Opetusministeri Henna Virkkunen

Yliopistojen strategiat vielä alkutekijöissään

Tämän hallituskauden tärkein koulutuspolitiikkaa koskeva laki – yliopistolaki – on paketissa. Nyt opetusministeriön fokus kääntyy uudistuksen seuraavaan vaiheeseen: profiloitumiseen ja rakenteelliseen kehittämiseen. Opetusministeri Henna Virkkunen on pettynyt yliopistojen strategioihin. Paperit pyörivät vielä kovin yleisellä tasolla.

Mittavan palkkausjärjestelmäponnistuksen jälkeen yliopistoissa ja henkilöstöjärjestöissä luultiin, että saadaan hieman aikaa hengähtää. Mutta toisin kävi. Professoriliiton puheenjohtajaksi vuoden 2007 alusta tullut Risto Laitinen sai heti kohta tammikuussa osviittaa tulevasta urakasta, kun selvitysmiesten Jääskisen ja Rantasen raportti julkistettiin.

Kevään eduskuntavaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan kirjattiin: “Yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään mahdollistamalla yliopistoista julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Samanaikaisesti uudistetaan yliopistojen hallintoa ja päätöksentekojärjestelmää. Toteutetaan tutkimuksen ja koulutuksen huippuyliopisto”.

Opetusministeriö ryhtyi kiireellä ajamaan yliopistojen lainsäädännön kokonaisuudistusta. Risto Laitinen on kuvannut edellä vaiheita pääkirjoitustensa valossa.

Ensimmäisen kauden kansanedustaja, kokoomuksen varapuheenjohtaja Henna Virkkunen astui liikkuvaan junaan, kun Sari Sarkomaa ilmoitti 11. joulukuuta 2008 yllättäen jättävänsä opetusministerin tehtävät perhesyistä. Yliopistolakiesityksen loppuvalmistelu oli tuolloin juuri kuumimmillaan. Virkkunen vietti joulun pyhät lukemalla 160 yliopistolakilausuntoa.

- Tuntui, että hyppäsin liikkuvaan pikajunaan, Virkkunen muistelee vauhdikasta starttia.

Tammikuun alussa oli heti sivistyspoliittinen ministeriryhmä, jossa lakiesityksen tekstiä vielä hiottiin. Yliopistolaki oli ensimmäinen lakiesitys, jonka uusi ministeri toi eduskuntaan. Hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 19.2.2009.

Lain vastustus ei polttanut pinnaa

Yliopistolakiesitys sai joukon opiskelijoita ja osan henkilöstöstäkin osoittamaan mieltään. Helsingin keskustan tempauksessa 13. maaliskuuta väkijoukko marssi Senaatintorilta Eduskuntatalolle ja huusi: Henna, Henna – meiltä palaa pinna!

- Kevät oli mielenkiintoista aikaa tuoreelle ministerille. Uusia käänteitä tuli vastaan lähes joka päivä.

Huudot ja kapinointi eivät kuitenkaan polttaneet opetusministerin pinnaa. Lopulta vastustajien äänekäs joukko oli aika pieni, jos se suhteutetaan yliopistojen koko opiskelija- ja henkilöstömäärään.

- Näin isossa uudistuksessa tällainen arvostelu kuuluu asiaan. Monien kriitikoiden näkemyksissä laki myös yhdistyi Helsingin yliopiston sisäisiin johtosääntövalmisteluihin.

- Lisäksi nähtiin talouteen liittyviä pelkoja siitä, että yliopistot tulisivat riippuvaisiksi yksityisestä rahoituksesta. Kun kirkastui, että valtio vastaa edelleen yliopistorahoituksesta, nämä äänenpainot rauhoittuivat.

Virkkunen pitää yliopistojen rehtorien ja hallitusten tukea uudistukselle hyvin tärkeänä. Ajatellen kevään 2009 liikehdintää ehkä vielä merkittävämpi oli Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n edustajien ottaminen mukaan jo lain valmistelu vaiheeseen. Jos opiskelijoita ei olisi kuultu herkällä korvalla, kaduilla marssineiden massat olisivat varmaan olleet toista luokkaa.

Yliopistolaki oli Lex spesialis

Eduskunta hyväksyi uuden yliopistolain 16. kesäkuuta. Vaikka perustuslaki- ja sivistysvaliokunta tekivät esitykseen joitakin muutoksia, tuli laista Virkkusen mukaan sellainen kuin pitikin.

