että opetustyö
on hyvää taustaa, samoin kuin rahoitushakemuksien
tekeminen.
Kokenut psykologi näkee monissa tutkijakeskusteluissa
kriisivaiheen loppusuoralla näkökulmamuutoksen.
Vaikka tutkijat ovat sitoutuneita työhönsä ja
työ on monille elämäntapa, syntyy prosessin kuluessa
ajatus siitä, että työ kampuksella ei ole ainoa vaihtoehto.
Oli ehkä sittenkin aika vaihtaa. Tämä helpottaa
luopumista.
Rohkeasti lähihoitajaksi
Uudelle uralle ryhtyminen, joko tutkijana vaihtaen
toiseen tai kokonaan uutta työtä etsien, on ennen
kaikkea myös iän ja oman taloudellisen tilanteen rajaama
kysymys. Yhteiskuntatieteilijä ja useita vuosia
tutkijana toiminut nainen mietti 2-3 vuotta ammatinvaihtoa,
koska piti tutkijantyöstä.
- Työt hävisivät taloudellisen kriisin aikana. Olin
kiinnostunut mieluummin perustutkimuksesta kuin
soveltavasta tutkimuksesta. Perustutkimusprojekteja
syntyi aina vain vähemmän.
Vaikka yhteiskuntatieteilijä on nyt tyytyväinen
lähihoitaja, muutos piti käydä läpi ison kriisin merkeissä.
Epäonnistumisen kokemus oli tuttu tunne.
Taakse jäänyt työympäristö oli mukava. Työt olivat
tosin muiltakin loppuneet tai vähentyneet. Yksikkö
kutistui muutamassa vuodessa murto-osaan.
- Kukaan ei kritisoinut valintaani. Moni onnitteli
rohkeudesta.
Valintaprosessi lähihoitajaksi meni sujuvasti ja
kahden vuoden opinnot nuorisoasteella nelikymppisenä
ainakin avasivat silmiä. Tutkijan ja lähihoitajan
työt voisi kuvitella kauas toisistaan. Kodinhoitajana
työskentelevä entinen yhteiskuntatieteilijä tietää,
että tietokoneen ääressä saa istua molemmissa ammateissa.
- Hyvä, että kirjalliset työt sujuvat vanhasta tottumuksesta.
En ole sulkenut yliopiston ovea kokonaan.
Alun perin olin intohimoinen ilmastopolitiikan
tutkija. Mietin aina silloin tällöin, että joskus vielä
väittelisin.
Vuodessa 60 hakemusta
- En vielä vähän aikaa sitten olisi osannut kuvitella
jääväni työttömäksi ja vielä yli vuodeksi, puuskahtaa
valtiotieteilijä.
Hän on toiminut useamman vuoden tutkijana.
Väitöskirja on viimeistelyvaiheessa. Haastattelua
tehtäessä hänellä on menossa kahden kuukauden
pätkätyö tutkimuslaitoksessa. Työttömyysaikana on
ollut monenlaisia muitakin pätkä- ja silpputöitä, esimerkiksi
kurssi yliopistolla ja vammaisia tukevassa
liitossa. Työttömyyspäivät kuluvat hakemuksia tehdessä
ja koko yhteiskunnan nykytilaa miettiessä. Aikaisemmin
monessa suhteessa aktiivi toimija miettii
jopa omia pelkojaan. Tutkimuksella on vähemmän
merkitystä, tieto ei päde ja tutkijoita on aikaisempaa
enemmän työttömänä.
- Haastattelu tässä nimettömänä kertoo myös minulle
sen, että en uskalla puhua nimelläni nyt, aikaisemmin
varmasti olisin.
Vuodessa hän on kirjoittanut 60 hakemusta. Kuusi työhönottohaastattelua. Valtiotieteilijä on tyytyväinen,
se ainakin osoittaa, että hän on ollut oikeilla
linjoilla, vaikka vielä pidempi pätkä tai vakituinen työ
eivät ole tärpänneet.
- Sen olen huomannut, että oman osaamistason
yli tai alle ei kannata hakemuksia tehdä. Siinäkin pitää
olla tarkkana.
Kolmen hengen pikkulapsiperheelle äidin työttömyys
ei ole katastrofi, sillä diplomi-insinöörimies
on töissä. Tosin nykyajalle tyypilliset yt-neuvottelut
ovat olleet hänenkin työpaikalla.
- Että vaihtaisinko alaa kokonaan? Täytän tänä
vuonna 40. Sosiaaliala on monen yleisemmän koulutuksen
hankkineen valtiotieteilijän mielessä, tietenkin.
Opettajaksi en halua. Sen sijaan pyörittelen usein
mielessäni, jos pyrkisin aloittamaan juridiikan opinnot.
Olisin 44-vuotias, kun valmistuisin juristiksi.
Teksti Tiina Huokuna
Kuvat Lauri Voutilainen
Tutkijakoulutettujen työttömyysjaksot
pidempiä kuin muilla
Syyskuussa 2015 noin 4 % tohtorityövoimasta oli työttömänä.
Työnhakijoina oli 1040 työtöntä tohtoria (mukana lomautetut).
Vuoden aikana työttömien tohtoreiden määrä on kasvanut yli 20
prosentilla.
Huolestuttavaa tilanteessa on se, että tutkijakoulutettujen
työttömien työttömyysjaksot ovat pidentyneet. 36 prosentilla tutkijakoulutetuista
työttömistä työttömyys on jatkunut yli vuoden.
Tutkijakoulutetuilla työttömyysjaksot ovat pidempiä kuin muiden
koulutusasteen työttömillä.
Yliopistojen yt-neuvottelujen myötä on odotettavissa, että
työttömien tohtoreiden määrä kasvaa edelleen.
Tekniikan ja luonnontieteen aloilla työttömien tohtoreiden
määrä on suurin. Syyskuussa 2015 eri aloilla työttömiä tohtoreita
oli seuraavasti:
- eri tekniikan alat 167
- biologia, biokemia 144
- kemia 66
- fysikaaliset tieteet 60
- kauppatieteet 41
- valtiotieteet 41
- yhteiskuntatieteet 37
- Painetussa lehdessä sivu 30
|