Henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle
Palkkausuudistus valmensi yliopistoja työnantajarooliin
UPJ, VPJ, YPJ – “rakkaalla lapsella” on
monta nimeä. Palkkausjärjestelmää uudistettiin
kaikkiaan 14 vuotta. Työnantajapuolen
keskeinen neuvottelija Jouni Kekäle
katsoo, että palkkausuudistus on valmentanut
yliopistoja niiden uuteen rooliin
työnantajina. Johtajuuteen pitää panostaa
entistä enemmän.
UPJ-kapinakeväällä 2005 oli kauaskantoiset
vaikutukset. Se käynnisti elinkeinoelämän
lobbauksen yliopistouudistuksen
vauhdittamiseksi.
Professori Tapani Pakkanen kertoi edellä oman
nelivuotisen puheenjohtajakautensa keskeisimmästä
työsarasta. Työnantajapuolen keskeinen
neuvottelija, Joensuun yliopiston henkilöstöjohtaja
Jouni Kekäle muistelee, että kaiken kaikkiaan
palkkausuudistukseen vierähti aikaa 14 vuotta.
Sen syntysanat on kirjoitettu valtiotyönantajan
palkkapoliittiseen ohjelmaan vuodelta 1992. Valtio
kantoi huolta palkkakilpailukyvystään. Palkkausluokkiin
perustuvassa järjestelmässä iän karttuminen
on tärkein tilipussia kartuttava tekijä.
Yliopistoissa hanke alkoi vuonna 1995 kokeilutoimintana
Joensuun, Kuopion ja Tampereen
yliopistoissa sekä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Arviointijärjestelmiä yritettiin rakentaa
viisi vuotta, kunnes vuosituhannen loppuun mennessä, kolmen testauksen jälkeen, homma
ajautui umpikujaan. Pisteytysjärjestelmän painotuksista
ei päästy sopuun ja muutenkin järjestelmä
oli kovin työläs.
Opetusministeriö vihelsi pelin poikki. Tämän
jälkeen seurasi noin kolmen vuoden vaihe, jolloin
opetusministeriön asettamat työnantajaryhmät
veivät hanketta eteenpäin.
- Tilannetta kuvaa hyvin se, että ensimmäisen
ryhmän tehtävänä oli selvittää työnantajan neuvottelutavoitteet.
Viiden vuoden kokeilu oli siis ilmeisesti
edennyt niin pitkälle, ettei enää tiedetty,
mitä ajetaan takaa, Kekäle kuvaa. Ryhmää veti Joensuun
yliopiston hallintojohtaja Matti Halonen,
jonka jäädessä eläkkeelle, urakka periytyi henkilöstöjohtaja
Kekäleelle.
Eipä voinut Kekäle tuolloin vuonna 2000 arvata,
millaiseen soppaan lusikkansa pisti.
Työryhmiä, työryhmiä…
Työmarkkinaosapuolet sitoutuivat kannanotossaan
kesäkuussa 2001 edistämään uusien palkkausjärjestelmien käyttöön ottamista valtion virastoissa.
Samana vuonna valtioneuvosto teki periaatepäätöksen
valtion henkilöstöpoliittisesta linjasta.
Siinä asetettiin tavoitteeksi uusien palkkausjärjestelmien
pikainen käyttöönotto koko valtionhallinnossa.
Kekäleen johtaman työnantajatyöryhmän raportin
pohjalta opetusministeriö asetti uuden
työryhmän, jonka tehtäväksi tuli esittää malli yliopistoille
käyttöön otettavaksi palkkausjärjestelmäksi.
Arviointijärjestelmä käännettiin vaativuustasokartan
muotoon käyttäen pohjana vanhoja
Tampereen yliopiston arviointilomakkeita.
- Vaikka aiempi kokeiluvaihe kariutui, prosessi
sinänsä oli tärkeä jatkotyölle.
Kaikkiaan 1222 yliopistolaista kuudessa eri yliopistossa
täytti lomakepohjan ja henkilöstö luokiteltiin
10 eri ryhmään. Sen jälkeen katsottiin,
minkälaiset näiden ryhmien vastausprofiilit ovat
ja niiden pohjalta alettiin rakentaa kullekin ryhmälle
tasoluokitusta, joista syntyi vaativuustasokartan
perushahmo.
UPJ-vääntöä myös Joensuun koneessa
Maaliskuussa 2003 Kekäle luovutti opetusministerille
raporttinsa Arviointijärjestelmän testauksesta
vaativuustasokarttaan. Tämän pohjalta OPM
asetti opetusneuvos Juhani Dammertin johtaman
neuvotteluryhmän.
- Kun neuvottelutoiminta lopulta vuonna
2003 alkoi, järjestöt eivät hyväksyneet rakennettua
mallia vaan halusivat heti alkuun sanoa oman
sanansa.
