Paluu tulevaisuuteen
Mitä ja miten tulevaisuudesta voi
tietää? Tätä pohdittiin Suomen Tiedetoimittajien
juhlaseminaarissa.
Jopa kauhukuvia lietsovan poliittisen puheen ilmapiirissä
on oikein virkistävää kuulla useampikin
asiantuntijapuheenvuoro siitä, mitä ja miten
tulevaisuudesta ylipäänsä voi tietää. Tällaisen
tilaisuuden tarjosi Suomen Tiedetoimittajien
Liiton 30-vuotisjuhlaseminaari 23.10.2015
Heurekassa. Tulevaisuusteema oli varsin oiva
valinta, niin kliseiseltä kun ajatus meneillään olevasta
murroskaudesta kuulostaakin. Yliopistojen ja muiden
tietotehtaiden sanotaan olevan murroksessa, mediasta
ja tiedeviestinnästä nyt puhumattakaan.
Ennustajahenkilön kykyjä tarvitaan vähän alalla kuin
alalla, ja tulevaisuudentutkimuksen peruskurssin
voisikin liittää yhteen jos toiseenkin opintokokonaisuuteen.
Näytteen tulevaisuudentutkimuksen kyvyistä
hahmotella tulevia mahdollisia maailmoja antoi
tutkija Juho Ruotsalainen, joka esitteli median ja
journalismin tulevaisuutta Medeia-hankkeen päätelmien
pohjalta. Tulevaisuutta koskevaa tietoa pyritään
tuottamaan tulkitsemalla heikkoja signaaleja sekä
kutsumalla kokoon alan toimijoita, tässä tapauksessa
toimittajia, tiedottajia ja tutkijoita. Ennusteet viittaavat
siihen, että muutamia tunnettuja jättibrändejä
lukuunottamatta perinteinen massamedia on mediamaisemasta
katoamassa. Sen sijaan pienet, erikoistuneet
niche mediat ja internetin logiikkaa noudattavat
toimintamallit voivat kisassa pärjätä.
Nörtimmän näkökulman tulevaisuuteen tarjosi
Elina Hiltunen, joka listasi lukemattomia erilaisia
innovaatioita, joita olisi syytä seurata: synteettistä
biologiaa, 3D-printtausta, genomien määritystä, laajennettua
todellisuutta, ajatuskäyttöliittymiä ja niin
edelleen. Osahan keksinnöistä on jo käytössä, ilmeisesti
kaikkikin jollakin asteella.
Finlandia-palkittu kirjailija ja tutkija Jussi Valtonen
haastoi kuulijoitaan viittaamalla asiantuntijoita usein
vaivaavaan mahtipontiseen uskoon omiin kykyihin.
Eli jos tieto on omiin uskomuksiin sopivaa, eivät edes
toistuvat epäilyt sen paikkaansa pitävyydestä voi kovin
helposti tuota uskoa horjuttaa. Tieteen julkisuuden
kannalta isoina ongelmina Valtonen piti yhtäältä
julkaisuharhaa, toisaalta P-arvojen metsästystä. Jälkimmäinen
liittynee lähinnä tilastolliseen tutkimukseen,
mutta julkaisuharha vaivannee vähän kaikkia
aloja ja tutkimusasetelmia. Julkaisuharha ohjaa sellaiseen
tieteen julkisuuteen, jossa niin sanotut merkitsevät
tulokset tulevat helpommin julkaistuiksi. Jos
siis näyttää siltä, että jokin vaikuttaa johonkin, paikka
tieteen julkisuudessa, sekä akateemisessa että populaarissa,
on taattu. Sillä ei ole niin väliä, että 50 muuta
tutkimusta osoittaisi, että vaikutusta ei ole.
Valtonen peräänkuuluttikin tiedetoimittajien
moraalia ja halvoista ratkaisuista kieltäytymistä, erityisesti
raportoitaessa muodikkaan aivotutkimuksen
tuloksia. Pyrkimyksen etsiä totuutta pitäisi olla toimittajalle
ja tutkijalle yhteistä. Tieteen tulosruutujen
sijaan toimittajien tulisi Valtosen mukaan perehtyä
erityisesti tiedon tuottamisen menetelmiin. Joillakin
aloilla, kuten psykologiassa, on tarjolla ihan selviä
indikaattoreita tulosten arviointiin. Hälyttävä merkki
voi olla esimerkiksi kontrolliryhmän puuttuminen
interventiotutkimuksesta.
Iltapäivän päätteeksi saatiin seurata kerrankin onnistunutta
paneelikeskustelua, jossa ennustamista osana
ammattitaitoaan miettivät lääkäri, sääennustaja ja
ekonomisti. Suomalaisten terveysriskejä Kansanterveystieteen
laitoksessa työkseen pohtiva Anna Keski-
Rahkonen ruoti viimeaikaista uutista hiusvärien myrkyllisyydestä.
Viesti oli, että huoli on turha, lähistöllä
tupakoivakin on vaarallisempi. Juhana Hyrkkänen
Sää- ja turvallisuuskeskuksesta puolestaan kertoi,
paitsi pieleen menneistä sääennusteista, myös siitä,
miten vaikeaa voi olla saada läpi vakava myrskyvaroitus
silloin, kun mediaväki joululomailee. Suomen
Pankin Ennustetoimistossa työskentelevä Meri Obstbaum
avasi näkökulmaa siihen, mikä helposti näyttäytyy
aivan kristallipallotyöskentelynä, eli talouden
ennustamiseen. Obstbaum painotti, että taloustieteessä
jopa nykytilanteen ennustaminen on haaste,
eivätkä taloustieteen mallit ja tilastot sinänsä kuvaa
todellisuutta.
Miten talousennusteita luetaan ja mitä niiden perusteella
päätetään, on tietenkin poliittinen päätös.
Niitä seminaarissa kävi esittelemässä ja tervehdyksensä
tuomassa ministeri Sanni Grahn-Laasonen.
Sanna Kivimäki
- Painetussa lehdessä sivu 12
|