- Idea pysyi samana. Laki on reilu askel eteenpäin yliopistojen uudistamisessa.

Perustuslakivaliokunta asettui voimakkaasti tukemaan yliopistojen perustuslaissa turvattua autonomista asemaa. (Ks. Kimmo Sasin kirjoitus) Muutoksia edellytettiin nimenomaan säätiöyliopistoja koskeviin pykäliin. Helsingin Sanomat kysyi aiheellisesti Hyvä kysymys -palstallaan (25.5.2009): Miksi yliopistolakia ei alun perin valmisteltu perustuslain mukaiseksi?

- Olimme varautuneet siihen, että perustuslakivaliokunta arvioi asiaa. Säätiöyliopistojen kohdalla pykälät oli muotoiltu säätiölain mukaisesti. Valiokunta päätyi tulkintaan, jonka mukaan yliopistolaki on Lex spesialis eli meni tässä yli säätiölain.

Virkkusen korviin ei ole kantautunut, että tehtyjen muutosten vuoksi säätiöyliopistojoissa eli Aalto-yliopistossa ja Tampereen teknillisen yliopistossa olisi virinnyt erityisiä ongelmia. Hän on käynyt asioista keskusteluja säätiöyliopistojen johdon kanssa.

Kaikki yliopistot ovat valinneet uudet hallitukset ja entiset rehtorit. Vain Kuvataiteakatemiassa rehtori vaihtuu. Virkkusen mielestä hallitukset ovat hyviä ja kyseisen yliopiston näköisiä kokoonpanoja. Rehtorivalinnoissa on ilmeisesti haluttu luottaa aikaisemman rehtorin kokemukseen.

Henkilöstöpolitiikka yliopistojen omissa käsissä

Henkilöstöjärjestöt eivät asettuneet poikkiteloin yliopistolain uudistusta vastaan, mutta pitivät koko prosessin ajan johdonmukaisesti kiinni muutamista korjausta edellyttävistä kohdista. Liittojen mielestä hallituksiin kaavaillut ulkopuolisenemmistöt olivat vastoin yliopistojen autonomiaa. Lisäksi kaikki henkilöstöjärjestöt katsoivat yksimielisesti, että virkasuhde on työsuhdetta parempi palvelussuhteen muoto yliopistoihin. Tätä puolsivat lausunnoissaan myös ylimmät laillisuusvalvojat. Miksi työsuhde oli kuitenkin kiveen hakattu?

- Sitä esitettiin jo Rantasen Jääskisen -raportissa ja linjaus tehtiin hallituksen iltakoulussa. Virkasuhteeseen pitäytymiselle ei ollut riittäviä perusteita. Työsuhde on joustavampi ja se on ollut jo pitkään käytössä muun muassa ammattikorkeakouluissa.

Työsuhteisiin siirtyminen ratkaisi myös sen, että Suomen yliopistojen työnantajayhdistys SYTY päätti liittyä Yksityisen Opetusalan Liiton YOL:n ja sitä kautta EK:n jäseneksi.

- Yliopistot ovat itsenäisesti miettineet, mikä on niille luontevin taho. Tämä merkitsee myös isoa haastetta Yksityisen Opetusalan Liitolle, jonka kasvoi tässä yhteydessä moninkertaiseksi.

Virkkunen kuitenkin muistuttaa, että henkilöstöpolitiikka on yliopistojen omissa käsissä.

- Yliopistoilla on nyt mahdollisuus omannäköiseen henkilöstöpolitiikkaan. Niille on annettu keinot tulla vetovoimaisiksi ja houkutteleviksi työpaikoiksi. Muun muassa tutkijanuran kehittämisessä on iso työsarka. Uudistus muuttaa paljon myös johtamista ja yliopistojen sisäistä dynamiikkaa.

Korkeakouluverkoston tiivistäminen tarpeen

Kun laki on saatu pakettiin, opetusministeriön fokus alkaa suuntautua yliopistouudistuksen toiseen vaiheeseen: rakenteelliseen kehittämiseen ja profiloitumiseen. Jo edellä valtiosihteeri Raimo Sailaksen haastattelussa puhutaan lokakuun lopussa julkistetusta suomalaisen innovaatiojärjestelmän kansainvälisestä arvioinnista. Raportissaan arvioitsijat kritisoivat korkeakoulujärjestelmäämme liiasta hajanaisuudesta.

Henna Virkkunen antoi raportin julkistuspäivänä tiedotteen, jossa hän piti korkeakoulu- ja tutkimuslaitosverkoston tiivistämistä lähivuosien tärkeimpänä korkeakoulu- ja tiedepoliittisena tehtävänä.

