ACATIIMI 9/10 tulosta | sulje ikkuna

Yliopisto-opetuksen arki törmää muutospaineisiin

Yliopiston opetustyön arki ja jatkuvat muutospaineet kohtasivat Yliopistopäivien keskusteluissa ja puheenvuoroissa. Pelot jylläävät laitostasolla, mutta lisää vaateita tulee jopa puolelta. Onko enää tilaa sivistysyliopistolle ja sen arvoille? Korjattavaa löydettiin myös yliopistojen palkkausjärjestelmästä.

Puheenjohtaja Olli Luukkainen avasi OAJ:n Yliopistopäivät Vanajanlinnassa. Hän kiitti paikalla olleita niistä ponnistuksista, joita on jouduttu tekemään jatkuvan muutoksen kourissa viimeisten parin vuoden aikana.

Viime maaliskuussa solmittua yliopistojen ensimmäistä työehtosopimusta Luukkainen kommentoi varsin kurantiksi sopimukseksi. Mutta korjattavaakin toki löytyy. (Ks. myös juttu)

Luukkainen piti yliopistojen tutkijanuramallia ihan hyvänä juttuna, mutta esitti urapolun luomista myös yliopistojen opettajille.

- Vaikka opetus on yliopiston päätehtävä, ei opettajana pätevöityminen eikä kokemuksen kertyminen opetustehtävässä nykyisellään juurikaan palkitse opettajaa. Ellei yliopistoissa arvosteta opetusta, ei saada myöskään hyviä tutkijoita. Tarvitaan tekijöitä, jotka palkitsevat opettajuudesta aina palkkausjärjestelmää myöten, Luukkainen totesi OAJ:n tiedotteessa, joka lähti samaisena päivänä.

Opiskelijoille A4-sivistystä

Päivien varsinaiset puheenvuorot aloitti Helsingin yliopiston latinan kielen dosentti, yliopistonlehtori Reijo Pitkäranta, jonka Yliopistonlehtorien liitto palkitsi vuoden 2009 yliopistonlehtorina. (Acatiimissa 4/2009 oli henkilöjuttu Pitkärannasta.) Tänä syksynä tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun hän aloitti uransa Helsingin yliopiston opettajana. Pitkäranta esitti Yliopistopäivillä 10 teesiään yliopisto- opetuksesta:

  1. Yliopiston opettaja on etuoikeutetussa asemassa. Hän saa opettaa häiriöittä nuorille aikuisille oman alansa asioita iloisena siitä, että luennoille tai kursseille tulleet opiskelijat ovat kiinnostuneita hänen opetusalastaan.
  2. Opiskelijoiden eteen tehdään kaikki mahdollinen. Jos joku opiskelija uskaltautuu jotain kysymään, hänelle on mahdollisimman tyhjentävästi vastattava eikä ole jätettävä yhtään kiveä kääntämättä asian selvittämiseksi.
  3. Kykyjenetsintä. Erikoislahjakkuuksia on syytä erityisesti kaikin tavoin kannustaa ja rohkaista eteenpäin.
  4. Yliopisto-opetus on monipuolista, laajaalaista ja syvällistä. Yliopistoissa ei pelkästään opeteta miten jokin asia on, vaan myös miksi se on niin ja mistä se on lähtöisin.
  5. Yliopisto-opetus liittyy tieteelliseen tutkimukseen. Yliopiston opettajan on jaettava kursseillaan ja luennoillaan päivitettyä tietoa.
  6. Kansainvälisyys. Yliopistonopettajien tulisi osallistua kansainvälisiin kongresseihin ja pitää niissä esitelmiä.
  7. Oppimateriaalin kehittäminen. Opiskelijoille jaettavat monisteet eivät ole A4-saastetta, vaan A4-sivistystä.
  8. Yhteiskunnallinen ulottuvuus. Tämän leiviskän ansioituneimpiin hoitajiin kuuluvat ne opettajat, jotka toimivat aktiivisesti omissa liitoissaan ja etujärjestöissään valvomassa kollegojensa etuja omaan aikaansa ja vaivaansa säästämättä kaikkien yhteiseksi hyväksi.
  9. Työelämäkoulutus. Opiskelijoille pitää esitellä jo ennen valmistumista erilaisia työmahdollisuuksia. Yksi tapa on se, että järjestetään tilaisuuksia, joissa eri ammateissa toimivat entiset opiskelijat esittelevät opiskelijoille omaa työtään.
  10. Kokonaistyöaika. Yliopiston opettajalle määrätty 1600 tunnin kokonaistyöaika ei yleensä riitä kaikista velvollisuuksista selviämiseen. Koska työtunteja ei kannata laskea, voi sanoa, että yliopiston opettajan työ on paljolti ’taidetta taiteen vuoksi’, latinaksi ars gratia artis.

