Kansainvälistymislupaukset eivät vielä näy tutkijan arjessa

Suomalaissa yliopistoissa työskenteleviä kansainvälisiä tutkijoita kohtaavista haasteista vähäisimpiä eivät ole työsopimusten ja lakien määräyksiä koskeva luova soveltaminen. Kielimuurin tuottamat ongelmat suomenkielistä työsopimusta allekirjoitettaessa sekä toisiaan seuranneiden määräaikaisten työsopimusten aiheuttamat pulmat vaikkapa viisumi- ja oleskelulupa-asioissa ovat luoneet omat paineensa yliopistossa ammattilaisena työskentelevän ulkomaisen tutkijan arkeen.

Tampereen Yliopiston Tieteentekijät (TATTE ry) järjesti marraskuun 1. ja 3. päivänä Kaupin kampuksella erityisen akateemisen itsepuolustuskurssin yliopiston kansainvälisille työntekijöille. Tarkoituksena oli tarjota kahden nopean iltatilaisuuden merkeissä ulkomaisille työntekijöille kattava peruskoulutus Suomen työlainsäädännöstä, yliopiston palkkajärjestelmästä, pääluottamusmiehen merkityksestä sekä työntekijälle kuuluvista eduista ja oikeuksista. Kouluttajina toimivat pääluottamusmies Sinikka Torkkola sekä Tieteentekijöiden liiton asiamies Riku Matilainen.

Finn-Medin tiloihin saapui molempina iltoina nelisenkymmentä kansainvälistä tutkijaa ja opettajaa. Halu saada selkoa asioista oli ilmeinen. Työntekijöitä kuunnellessa jäi yleisvaikutelmaksi, että Tampereen yliopiston panostukset julistamaansa kansainvälistymisohjelmaan ovat vielä toistaiseksi pysyneet vähäisinä.

Strategiaan kirjattua ”tarpeellisten englanninkielisten palvelujen tarjoamista” on toki ryhdytty toteuttamaan, ja syyskuusta asti yliopiston palveluksessa on ollut kansainvälisistä asioista vastaava henkilösihteeri. Työsopimuksia varten on myös olemassa englanninkielinen pohja, joten kääntäminen ei ole enää aina työntekijän omalla vastuulla — toki myös suomenkieliset sopimukset saattavat kansainvälisten tutkijain kohdalla olla syystä tai toisesta yhä silloin tällöin käytössä.

Keskeiset verkkopalvelut ovat vain osittain saatavilla englanniksi, eikä yliopiston johtosääntöjä ole niin ikään vielä käännetty, mihin on tosin tulossa viimein edistystä.

Yliopisto on kiinnittämässä huomiota asiaan. Jatko-opiskelijain stipendeihin on tarkoitus siirtää resursseja vuotta 2012 varten, mutta käytännössä tämä merkitsee vain muutenkin kyseenalaisen yliopiston apurahajärjestelmän puitteissa tehdyn työn lisäämistä, vieläpä jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa olevien ulkomaisten väitöskirjantekijäin kohdalla. Lyhyistä, toisiaan seuraavista määräaikaisista työsuhteista ei niin ikään ole päästy eroon, mikä ei erityisemmin rohkaise kansainvälisiä tutkijoita harkitsemaan pysyvämpää asettumista suomalaiseen tiedeyhteisöön. Vaikka Tampereen yliopiston kansainvälistymisohjelma puhuu muodikkaasti ”kotouttamisesta” ja yliopiston ”vetovoimaisuuden kasvattamisesta”, käytännön toimissa tämä jää vielä varsin vajavaiseksi.

Tampereen yliopistossa työskentelee 112 ulkomaan kansalaista kolmestakymmenestä eri maasta. Lukuun eivät sisälly apurahatutkijat. Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on ulkomaalaisten osuus suhteellisen suuri, kaikkiaan 8,3 prosenttia. Huomattavaa on, että kansainvälistymisohjelmasta huolimatta on ulkomaisten työntekijäin rekrytointien määrä viime aikoina laskenut.

Kansainvälinen yhteisö on myös väistämättä sirpaloitunut yliopiston sisällä. Tatten järjestämän itsepuolustuskurssin pohjalta on mahdollisuus jatkossa edesauttaa suuremman yhteisöllisyyden syntymistä ja kanavoida kansainvälisen yhteisön aktiivisuutta. Tämä edellyttää englanninkielisen tiedotuksen lisäämistä ja ylläpitämistä, mihin Tatte on voimakkaasti panostanut kuluneena vuonna. Yliopistojen kansainvälistyessä on myös edunvalvonnan väistämättä kansainvälistyttävä.

Jussi Jalonen
filosofian lisensiaatti, Tampereen yliopiston
tieteentekijöiden tiedotusvastaava

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 39