Kirjastotyö kriisissä?

Onko kirjastotyö kriisissä? Hyvällä johtamisella kriisipesäkkeestä hyväksi työyhteisöksi? Kuka tekee irtisanottujen työt? Muun muassa näitä teemoja pohdittiin Informaatioalan Akateemiset ry:n seminaarissa lokakuun lopussa. Seminaari sai koolle 70 kirjasto- ja informaatioalan asiantuntijaa.

- Jos kirjastojen tärkeyttä ei osata nähdä, yliopistot sahaavat omaa oksaansa, totesi eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo seminaarin avauksessa.

Vahasalo kertasi yliopistouudistuksen perusteita. Uudella yliopistolailla haluttiin, että yliopistoista tulee yhä vahvempia ja niiden mahdollisuudet yksityiseen varainkeruuseen kohentuvat. Hän katsoi, että yliopistoindeksi antaa hyvän pohjan myös henkilöstöpolitiikan kehittämiselle.

- Tuottavuusohjelman vaikutukset heijastuvat yliopistoihin vielä ensi vuonna, mutta sitten ne loppuvat.

Vahasalo luonnehti korkeakoulukenttää yhä liian pirstaleiseksi. Monilla korkeakoulupaikkakunnilla yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastot tekevät hyvää yhteistyötä. Johtamisen merkitys kasvaa, kun korkeakoulukirjastojen koko kasvaa. Hän toivoi, että kirjastojen henkilöstö otetaan tiiviimmin mukaan koko korkeakoulun kehittämiseen.

- Ilman osaavaa henkilökuntaa tieto ei herää henkiin.

Lopuksi Vahasalo otti esille kirjastohenkilöstön kelpoisuusvaatimukset. Niistä ei enää säädetä lain tasolla.

- Kelpoisuusvaatimukset jäävät korkeakoulujen itsensä harkintaa. Pätevyysvaatimuksista ei ole luovuttu, vaan niistä päättävä taho on vaihtunut.

Työyhteisön yhteinen tahtotila

Työyhteisövalmentaja, sosiaalipsykologian dosentti Maaret Wager puhui aiheesta Hyvällä johtamisella kriisipesäkkeestä hyväksi työyhteisöksi. Johtajuudella on kaksoistavoite: tehtäväjohtajuus ja tunnejohtajuus. Wager korosti nopeutta ongelmiin puuttumisessa.

- Jotta ongelmiin voidaan puuttua heti, se on koko työyhteisön asia – ei siis pelkästään johtajan asia, Wager huomautti.

Wager nosti esille kolme ihmisten johtamisen tunnusmerkkiä: oikeudenmukaisuus, luottamus, läsnäolo.

Oikeudenmukaisuuteen kuuluu se, että kaikki työyhteisön jäsenet tuntevat menettelytavat reiluiksi ja saavat arvostusta arvioinnin sijaan. Läsnäolo puolestaan edellyttää tilanneherkkyyttä sekä tyylijoustoa.

- Jos ihminen toimii työyhteisössä vastoin omia arvojaan, se on varma tie työuupumukseen.

- Yhteinen tahtotila edellyttää kaikkien osapuolten panostusta, Wager muistutti esityksensä lopuksi.

Johtaja on yhdessä tekijä

Kirjastojohtajat Anna Lahtinen Laurea ammattikorkeakoulusta ja Eeva-Liisa Lehtonen Aalto-yliopistosta puhuivat asiantuntijaorganisaation johtamisen ongelmista ja mahdollisuuksista. Molemmat korostivat sitä, että viime aikoina muutosta ei ole päässyt pakoon.

Lahtinen käytti termejä jaettua asiantuntijuus ja jaettu johtajuus. Asiakas on tullut yhä enemmän osaksi asiantuntijuutta ja on myös palvelujenkehittäjä. Johtajuudessa taas kirjastoalan ulkopuoliset verkostot ovat tulleet tärkeään rooliin.

Lehtonen kertoi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoiden parissa tehdystä kyselystä, jossa oli tiedusteltu 1980-luvulla syntyneen sukupolven toiveita johtamiselta.

- Nuoret asiantuntijat toivovat tilaa hengittää. Perinteiset toimintatavat haastetaan, jatkuvan palautteen periaate on arvossaan, parviälyajettelua suositaan, avoimuutta pidetään toimivan työyhteisön ytimenä, työyhteisöön halutaan samaistua.

- Johtamisen on tuettava tätä yhteisöllisyyttä. Johtaja on yhä enemmän facilitaattori, yhdessä tekijä. Tieto ei ole valtaa, vaan sen jakaminen.

Kirjastonjohtaja Lehtonen on huomannut, ammatillinen vertaistuki on noussut tärkeään asemaan. Moni asiantuntija kokee olonsa yksinäiseksi.