Aalto-yliopistoon myös lehtorin urapolku

Aalto-yliopiston akateemisten asioiden toinen vararehtori Martti Raevaara valaisi Aalto-yliopiston alkutaivalta ja lehtorin uramallia. Raevaaran erityisalue vararehtorina on nimenomaan opetusasiat.

Raevaara korosti, että opetuksen ja koulutuksen kehittäminen on ollut avainteemoja Aalto-yliopiston alkutaipaleella. Kehitystyö pohjautuu mm. viime vuonna tehtyyn kyselyyn, jonka mukaan 69 % opiskelijoista piti opintoja liian kuormittavina. Nyt opetussuunnitelmia pyritään miettimään uudelta pohjalta tulevaisuusskenaariolähtöisesti – mitä tietoja ja taitoja tulevaisuudessa tarvitaan.

Vararehtori Raevaara kertoi myös Aalto-yliopiston tenure track -järjestelmästä. (Ks. tästä mm. Acatiimi 4/2010.) Raevaara tähdensi, että kaikilla professoritasoilla tehtäviin sisältyy myös opetusta. Pedagogiset valmiudet ovat uralla etenemisen edellytys. Paikkoja on alkuvaiheessa 45.

Myös lehtori-track (university teacher –> university lecturer –> senior university lecturer) on tulossa. Yliopistonlehtori-portaan kelpoisuuden suosituksena on tohtorintutkinto. Raevaara huomautti, että tämä urapolku ei ole pullonperä, vaan systeemistä on mahdollisuus jatkaa professoriputken ensimmäiselle tasolle.

Riskinottoa pitää opettaa

EK:n Innovaatioympäristö ja osaaminen -osaston johtaja Timo Kekkonen puhui odotuksista, joita elinkeinoelämällä on yliopisto-opetukselta. Hän korosti, että osaamisperusta on pohja kaikelle innovaatiotoiminnalle.

EK:n oma Tulevaisuuden oppivien verkostojen -hanke sekä kansallinen innovaatiostrategia ovat olleet muovaamassa elinkeinoelämän linjauksia. Kekkonen visioi myös niitä muutoksia, joita tulevaisuuden organisaatiorakenne luo oppimiselle. Hierarkkisesta organisaatiosta siirrytään matriisiorganisaation kautta vähitellen pilviorganisaatioon.

- Moniosaajisuus syntyy ryhmissä, yhä harvempia töitä tehdään yksin. Työ irtautuu rutiineista, abstraktiotaso kasvaa, työn sisällöt pitää määritellä itse tai muiden kanssa.

- Tulevaisuudessa työn tekeminen muistuttaa elokuvan tekemistä: kootaan sopiva porukka tekemään. Free-lanceryhteiskunta nousee.

Mitä taitoja tulevaisuuden työ sitten edellyttää tekijöiltään? EK:n selvitysten mukaan yrityksen kaipaavat osaajiltaan laaja-alaisuutta, vuorovaikutustaitoja, verkosto-osaamista, kielitaitoa. Näistä syntyy vaatimuksia kaikille koulutustasoille.

