9/14

  • pääsivu
  • sisällys
  • - Rahan niukkuus on hyväksi uudenlaiselle ajattelulle, väitti Lappeenrannan teknillisen yliopiston provost Juha-Matti Saksa. Värikästä puheenvuoroa kuuntelivat penkkirivien päissä OKM:n ylijohtaja Tapio Kosunen ja YLL:n puheenjohtaja Seppo Sainio.

    Korkeakoulujärjestelmää rukataan uuteen uskoon

    Yliopistot ovat muutoksen myllerryksessä – jälleen. Yliopistopäivillä pohdittiin tulevaisuuden yliopistoa: säilyykö duaalimalli, jatkuuko rahoituskurjuus, muuttuuko myös akateeminen työ.

    OAJ:n Yliopistopäivät kokosi marraskuun puolivälissä noin 70 Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n jäsentä Långvikin kokoushotelliin. Päivien räväkimmästä puheenvuorosta vastasi Lappeenrannan teknillisen yliopiston provost Juha-Matti Saksa. Aluksi hän esitteli melko harvinaisen nimikkeensä yliopiston talonmieheksi, jolla on nimenkirjoitusoikeus.

    Provost Saksan mukaan Suomen valtio on persaukinen eikä tilanne sen paremmaksi muutu lähivuosina. Hän kertoi, että Lappeenrannan teknillisen yliopiston talous on 1,8 miljoonaa euroa miinuksella.

    — Mutta ei hätää, emme ole suunnittelemassa ytneuvotteluja, Saksa rauhoitteli kuulijakuntaa.

    LUT:ssa on tehty jo valintoja ja poisvalintoja, joita nyt kovasti perätään muiltakin yliopistoilta. Tutkimuksen 31 painoalaa on vähennetty kolmeen.

    Saksa kertoi, että kansainvälistyminen on heillä linjattu hallinnollisella päätöksellä: Venäjä, Venäjä, Venäjä. LUT:ssa opiskelee 67 eri kansallisuutta edustavaa opiskelijaa, jotka kaikki provostin mukaan myös maksavat.

    Lappeenrannassa yliopisto ja ammattikorkeakoulu tekevät tiivistä yhteistyötä. Juha-Matti Saksa yhdistäisi sektorit, jos se olisi mahdollista.

    — Tapio toivottavasti purkaa lainsäädännön esteet yliopistojen ja amkkien väliltä, Saksa sanoi ja viittasi seminaarisalin eturivissä istuvaan OKM:n ylijohtaja Tapio Kosuseen.

    Korkeakoulujen läheinen yhteistyö saa aikaan kustannussäästöjä infrassa ja laajentaa valikoimaa mm. harvinaisissa kielissä.

    Tampereen kahden yliopiston ja paikallisen ammattikorkeakoulun yhteistyön tiivistämistä Saksa kommentoi:

    — Tampereella vaan ”verta pakkiin” – uusi malli on mieletön mahdollisuus. Se voi säästää paljon rahaa ja selkeyttää työnjakoa tiedeyliopistojen ja amkkien välillä.

    Keväällä vilkkaat keskustelut duaalimallista

    Asiantuntija Marita Aho EK:sta korosti ketteryyttä ja uuden oppimista. Hän kaipasi lisää ymmärrystä siitä, mitä toimintaympäristössä tapahtuu. Aho oli tyytyväinen OKM:n tulevaisuuskatsaukseen, mutta toivoi vielä rohkeampaa otetta suhteessa kaupallistamiseen.

    — Tulevaisuus ei tapahdu — se tehdään, Aho toisti pääviestinään.

    OKM:n ylijohtaja Tapio Kosunen aloitti puheenvuoronsa arvioimalla eri ministeriöiden tulevaisuuskatsauksia. Osaamisen ja luovuuden merkitys sekä digitalisoinnin korostaminen näkyvät melkein kaikkien ministeriöiden katsauksissa. OKM:n paperissa korkeakouluilta ja tieteeltä perätään yhä enemmän kilpailuetua. Tähän päästää Kosusen mukaan vahvojen painoalojen valitsemisella. Nyt opetuksen laatu ja tutkimus kärsivät voimavarojen hajaantumisesta.

    — Onko järkeä opettaa esimerkiksi biotekniikkaa niin monessa paikassa kuin nyt? Onko tarpeen opettaa saksaa kahdeksassa yliopistossa?

    Yliopistopäivien kanssa juuri samana perjantaina valtioneuvosto päätti yliopistoindeksin puolittamisesta. ”Säästö” kompensoidaan kertaluonteisella määrärahan lisäyksellä vuodelle 2015.

