Kansainvälinen yliopisto – eli taas leivotaan joulupullaa
Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut
yliopistojen rahoitusmallia
vuosiksi 2013—16. Alustavassa ehdotuksessa
koulutusta, tutkimusta sekä
koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteita
tarkastellaan vaikuttavuuden, laadun ja kansainvälisyyden
näkökulmasta.
Kansainvälisyys on uudessa mallissa varsin näkyvä
elementti. Rahoitusperusteiksi ehdotetaan seuraavia
määrällisiä kriteereitä: ulkomaalaisten suorittamat
ylemmät korkeakoulututkinnot ja tohtorintutkinnot,
kansainvälinen opiskelijavaihto, ulkomaalainen opetus-
ja tutkimushenkilöstö, kansainvälinen kilpailtu
tutkimusrahoitus sekä kansainväliset referee-julkaisut.
Ulkomaalaisten osuus opetus- ja tutkimushenkilöstöstä
on hämmentävän suorasukainen rahoitusperuste.
Monimuotoinen yliopisto on tietysti itseisarvo, ja kulttuurinen
diversiteetti on osa yliopistoyhteisön monimuotoisuutta
—
aivan samoin kuin se, että eri koulutus-
ja tieteenaloilla työskentelee eri-ikäisiä miehiä ja
naisia erilaisine ominaisuuksineen, arvoineen, taustoineen,
koulutuksineen ja kokemuksineen.
Kuitenkin Professoriliitto on antanut ensikommenttinsa
mallista OKM:lle ja muistuttanut, että pätevyyden
ja ansioiden tulee tietysti olla ensisijaisina
perusteina esimerkiksi professoreita rekrytoitaessa.
Rahoitusmalliluonnoksessa ei ole kaihdettu sanaa ulkomaalainen, vaikka sitä nykyään usein kartellaan.
Yliopistojen henkilöstö- tai kansainvälistymisohjelmissa
puhutaan ”kansainvälisestä henkilökunnasta”
tai ”kansainvälisistä opiskelijoista”, joilla tarkoitetaan
Suomeen toivottavia ulkomaalaisia. Mutta kyllä
suomalaisetkin ovat usein kansainvälisiä. Ja kuten
tiedämme, myös Suomessa pidettävät kongressit ja
julkaistavat kirjat voivat olla kansainvälisiä.
Jotkut yliopistot ovat ottaneet henkilöstöohjelmaansa
suosituksen, että ulkomailta muuttaneen henkilön
odotetaan esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua
toimivan myös suomen kielellä. Näin halutaan pitää
yllä suomalaista toimintaympäristöä. Yliopiston on
tietysti sitouduttava tarjoamaan tulokkaille tarpeeksi
suomen kielen kursseja ja muutakin tukea.
Rahoitusmalliehdotuksessa ei ole henkilökunnan
kansainvälisen tutkimusliikkuvuuden elementtiä.
Matkustaminen onkin menettänyt merkitystään, koska
saatavilla on monenlaista viestintäteknologiaa. Se
mahdollistaa kansainväliset kontaktit omalta tietokoneelta.
Monille meistä mesetys, skypetys ja twiittailu ulkomaisten kollegojen kanssa on arkipäivää. Toki
tutkimusyhteistyö vaatii myös kasvokkaistapaamisia,
eikä niitä voi järjestää ilman riittävää rahoitusta.
Professoriliiton edellinen puheenjohtaja Risto Laitinen
kirjoitti Acatiimin joulunumerossa vuonna 2008
opetusministeriön silloisesta Korkeakoululaitoksen
kansainvälistymisstrategiasta. Siinä kansainvälisyys
nähtiin tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden liikkuvuutena.
Laitinen vertasi hyvin toimivaa kansainvälisyyttä
kunnolla leivottuun joulupullaan, johon
sokeri on lisätty jo taikinavaiheessa. Kansainvälisyyttä
ei voi enää ripotella
valmiin pullan päälle.
Yliopistomme ovatkin
varsin kansainvälisiä,
ja makeus on leivottu
joulupullaan jo
ajat sitten. On vaikea
kuvitella suomalaisen
yliopiston tieteenalaa,
joka ei jo nyt olisi
tieteenfilosofioiltaan,
tietoperustaltaan ja
metodeiltaan kansainvälinen.
14.11.2011
Maarit Valo
maarit.valo@jyu.fi
Professoriliiton puheenjohtaja
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 2
|