- Yliopistoissa opiskelijoita pitää opettaa ottamaan enemmän vastuuta itsestään. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei kannusta riskinottoon. Se on liian tasapäistävää, se on irtautunut liiaksi työelämästä, se ei ole tarpeeksi asiakaslähtöistä, Kekkonen luetteli.

Opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä Kekkonen piti tärkeänä.

- Huippututkimus nostaa opetuksen laatua, houkuttelee parhaita osaajia, tarjoaa luontevan rajapinnan työelämän kanssa. Mutta huippututkija ei ole välttämättä huippuopettaja.

Yleisökysymyksissä ihmeteltiin mm. sitä, että yliopistojen nykyinen johtamisjärjestelmä ei vastaa yhtään Kekkosen näkemystä tulevaisuuden organisaatiomallista. YLL:n hallituksen jäsen Seppo Sainio kummasteli, mistä löytyy aika kaikkiin vaateisiin. Keskustelussa kysyttiin myös, mikä on sivistysyliopiston ja sen arvojen kohtalo?

Palkkausjärjestelmässä kosolti rukattavaa

Sivistystyönantajat ry:n toimitusjohtaja Nina Pärssinen esitti näkemyksiä ja kokemuksia työehtosopimuksesta sekä palkkausjärjestelmästä. Yliopistojen ensimmäistä työehtosopimusta Pärssinen luonnehti puolin ja toisin kohtuulliseksi lopputulokseksi.

- Kaikki määräykset on saatu yksiin kansiin – jos ei oteta huomioon TES-kirjan epäonnistunutta liimasidontaa, Pärssinen hymähti ja lupasi, että jatkossa sivut pysyvät paremmin kiinni.

Yliopistojen nykyisessä palkkausjärjestelmässä Pärssinen näki kosolti rukattavaa. Esimiesten kannalta järjestelmä on vaativa: miten arvioida alaisia analyyttisillä pisteillä?

- Suoriutumisen pistearvioinnista en oikein tykkää. Miten henkilön suoriutuminen peilautuu ryhmän suoriutumiseen? Miten arvio voi olla tasapuolinen yhden yliopiston sisällä?

Tehtäväkohtaisen palkanosan vaativuusryhmittelyä Pärssinen piti kohtuullisen onnistuneena. Sen sijaan palkkaporrastus ja prosessin kaavamaisuus saivat häneltä miinuksia. Sivistystyönantajien mielestä portaitten pitäisi olla samansuuruisia.

- Missä on todellinen kannustavuus? Järjestelmän pitäisi kannustaa koko työuran ajan, nyt taulukko loppuu kesken. Pilkotaanko taulukkoa vai miten sitä tulisi kehittää?

Henkilökohtaisen palkanosan puolella Pärssinen sijoitti pluspuolelle skaalan laajuuden, kun taas pisteet ja porrastus eivät häntä innostaneet.

- Järjestelmän rukkaaminen vaatii rahaa. Yliopistoilla on aika tiukka tilanne, kuten tiedätte. Mikään ei toimi ilman kustannusten hallintaa.

Palkkausjärjestelmän kehittäminen kirvoitti luonnollisesti paljon yleisöpalautetta. YLL:n puheenjohtaja Tuula Hirvosen mielestä palkkausjärjestelmä on jämähtänyt. Lisäksi erimielisyyksien käsittelyssä on ongelmia. Sibelius-Akatemian Tuire Kuusi katsoi, että järjestelmän kriteerit eivät toimi taideyliopistoissa. Riitta Jyrhämä Helsingin yliopistosta kuvasi lähiesimiehen työläitä tehtäviä “kuin johtaisi pk-yritystä”.