    Kosusen mukaan ihmelääkettä taloudellisen aseman kohentumiseen ei ole näköpiirissä.

    — Rahoituspohjaa on pystyttävä monipuolistamaan, muun muassa kansainvälisillä rahoitusmahdollisuuksilla. Kärkialueet ja profiilit eivät vielä ole kaikilta osin selkeästi tunnistettavissa.

    Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon päivillä 10.—11.12. kuullaan alustavia tietoja korkeakoulujärjestelmämme kehittämistä koskevasta selvityksestä, jonka OKM on teettänyt neljän maan (Tanska, Sveitsi, Irlanti, Alankomaat) asiantuntijoilla. Väliraportti valmistuu tammikuussa ja koko selvitys maaliskuussa 2015.

    — Keväällä on hyvät mahdollisuudet käydä keskustelua duaalimallin järkevyydestä. Vilkas ajatusten vaihto on varmaan edessä. Jyrkkään institutionaaliseen erotteluun ei ole enää tarvetta.

    Case-Tamperetta koskevaan keskusteluun Kosunen toivoi ”jäitä hattuun”, mutta sanoi suhtautuvansa hankkeeseen suurella uteliaisuudella.

    Yksi yhtenäinen korkeakoululaki jo valmisteilla?

    OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kertoi järjestönsä tekevän kaikkensa, jotta seuraavista eduskuntavaaleista tulisi koulutusvaalit. Talouskurjuuden hän ennusti kestävän vuoteen 2018 riippumatta tulevasta hallituspohjasta.

    Luukkainen puhui myös kelpoisuusvaatimusten alentamisesta ja toisti tekevänsä siinäkin kaikkensa, että maisterintutkinto pysyisi työhöntulotutkintona. Hän kertoi havainneensa, että ylijohtaja Kosunen kiertää jo maakunnissa puhumassa yhden yhtenäisen korkeakoululain puolesta. (Ks. tästä myös juttu.)

    Yliopistopäivien ohjelmaa oli jouduttu hieman rukkaamaan Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmssonin aikataulujen mukaan. Kanslerilla on oikeus olla läsnä valtioneuvoston istunnoissa, joissa käsitellään yliopistoasioita. Perjantaina aamupäivällä asialistalla oli yliopistoindeksin puolituksen lisäksi mm. opiskeluvalintojen toinen vaihe.

    Wilhelmsson pohti, miten luovan maailman ja kaupan muutokset heijastuvat yliopistojen rooliin. Hän näki MOOCit eräänlaisena varoitussignaalina — koulutuksen tsunamina. Ollaanko fyysisistä yliopistoista siirtymässä kohti verkkokauppaa?

    — Kun IPad-sukupolvi tulee yliopistoihin, perinteinen luento-opetus ei enää toimi. Hiipuvatko yliopistot tässä tilanteessa kuten Stocka?

    Kansleri kuitenkin näki, että yliopistoilla on vielä toivoa – ne eivät ole mitään tavarataloja. Niiltä puuttuu kaupallinen logiikka — halpayhtiöiden helvetti.

    — Maksuttoman opetuksen säilyminen voi olla myös yksi kilpailutekijä.

    Wilhelmsson muistutti myös yliopistojen tärkeätä yhteiskunnallisesta palvelutehtävästä. Paikallisuudenkin merkitys voi jatkossa korostua.

    Ulos siiloista, enemmän joustavuutta, peräsi Wilhelsson ja kehotti rohkeasti rikkomaan erilaisia rajoja: tieteenalat, yliopistot ja amk:t, yliopistot ja koulu, yliopistot ja työmarkkinat, paikallisuus ja virtuaalisuus, kansalliset rajat.

    Wilhelmsson esitti visionsa siitä, millaisia Suomen yliopistot olisivat vuonna 2040.

    — Tai vuosiluku voisi olla jo 2030. Yliopistojen autonomia on kasvanut. On yksi korkeakoulusektori, mutta sen sisällä on suurempi variaatio: jotkut ovat vahvoja tutkimusyliopistoja ja jotkut enemmän opetukseen keskittyviä. Yksiköitä on vähemmän ja ne ovat suurempia. Alliansseja ja fuusioita voi syntyä valtakunnan rajojen yli.

    Lopuksi Wilhelsson esitti toiveita korkeakoulupolitiikan päättäjille. Lainsäädäntöön hän kaipasi enemmän joustavuutta ja kannustavuutta. Lisäksi Bolognan prosessi pitäisi hänen mielestään saada vihdoin todeksi.