Asiaa mutkisti myös se, että valtion työmarkkinalaitos
ajoi koko henkilöstölle yhtenäistä järjestelmää.
Tämän lehden taustajärjestöjä neuvotteluissa
edustanut Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö
JUKO halusi opetushenkilöstölle
oman järjestelmän. Neuvottelija oli ristitulessa.
Neuvotteluja käytiin pitkään ja hartaasti. Joensuun
koneessa Helsingissä ravasivat Professoriliiton
puheenjohtaja Pakkanen, Tieteentekijöiden
liiton puheenjohtaja Antero Puhakka ja Jouni Kekäle.
- Aina mahduttiin kuitenkin samaan koneeseen
ja useimmiten samalle penkkirivillekin, Kekäle
naurahtaa. Mutta rauhaa UPJ-asioista ei saanut
koneessa edes kotimatkalla.
Marraskuussa 2004 neuvotteluryhmässä päädyttiin
sopimukseen eri järjestelmistä opetushenkilöstölle
ja muulle henkilöstölle. Tätä Kekäle
luonnehtii läpimurroksi koko UPJ:lle.
Hommaan pisti vipinää uhka palkkojen jäätymisestä.
Joulukuussa 2004 solmitussa virka- ja
työehtosopimuksessa valtiosektorin henkilöstöjärjestöt
asetettiin puun ja kuoren väliin: A- ja Cpalkkaluokat
ja niihin liittyvien sopimusmääräysten
soveltaminen valtiolla lakkaa 1.1.2005 mennessä.
Kapinakevät – sysäys
yliopistouudistukseen
Keväällä 2005 käynnistettiin tehtävien vaativuuden
ja tehtävässä suoriutumisen arviointi kaikissa
yliopistoissa. Vaikka järjestöt ja työnantaja olivat
tiedottaneet asiasta jo vuosia, silti osa yliopistoväestä
heräsi vasta kun arviointilomakkeet olivat
työpöydillä. Kapinaliike alkoi nostaa päätään varsinkin
Helsingin yliopistossa.
Kekäle pitää inhimillisenä piirteenä sitä, että
muutokseen havahdutaan vasta, kun se tulee omalle kohdalle. Hän kuitenkin yllättyi kapinallisten
määrästä.
- Se ihmetytti, eivätkö he ymmärtäneet, että
yliopistoväen palkkakehitys olisi pysähtynyt ikuisiksi
ajoiksi, jos uudistuksessa ei olisi edetty.
Nettiadressiin, jossa vaadittiin yliopistojen
UPJ-prosessin pysäyttämistä, kertyi yli 2000 nimeä.
- Osa protestoijista kuulutti, että he eivät ole
yliopistossa töissä palkan vuoksi. Jos raha ei ole
tärkeää, kumman paljon he kuitenkin jaksoivat
uhrata aikaa palkkausjärjestelmän kritisointiin.
Kekäle näkee kapinakevään mediakeskustelulla
myös pitemmälle meneviä vaikutuksia. Heti kohta
UPJ-debatin jälkeen julkisuuteen alkoi tulla Elinkeinoelämän
keskusliitto EK:n taholta painavia
kannanottoja. Varsinkin Teknologiateollisuuden
toimitusjohtaja Martti Mäenpää sai runsaasti mediatilaa
väitteillä, joiden mukaan yliopistot ovat
lähinnä rupusakkia ja vain noin viisi yliopistoa
riittäisi tämän kokoiseen maahan. Teollisuuspatruunat
edellyttivät yliopistoilta tuloksia ja suurempaa
tehokkuutta.
- En yhtään ihmettele, miksi Etelärannassa ei
ymmärretty UPJ-kriikoiden näkyviä kannanottoja
muun muassa siitä, että työn tuloksellisuudella ja
palkalla ei saisi olla yhteyttä.
Kekäle näkee EK:n mediakampanjoinnin eräänä
merkittävänä alkusysäyksenä koko yliopistouudistukselle.
Tosin samaan aikaan ilmestyi myös
yliopistorankingeja, joissa suomalaiset yliopistot
eivät päättäjien mielestä pärjänneet riittävän hyvin.
YPJ on valmentanut työnantajarooliin
Vielä virtasi paljon vettä Vantaan joessa ennen
kuin osapuolten nimet olivat UPJ-sopimuksen
alla. Neuvottelujen takarajat paukkuivat useampaan
kertaan ja työnantaja teki lukuisia tarjouksia,
jotka eivät kelvanneet henkilöstöjärjestöille tai
osalle niistä.
Työnantaja antoi seitsemännen ja viimeisen
tarjouksensa 7.6.2006. JUKOn ja toisen muun
pääsopijajärjestön edustajat laittoivat nimensä sopimukseen
9.6.2006. Ennen juhannusta allekirjoitukset
oli saatu kaikilta pääsopijajärjestöiltä.