Opetusministeri ei olisi halunnut jatkaa varainkeruuaikaa

Päivän päätteeksi opetusministeri Henna Virkkunen kertoi ajankohtaisia kuulumisia korkeakoulupolitiikasta. Hän kehui, kuinka suomalaiset korkeakoulutkin ovat pärjänneet kansainvälisessä vertailussa. Kanadalaisen selvityksen mukaan korkeakoulutukseen osallistumisaste on meillä korkea, opintotukijärjestelmämme on antelias ja opiskelijat valintaan tasa-arvoisesti.

Virkkunen huomautti, että opetus- ja tutkimushenkilöstöä on viime aikoina lisätty verrattuna tukihenkilöstön määrään. Yliopistoihin tuli viime vuonna noin 600 henkilötyövuotta lisää.

Uuden budjettikirjan mukaan opettajien ja opiskelijoiden lukumääräsuhde on yhtäkkiä kohentunut. Kun tutkijatkin lasketaan opetushenkilöstöön, opiskelijoita on enää 8,3 per opettaja. (Ks. Opettaja-opiskelijasuhteen suuri harppaus - juttu, Acatiimi 6/2010.) Virkkusen mukaan luvut perustuvat yhdessä yliopistojen kanssa sovittuihin toiminnan tuloksellisuuden indikaattoreihin 2010-2012.

Virkkunen arvioi, että rakenteellinen kehittäminen jatkuu koko korkeakoulusektorilla. Yliopistojen kohdalla asia on edennyt ammattikorkeakouluja paremmin.

- Uskon, että yhdistymisiä tulee seuraavina vuosina lisää myös yliopistojen kohdalle.

Yliopistouudistusta opetusministeri hehkutti hyvin onnistuneeksi.

- Meille ei ole tullut siitä merkittävää kritiikkiä.

Virkkunen kehui koulutussektorin rahoitustilannetta. Koulutuksen rahoitus kasvaa ensi vuoden budjetissa 6 prosentilla ja yliopistojen toimintamenoihin tulee lisää 160 miljoonaa euroa. Yliopistoindeksi merkitsee vuoden 2011 osalta 45 miljoonaa euroa.

Hallitus päätti lokakuun lopussa jatkaa yliopistojen varainkeruuaikaa kuudella kuukaudella 30.6.2011 saakka. Virkkunen oli päätöstä vastaan.

- Seuraavalla hallituksella on todella vaikeat ajat. Mutta hyvä päätös oli se, että valtio maksaa helmikuussa vastinrahan tämän vuoden loppuun mennessä kerätyistä varoista. Nykyinen hallitus hoitaa siis suurimman potin, vain hännät jäävät kesäkuulle.

Yliopistojen rahoitusmalli uudistuu kolmen vuoden sykleissä. Tämän vuoden alusta käyttöön otettuun malliin ei haluttu isoja muutoksia – niitä voi olla odotettavissa 2013. Mallia aiotaan yksinkertaistaa. Virkkunen lupaili myös, että yliopistojen kasvanut autonominen asema otetaan siinä paremmin huomioon.

Opetusministerin puheenvuoron jälkeisessä keskustelussa uudistusbuumi sai kritiikkiä. Anne- Maritta Hopkins Tampereen yliopistosta kysyi, valvooko ministeriö, kuinka laadukkaita ja järkeviä yliopistojen rakenteelliset uudistukset ovat? Virkkunen halusi uskoa yliopistojen vapauteen tässä asiassa, koulutusvastuut toki sovitaan yhdessä.

- Työntekijän näkökulmasta oli turvallisempaa olla valtiolla. Nyt on paljon pelkoja liikkeellä. Pelko estää luovuuden ja aiheuttaa huonon olon henkisesti, kommentoitiin yleisön joukosta.

- On vakava viesti, jos henkilöstö kokee pelkoa. Se syö voimavaroja. Tämä on suuri haaste erityisesti esimiestyölle ja johtamiselle, Virkkunen vastasi.

Kirsti Sintonen


ACATIIMI 9/10 tulosta | sulje ikkuna