    — Ministeriötä toivoisi enemmän laaduntarkkailijan ja kuluttajaviranomaisen roolia. Outoa, ettei kukaan valvo esimerkiksi sitä, mitä kaupalliset kansainväliset koulutuksen myyjät kauppaavat opiskelijoille. Ministeriön pitäisi ottaa tästä enemmän vastuuta.

    Polarisoituva akateeminen työ

    Seminaarissa loppupuolella teemat siirtyivät enemmän henkilöstöä koskeviin kysymyksiin. Erikoistutkija Jani Ursin Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuskeskuksesta puhui polarisoituvasta akateemisesta työstä. Hän on tehnyt aiheesta viime vuonna tutkimuksen yhdessä Oili-Helena Ylijoen kanssa. He selvittivät, miten yliopisto-opettajat ja tutkijat ovat kokeneet viimeaikaiset muutokset – ja niitähän on ollut paljon. Aineistona oli 42 haastattelua eri yliopistoissa, uravaiheissa ja tieteenaloilta. Näiden pohjalta tehtiin narratiivinen analyysi.

    Regressiivisissa kertomuksissa muutokset koettiin negatiivisina. Tutkijat löysivät viisi narratiivia: vastustaminen, menetys, ylikuormitus, epävarmuus ja sivustakatsoja. Progressiivisissa kertomuksissa muutokset koettiin positiivisina ja näissä erotettiin kolme narratiivia: toimijuus, liikkuvuus ja menestyminen.

    Tulosten perusteella tutkijat päätyivät siihen, että Suomessa ollaan menossa kohti polarisoituvaa akateemista työtä.

    Onko puhe tasa-arvoisesta yliopistomallista enää tätä päivää? Katsotaanko liikaa tieteeseen? Kannattaako enää puhua humboldtilaisuudesta, koska todellisuus on toisenlainen, Ursin totesi.

    Hän katsoi, että yliopistoissa ei ole enää mahdollista tehdä sellaista riskialtista tutkimusta, josta syntyisi niitä innovaatioita, joita nyt kovasti vaaditaan. Ursin piti absurdina, että tutkimuksen hyvyys linkittyy rahoitusmallin painokertoimiin.

    Keskustelussa myös kansleri Wilhelmsson katsoi, että julkaisufoorumia käytetään väärin. Sitä ei pitäisi käyttää yksittäisten tutkijoiden tai laitosten arviointiin.

    Kaikki tutkijat opettavat, kaikki opettajat tutkivat

    Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykkö puhui opettajien tutkimusmahdollisuuksien parantamisesta. Muutokset edellyttävät laitostason yhteistyötä, yhteistä sopimista ja suunnittelua, valmiutta vuorotteluun.

    — Kannattaa myös pysähtyä miettimään, onko kaikki antamamme opetus välttämätöntä tai voisiko opetuksen toteuttaa muulla tavoin.

    Pyykkö kertoi Turun yliopistossa tehdystä selvityksestä opetushenkilöstön tutkimusmahdollisuuksien parantamiseksi. Asiaa pohti rehtorin asettama työryhmä vuosi sitten. Selvitys osoitti, että opettajat käyttävät keskimäärin 24 % työajastaan tutkimukseen, mutta tiedekuntien välillä oli selviä eroja: kasvatustieteissä 14 % ja lääketieteessä 39 %.

    Pyykkö piti hyvänä, että opetusvapaiden periodien tarjoaminen onkin toteutumassa useassa tiedekunnassa. Helsingin yliopiston Opettajien akatemian kaltaiseen ratkaisuun ei Turussa olla vielä menossa.

    Vararehtori Pyykkö puhui myös tutkijan opetustaitojen kehittämisestä.

    — Kun herra antaa viran, se antaa myös järjen -mentaliteettia on yhä havaittavissa. Pitäisikö pedagogiseen koulutukseen velvoittaa?

    Pyykön mukaan Turun ylipistossa on tarjolla melko hyvä setti yliopistopedagogiikan kursseja.

    — Niille tulevat kuitenkin ne, jotka ovat ennestään hyviä. Alan vähitellen uskoa pehmeään pakkoon tässä asiassa, muuten ”terveiden parantaminen” jatkuu.

    Vielä Turussa ei ole kuitenkaan menty pedagogisten opintojen pakollisuuteen.

    teksti ja kuva Kirsti Sintonen

    • Painetussa lehdessä sivu 34