- Et ole yksin näiden huoliesi kanssa. Tätä on ollut hyvä korostaa myös uutta yliopistoa rakennettaessa.

Google ei korvaa tietopalvelua

Informaatioalan Akateemisten syysseminaarien ohjelmassa on perinteisesti ollut puheenvuoro aiheesta Minun yliopistoni. Sen on yleensä pitänyt jokin päättäjä tai julkisuuden henkilö. Nyt vuorossa oli kansanedustaja Jyrki Kasvi.

Kasvi kertoi omista kirjastokokemuksistaan alkaen Pyhtään sivutien varrelle pysähtyneestä kirjastoautosta, jatkuen koulurakennuksessa sijainneeseen kunnankirjastoon, korkeakoulukirjastoon sekä päätyen eduskunnan kirjastoon.

- Opiskeluaikana korkeakoulun kirjasto on turhautumisen paikka, koska kaikki tenttikirjat olivat aina lainassa. Tutkijana TKK:ssa oli paljon helpompaa: piti vaan varata aika informaatikolta.

- Eduskunnan kirjasto on hyvä kirjasto. Tietopalvelu on työkalu, jota Google ei voi koskaan korvata.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja kertoi rakentaneensa vähän erilaisemman kirjaston jälleen edellisenä yönä:

- Civilization-tietokonepelissä voittaminen ei ole mahdollista ilman kirjastoa.

Esityksensä lopuksi Kasvi vastasi yleisökysymykseen mm. siitä, ovatko kirjastot hänen mielestään kriisissä.

- Kirjastot ovat ison muutoksen edessä, mutta onko se kriisi? Tuleeko kirjastoista lataamoja? Paine kasvaa myös sisältöjen tuottajina. Myös avoimen datan periaate tulee järkyttämään tietohuoltoa. Tämä tarkoittaa isoa muutosta kolmen seuraavan vuoden aikana. Kirjastojen uusi tehtävä voisi olla julkisten päätelaitteiden verkosto.

Ennakointi auttaa muutoksessa

Seminaaripäivän loppupuolella Oulun yliopiston ylikirjastonhoitaja Päivi Kytömäki pohti henkilöstöjohtamisen näkökulmasta aihetta Kuka tekee irtisanottujen työt. Oulun yliopiston viimekeväiset yt-neuvottelut kohdistuivat myös kirjastoon. Kytömäki kertoi linjauksesta, joka jouduttiin tekemään: luovutaan tehtävistä, ei henkilöistä. Kirjastoihin kohdistui neljä irtisanomista. Lisäksi kahdeksan siirtyi eläkkeelle ja heidän tehtävistään vain yhdelle saatiin täyttölupa.

Kytömäki luonnehti tilannetta elämänsä hankalimmaksi. Hän toivoi, ettei itse joudu enää toista kertaa vastaavaan. Irtisanomisilla on ollut luonnollisesti monenlaisia vaikutuksia työyhteisöön.

- Luottamus ja samalla sitoutuminen työnantajaan on heikentynyt tai toisilla vahvistunut. Tilanne on voinut vähentää tervettä kriittistä keskustelua. Koulutushalukkuus on lisääntynyt.

- Ennakointi, varautuminen ja tosiasioiden hyväksyminen hyvissä ajoin auttavat isossa muutoksessa. Lisäksi resursseja kannattaa säästää keskeisiin tulostavoitteisiin, evästi Kytömäki.

Millainen on metadataosaajan kirjasto?

Lopuksi erikoissuunnittelija Veera Ristikartano puhui nuorkirjastolaisuudesta. Ristikartano työskentelee Helsingin yliopiston kirjaston verkkopalveluissa. Nuorkirjastolaiset ovat perustaneet Facebook- ryhmän, johon liittyi ensimmäisen viikon aikana tuhat jäsentä. Ristikartano kertoi nuoria askarruttavista kysymyksistä:

- Meillä on yhteinen huoli siitä, onko nykyisillä kirjastoissa toimivilla oikeaa käsitystä siitä, mitä töitä tehdään, kun nykyisiä töitä ei enää ole. Onko ammattikunta hukassa?

- Mikä on kirjasto siinä tilanteessa, kun toimintaympäristö on digitaalinen? Pystytäänkö tuottamaan ne palvelut? Miksi lainaajien pitää tulla maksamaan sakkomaksuja tiskille?

Tulevaisuudessa tarvitaan metadataosaajia. Ristikartanon mielestä yleiset kirjastot ovat oivaltaneet tieteellisiä kirjastoja paremmin sen, että kilpailija ei ole toinen kirjasto vaan kilpailua käydään ihmisten ajankäytöstä. Hän ennakoi, että tulevaisuuden tietopalvelut voivat syntyä jossain autotallissa riskirahoituksella.

Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen