Mitä yliopisto tarjoaa nuorelle tutkijalle?
Tieteentekijöiden liiton nuorten tutkijoiden työryhmä
järjesti Helsingissä 5.10.2011 kaikille avoimen
seminaarin, jossa pohdittiin edunvalvonnassa erityisesti
nuoria tutkijoita hiertäviä kysymyksiä ja etsittiin
niihin mahdollisia ratkaisuja. Keskeisinä teemoina
tilaisuudessa olivat tutkijankoulutus, tutkijanurat ja
nuorten tutkijoiden asema yliopistossa.
Opetusneuvos Erja Heikkinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä
toi alustuksessaan esiin eurooppalaisen
kehityksen, joka luo paineita siihen suuntaan, että
tulevaisuudessa Suomessakin mahdollisesti joudutaan
punnitsemaan ammatillista tutkijankoulutusta.
Heikkinen katsoo, että tohtoreiden työmarkkinat
tulevat jatkossa yhä useammin olemaan yliopistojen
ulkopuolella. Keskeisenä kriteerinä tohtorin koulutuksen
onnistumiselle hän pitää tohtorikoulutuksen
suoritusaikaa, jolle OKM:n tavoitteena on neljä vuotta.
Nykyisellään suomalaiset tohtorintutkinnot ovat
Heikkisen mukaan liian laajoja.
Tieteentekijöiden liitto ja sen nuorten tutkijoiden
työryhmä katsovat, että neljä vuotta tohtorintutkinnon
tavoiteaikana on liian kategorinen ja sisältää
useita ongelmia. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun
muassa, millä tavoin tavoiteaikoja arvioitaessa huomioidaan
uralla pätevöitymisen, lukuisten työtehtävien
ja perhe-elämän nuorelle tutkijalle asettamat
vaatimukset sekä tutkintojen laatua koskevat seikat.
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan edustaja
Kai Kilpinen oli pitkälti samoilla linjoilla Tieteentekijöiden
liiton linjausten kanssa siinä, että säätiöiden
maksamat apurahat ovat tutkijoiden henkilökohtaisia
apurahoja, eikä niillä ole tarkoitus kattaa
esimerkiksi yliopistojen tilakustannuksia.
Liiton haasteeseen siitä, että säätiöt alkaisivat jatkossa
rahoittaa tutkijoita määräaikaisissa työsuhteissa
apurahojen sijaan, Kilpinen suhtautui periaatteessa
myönteisesti, mutta toi selvästi esiin, että asian toteutuminen
vaatisi usean vuoden valmistelun. Lisäksi
hän korosti, että säätiöt ovat itsenäisiä toimijoita, eikä
neuvottelukuntakaan voi ohjailla yksittäisten säätiöiden
toimintaa.
Kilpinen myös esitteli säätiöiden post doc -poolin,
josta väitelleet tutkijat voivat hakea rahoitusta
ulkomailla työskentelyyn. Hän näkee poolin etuna
sen, että siinä rahoitus ulkomailla oleskeluun haetaan
yhdeltä luukulta. Pooli jatkaa toimintaansa kokeilukauden
2011—2012 jälkeenkin.
Itä-Suomen yliopiston pääluottamusmies Antero Puhakka
esitteli Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyn
tuloksia. Hän nosti esiin nuorten tutkijoiden huonon
työssä viihtymisen ja muun muassa sen, kuinka entiset
assistenttien työt valuvat nykyisin tohtoriohjelmissa
työskenteleville.
Puhakka toi myös esiin nuorten tutkijoiden huonon
palkkatason. Perttu Ranta-aho puolestaan esitteli
Eurodocin kyselyn tuloksia, joiden perusteella
suomalaisten nuorten tutkijoiden asema ei ole Euroopassa
huonoin mahdollinen, mutta paljon parannettavaa
ja kiinni kurottavaa kärkimaihin silti vielä on.
Jos tarkastellaan esimerkiksi rahoituksen pitkäjänteisyyttä,
on Suomessa vain hiukan alle puolella
väitöskirjatyön aloittavista rahoitus tiedossa yli vuodeksi.
Esimerkiksi Saksassa yli vuoden rahoitus on 72
prosentilla työn aloittajista. Tällä lukemalla Saksa sijoittuu
kyselyssä toiseksi viimeiseksi.
Seminaarin päätti paneeli. Siinä ja muutenkin
päivän aikana käydyistä keskusteluista kävi hyvin
ilmi ainakin se, että edunvalvontatyöt eivät liitolta
nuorten tutkijoiden asioissa lopu jatkossakaan.
Pirjo Pöllänen,
Reeta Pöyhtäri
ja Perttu Ranta-aho
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 30
|