- Opetusministeriö valmistelee luonnoksen korkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä huhtikuun loppuun mennessä. Tavoitteena on, että ministeriön ja tutkimus- ja innovaationeuvoston työstämä rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma valmistuisi loppuvuodesta 2010. Tämän jälkeen ryhdytään toimeenpanoon muun muassa korkeakoulujen sopimusneuvotteluissa.

Innovaatiojärjestelmän arviointi sekä 10. marraskuuta julkistettu Suomen tieteen tila ja taso - raportti osoittavat, että kansainvälistymisessä ja varsinkin liikkuvuudessa on menty viime vuosina alaspäin. Virkkunen muistuttaa, että yliopistojen rahoitusmallin uudistamisen yhteydessä opetusministeriö lisäsi kansainvälisyyttä kuvaavien mittarien painoa.

Tämänkin lehden palstoilla on yritetty tähdentää, että kansainvälisyys on muutakin kuin fyysistä liikkumista. Kansainvälisissä verkostoissa toimiminen ja tutkimusyhteistyö ulkomaisten kumppaneiden kanssa ovat jokapäiväistä toimintaa, mutta se ei näy käytetyissä mittareissa.

Strategiat pyörivät liian yleisellä tasolla

Valtioneuvosto antoi yliopistoasetuksen ja asetuksen yliopistojen uudesta rahoitusmallista lokakuun puolivälissä. Saman kuun aikana opetusministeriö kävi yliopistojen kanssa tulosneuvottelut. Seuraavat ovat edessä vasta kolmen vuoden päästä.

- Lähtökohtana on, että nyt muutosvaiheessa minkään yliopiston rahoitus ei olennaisesti muutu. Mutta seuraavina vuosina laadun ja vaikuttavuuden merkitys rahoituksen määräytymisperusteissa vahvistuu.

Yliopistojen varainhankintaa koskevassa seminaarissa 9. marraskuuta puhuneen opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksikön johtajan Anita Lehikoisen mukaan uusi rahoitusmalli alkaa purra todenteolla vasta tulossopimuskaudella 2013-2016. Ministeriössä on käyty läpi yliopistojen strategioita. Lehikoinen piti strategioiden kirkastamista tarpeellisena. Nyt niissä tavoitellaan liian laajoja, ja yliopistot eivät ole vielä nähneet yhteyttä strategiatyön ja talouden välillä.

Myös Virkkunen on pettynyt yliopistojen strategiatyöhön. Strategiat eivät ole ihmeemmin edenneet ja niiden sisältö pyörii kovin yleisellä tasolla. Joukossa on toki kunnianhimoisempiakin papereita.

- Ymmärrän, että yliopistoissa on vasta valittu uusi johto. Mutta odotan, että strategiatyössä otetaan ensi vuonna aimo askel eteenpäin. Profiloitumista ja painoalojen miettimistä kaivataan enemmän.

Strategioissaan lähes kaikki yliopistot pitävät itseään tutkimusyliopistoina.

- Tutkimus edellä mennään – se on ihan oikein, mutta tarvitaan entistä vahvempia yksikköjä ja oppiainevalikoima on syytä katsoa läpi.

Kausi uhkaa loppua kesken

Henna Virkkunen pelkää, että ministerikausi loppuu kesken. Niin paljon on vielä agendalla tärkeitä kysymyksiä. Yliopistoasioista hän nostaa esille kolmen kärjen: profiloituminen, kansainvälistyminen ja tutkimusinfrastruktuurit. Myös Suomen Akatemian Tieteen tila ja taso 2009 -raportissa pidettiin tärkeänä satsata lähiaikoina enemmän nimenomaan tutkimuksen infrastruktuuriin. Muuten uhkaa tippuminen huippututkimuksen kelkasta.

Yliopistopäättäjät seuraavat edelleen tarkoin yliopistorankingeja.

- Tavoitteena ei voi olla, että yksittäinen yliopisto pääsisi maailman parhaimpien joukkoon, mutta olisi hienoa, jos vaikka kaikki Suomen yliopistot sijoittuisivat 200-300 kärkijoukkoon. Esimerkiksi Hollannin 13 yliopistosta kaikkiaan 11 oli Times Higher Educationin rankingissa 200 parhaan joukossa.

Teksti: Kirsti Sintonen,
Kuva: Veikko Somerpuro