- Monta kertaa prosessin eri vaiheessa oltiin
hilkulla, että tuleeko tästä mitään. Aina oli riski
siitä, että homma karkaa käsistä. Olen kiitollinen, että sain olla mukana, vaikka raskas prosessi kyllä
oli, Kekäle huokaa.
Kriitikoiden äänet ovat kapinakevään jälkeen
rauhoittuneet. Osaltaan kapinahenki alkoi kohdistua
yliopistouudistukseen, osaltaan mielipiteitä
rauhoitti se, että tilipussiin kertyi rahaa enemmän
kuin ennen. Money talks.
Palkkaremontti saavutti alkuperäisen tavoitteensa:
yliopistoväen palkkakilpailukyky on parantunut.
Kaikkiaan palkat nousivat 80 prosentilla
henkilöstöstä. Suurimmat lisäykset olivat 20
prosentin luokkaa. Nuoret ovat pärjänneet suhteellisen
hyvin eikä professoreillakaan ole huonosti
mennyt.
Kekäle katsoo, että nykyään yliopistojen palkkajärjestelmäksi
YPJ:ksi tituleerattu systeemi on
valmentanut yliopistoja niiden uuteen työnantajarooliin.
Yliopistojen johtamisjärjestelmiä väitöskirjassaan
tutkineen Kekäleen mielestä johtajuuteen
on laitostasolta alkaen alettu kiinnittää huomiota
aivan eri tavalla kuin ennen.
Työnantaja haluaa keventää järjestelmää
Valtio on ollut palkankorotusjohtaja muutamana
viime vuonna. Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen
SYTYn puheenjohtaja, Tampereen yliopiston
hallintojohtaja Timo Lahti suitsutti lokakuussa
Yksityisen Opetusalan foorumissa, että yliopistopalkat
ovat nousseet 19 prosentilla kesäkuun
2006 ja lokakuun 2009 välillä. Lähinnä muiden
yksityisten oppilaitosten väestä koostunut
kuulijakunta höristeli korviaan.
Järjestelmän kritiikki kohdistuu yliopistoväen
piirissä nyt lähinnä siihen, että lähiesimiehen ja
alaisen yhteinen arvio suoriutumisen noususta ei
johda palkankorotuksiin. Rahapulaan vedoten
vaatitason nostoja ei pystytä täysin toteuttamaan.
- Lähiesimiehen ja alaisen arvio ei voi olla lopullinen.
Kokonaisuuden tulee olla taloudellisesti
mahdollinen. Yliopisto vastaa tasapuolisesta kohtelusta
ja joutuu tasaamaan mahdollisia yksikkökohtaisia
eroja arviointilinjoissa. Lain mukaan
työnantajan on pystyttävä osoittamaan palkkauserojen
perusteet. Tähän tarvitaan arviointijärjestelmää.
UPJ-, VPJ- ja YPJ-ekspertti Jouni Kekäle on jäsenenä
SYTYn hallituksessa. Hän arvelee, että valinnan
takana painoi juuri hänen työmarkkinakokemuksensa.
Työnantajan tavoitteena on keventää arviointiprosessia. Kekäle ei pidä kolmen vuoden
välein tehtävää opetushenkilöstön arviointia liian
raskaana.
Henkilöstöjärjestöjen korviin on kantautunut
viitteitä siitä, että jotkut hallintojohtajat haluavat
pienentää arviointiryhmien merkitystä ja jotkut
haikailevat myös pitemmälle menevää remonttia.
- Isot rakenteelliset muutokset eivät synny helposti.
Järjestelmää rakennettiin 14 vuotta, ja sen
avaaminen ei ole helppoa. En pidä isoa remonttia
mahdollisena.
- Ajatukset voivat lentää nopeasti, mutta niiden
käytäntöön- ja näytäntöönpano ovat mahdottoman
työläitä, työmarkkinarealisti toteaa.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Veikko Somerpuro
Jouni Kekäle
• syntynyt 1963, Kokkola
• psykologian tohtori, Joensuun yliopisto
1997, väitöskirja Leaderdhip cultures in
academic departments; julkaistu myös
nimellä Academic Leadership
(Nova Science Publishers, New York)
• hallintotieteen, erityisesti korkeakoulututkimuksen
dosentti, Tampereen yliopisto
• psykologian, erityisesti korkeakoulututkimuksen
dosentti, Joensuun yliopisto
• Joensuun yliopiston henkilöstöpäällikkö
ja johtaja, 1998-2010
• Itä-Suomen yliopiston henkilöstöjohtaja
2010-
• harrastukset: musiikki, kitaransoitto
|