Tutkimus on vaikuttavaa – mittaaminen hankalaa

Tutkimuksen tuloksen vaikuttavuuden arviointi ja vertailu on vaikeaa, koska yleispäteviä mittareita ei ole.

Tieteellisten seurain valtuuskunnan Tieteessä tapahtuu -foorumilla pohdittiin lokakuussa tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioimista. Tutkimuksen vaikuttaminen varsinkin poliittisiin päätöksiin on ollut pop-aihe jo muutaman vuoden ajan, mutta silti asia on edelleen ikään kuin lähtökuopissa. Acatiimin edellisessä numerossa kerrottiinkin toisesta syksyn seminaarista, jossa oli todettu tieteen ja tutkimuksen arvostuksen päätöksenteossa olevan pohjamudissa.

Foorumissa puheenvuorojen esittäjät edustivat montaa eri tutkimuksen tai yhteiskunnallisen vaikuttamisen alaa: yliopiston perustutkimusta, valtion tutkimuslaitosten tutkimusta, tutkimuksen säätiöpohjaista rahoitusta sekä valtionhallintoa ja politiikkaa. Lopuksi myös yleisö sai tilaisuuden kommentointiin.

Akateemikko Risto Nieminen avasi keskustelun tuomalla esiin tieteen ja tutkimuksen kolmion, jonka yhden sivun muodostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Se on kuitenkin alisteinen yliopiston kahdelle päätehtävälle eli tutkimukselle ja opetukselle. Miksi tarvitaan myös yhteiskunnallista vaikuttamista?

-No ei kai kukaan kuvittele ilmaiseksi saavansa tutkia valtion rahoilla? Nieminen heitti.

Emeritus professori Carl Gahmberg kertoi, että samaa aihetta oli hiljattain käsitelty myös Nature-lehden pääkirjoituksessa.

Nieminen esitti, että tutkijan tehtävä yhteiskunnallisena vaikuttajana on hakeutua tilanteisiin, joissa voi jakaa eteenpäin yliopistossa saamaansa tietoa, taitoa ja kokemusta impaktisti tarpeen mukaan.

Strategista tutkimusta päätöksenteon tarpeisiin

Suomen ympäristökeskuksen tutkimusjohtaja Per Mickwitz toimii Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) puheenjohtajana.

- Uuden rahoitusinstrumentin lähtökohta on päätöksenteko, ei tutkimus. Täytyy varmistaa, että päättäjillä on tarpeeksi tutkittua tietoa, kun tehdään isoja päätöksiä. Nyt halutaan tutkimusta ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista ja tutkijoilta tietenkin saadaan parhaat ideat siihen, Mickwitz sanoi.

-Olemassa olevaa tietoa ei ole tähän asti riittävästi hyödynnetty johtuen puutteellisesta vuorovaikutuksesta tutkijoiden ja päätösten valmistelijoiden välillä. Tärkeä tieteellinen neuvonanto on siis jäänyt toteutumatta. Näen suurimpana syynä tähän yksinkertaisesti aikapulan. Vuorovaikutukseen vaaditaan tehokkaampia prosesseja.

-Siksi uusissa STN:n hakemuksissa vuorovaikutusta erityisesti painotettiin ja sitä varten pyydettiin erillinen vuorovaikutussuunnitelma. Ensi vuoden projektit ovatkin tältä osin hyvin resurssoitu, Mickwitz kertoi tyytyväisenä.

Projektipäällikkö Sari Löytökorpi valtioneuvoston kansliasta kertoi valtioneuvoston päätöksentekoa tukevasta selvitys- ja tutkimusrahoituksesta. Sen tavoitteena on ratkoa akuutteja yhteiskunnallisia ongelmia ja tuottaa päätöksentekoa tukevaa tietoa.

-Tärkeintä tässä on relevanssi eli sopivuus valtioneuvoston tutkimustavoitteisiin. Rahoitusmuoto on STN:n vastaavaan verrattuna lyhytjänteisempää tutkimusta varten ja sitä voidaan tarjota nopealla varoitusajalla. Ratkaisuja täytyy kyetä tarjoamaan oikea- aikaisesti, ja siihen tehokas viestintä on tarpeen. Täytyy tunnistaa tiedontarvitsijataho ja keinot heidän tavoittamisekseen, selitti Löytökorpi.

Tämä tarkoittaa käytännöllisiä ratkaisuja tulokselliseen vuorovaikutukseen.

-Toivomme myös, että pääsisimme tutkijoiden kanssa keskustelemaan tuloksista jo hieman keskeneräisessäkin vaiheessa. Silloin projektin suuntaa voidaan vielä tarvittaessa muuttaa, jos yllättäviä tarpeita ilmaantuu.

Tutkijat tietävät parhaiten, mitä tutkia

-Kun mietitään yliopistomaailman yhteiskunnallista vaikuttavuutta, tulee ensimmäisenä mieleen, että nykyään yliopistoista halutaan nopeasti ulos mitattavissa olevia vaikutuksia, aloitti puheenvuoronsa Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Jaakko Puhakka. Siihen ei ole kytkeytynyt tutkimus tai koulutus, jotka ovat meille ne tärkeimmät ja keskeisimmät keinot siihen, kuinka ajankohtaisista haasteista selvitään.

-Myös innovaatiot lähtevät perustutkimuksesta, vaikka se ei suoraan elinkeinoelämän haasteisiin vastaakaan, Puhakka jatkoi.

Toisaalta, tieteelliseen pätevöitymiseen eivät pelkät viestintätaidot riitä. Tutkimusjohtaja, dosentti Sari Kivistö Helsingin yliopistosta toivoi luottamusta tutkijoihin, koska he parhaiten tietävät mitä kannattaa tutkia.

-Yliopiston täytyy pystyä olemaan kauaskatseisempi kuin välittömään hyötyyn pyrkivät yritykset, Kivistö vaati. On tutkimuksen halveksumista, jos ajatellaan kenen tahansa noin vain pystyvän ottamaan tutkimuksen haltuun.

Mittareiden kombinaatio on tarpeen

Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, ettei yhteiskunnallisen vaikuttamisen arviointiin löydy vain yhtä mittaria.

-Voimme käyttää kombinaatiota mittareista: Mikä on tutkimuksen näkyvyys julkisuudessa? Syntyykö vuoropuhelua? Entä innovaatioita? Suomen ympäristökeskuksen ohjelmajohtaja Mikael Hildén ehdotti.

-Vertaisarviointi on ehdottoman tärkeää eli tarvitaan hyvät asiantuntijat arvioimaan tieteellisen tutkimuksen taso, totesivat Gahmberg ja Mickwitz. Pelkkä julkaisuluettelo ei siihen riitä.

Suomen Akatemian johtava tiedeasiantuntija Anssi Mälkki yleisön joukosta taas kertoi, että Akatemiassa on jo jonkin aikaa ollut käytössä ehdotettujen tutkimusten vaikuttavuuden arviointi, koska kvantitatiivinen mittaus vaikuttavuudesta ei ole mahdollista.

Keskustelun lopuksi panelistit totesivat, että oikeaan suuntaan vaikuttavuuden arvioinnissa ollaan kuitenkin menossa, kun edes puhutaan muusta kuin pelkistä mitattavista indikaattoreista.

teksti Katri Pajusola

• Painetussa lehdessä sivu 10