Palkkausuudistus valmensi yliopistoja työnantajarooliin

UPJ, VPJ, YPJ – “rakkaalla lapsella” on monta nimeä. Palkkausjärjestelmää uudistettiin kaikkiaan 14 vuotta. Työnantajapuolen keskeinen neuvottelija Jouni Kekäle katsoo, että palkkausuudistus on valmentanut yliopistoja niiden uuteen rooliin työnantajina. Johtajuuteen pitää panostaa entistä enemmän.

UPJ-kapinakeväällä 2005 oli kauaskantoiset vaikutukset. Se käynnisti elinkeinoelämän lobbauksen yliopistouudistuksen vauhdittamiseksi.

Professori Tapani Pakkanen kertoi edellä oman nelivuotisen puheenjohtajakautensa keskeisimmästä työsarasta. Työnantajapuolen keskeinen neuvottelija, Joensuun yliopiston henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle muistelee, että kaiken kaikkiaan palkkausuudistukseen vierähti aikaa 14 vuotta. Sen syntysanat on kirjoitettu valtiotyönantajan palkkapoliittiseen ohjelmaan vuodelta 1992. Valtio kantoi huolta palkkakilpailukyvystään. Palkkausluokkiin perustuvassa järjestelmässä iän karttuminen on tärkein tilipussia kartuttava tekijä.

Yliopistoissa hanke alkoi vuonna 1995 kokeilutoimintana Joensuun, Kuopion ja Tampereen yliopistoissa sekä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Arviointijärjestelmiä yritettiin rakentaa viisi vuotta, kunnes vuosituhannen loppuun mennessä, kolmen testauksen jälkeen, homma ajautui umpikujaan. Pisteytysjärjestelmän painotuksista ei päästy sopuun ja muutenkin järjestelmä oli kovin työläs.

Opetusministeriö vihelsi pelin poikki. Tämän jälkeen seurasi noin kolmen vuoden vaihe, jolloin opetusministeriön asettamat työnantajaryhmät veivät hanketta eteenpäin.

- Tilannetta kuvaa hyvin se, että ensimmäisen ryhmän tehtävänä oli selvittää työnantajan neuvottelutavoitteet. Viiden vuoden kokeilu oli siis ilmeisesti edennyt niin pitkälle, ettei enää tiedetty, mitä ajetaan takaa, Kekäle kuvaa. Ryhmää veti Joensuun yliopiston hallintojohtaja Matti Halonen, jonka jäädessä eläkkeelle, urakka periytyi henkilöstöjohtaja Kekäleelle.

Eipä voinut Kekäle tuolloin vuonna 2000 arvata, millaiseen soppaan lusikkansa pisti.

Työryhmiä, työryhmiä…

Työmarkkinaosapuolet sitoutuivat kannanotossaan kesäkuussa 2001 edistämään uusien palkkausjärjestelmien käyttöön ottamista valtion virastoissa. Samana vuonna valtioneuvosto teki periaatepäätöksen valtion henkilöstöpoliittisesta linjasta. Siinä asetettiin tavoitteeksi uusien palkkausjärjestelmien pikainen käyttöönotto koko valtionhallinnossa.

Kekäleen johtaman työnantajatyöryhmän raportin pohjalta opetusministeriö asetti uuden työryhmän, jonka tehtäväksi tuli esittää malli yliopistoille käyttöön otettavaksi palkkausjärjestelmäksi. Arviointijärjestelmä käännettiin vaativuustasokartan muotoon käyttäen pohjana vanhoja Tampereen yliopiston arviointilomakkeita.

- Vaikka aiempi kokeiluvaihe kariutui, prosessi sinänsä oli tärkeä jatkotyölle.

Kaikkiaan 1222 yliopistolaista kuudessa eri yliopistossa täytti lomakepohjan ja henkilöstö luokiteltiin 10 eri ryhmään. Sen jälkeen katsottiin, minkälaiset näiden ryhmien vastausprofiilit ovat ja niiden pohjalta alettiin rakentaa kullekin ryhmälle tasoluokitusta, joista syntyi vaativuustasokartan perushahmo.

UPJ-vääntöä myös Joensuun koneessa

Maaliskuussa 2003 Kekäle luovutti opetusministerille raporttinsa Arviointijärjestelmän testauksesta vaativuustasokarttaan. Tämän pohjalta OPM asetti opetusneuvos Juhani Dammertin johtaman neuvotteluryhmän.

- Kun neuvottelutoiminta lopulta vuonna 2003 alkoi, järjestöt eivät hyväksyneet rakennettua mallia vaan halusivat heti alkuun sanoa oman sanansa.

Asiaa mutkisti myös se, että valtion työmarkkinalaitos ajoi koko henkilöstölle yhtenäistä järjestelmää. Tämän lehden taustajärjestöjä neuvotteluissa edustanut Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO halusi opetushenkilöstölle oman järjestelmän. Neuvottelija oli ristitulessa.

Neuvotteluja käytiin pitkään ja hartaasti. Joensuun koneessa Helsingissä ravasivat Professoriliiton puheenjohtaja Pakkanen, Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka ja Jouni Kekäle.

- Aina mahduttiin kuitenkin samaan koneeseen ja useimmiten samalle penkkirivillekin, Kekäle naurahtaa. Mutta rauhaa UPJ-asioista ei saanut koneessa edes kotimatkalla.

Marraskuussa 2004 neuvotteluryhmässä päädyttiin sopimukseen eri järjestelmistä opetushenkilöstölle ja muulle henkilöstölle. Tätä Kekäle luonnehtii läpimurroksi koko UPJ:lle.

Hommaan pisti vipinää uhka palkkojen jäätymisestä. Joulukuussa 2004 solmitussa virka- ja työehtosopimuksessa valtiosektorin henkilöstöjärjestöt asetettiin puun ja kuoren väliin: A- ja Cpalkkaluokat ja niihin liittyvien sopimusmääräysten soveltaminen valtiolla lakkaa 1.1.2005 mennessä.

Kapinakevät – sysäys yliopistouudistukseen

Keväällä 2005 käynnistettiin tehtävien vaativuuden ja tehtävässä suoriutumisen arviointi kaikissa yliopistoissa. Vaikka järjestöt ja työnantaja olivat tiedottaneet asiasta jo vuosia, silti osa yliopistoväestä heräsi vasta kun arviointilomakkeet olivat työpöydillä. Kapinaliike alkoi nostaa päätään varsinkin Helsingin yliopistossa.

Kekäle pitää inhimillisenä piirteenä sitä, että muutokseen havahdutaan vasta, kun se tulee omalle kohdalle. Hän kuitenkin yllättyi kapinallisten määrästä.

- Se ihmetytti, eivätkö he ymmärtäneet, että yliopistoväen palkkakehitys olisi pysähtynyt ikuisiksi ajoiksi, jos uudistuksessa ei olisi edetty.

Nettiadressiin, jossa vaadittiin yliopistojen UPJ-prosessin pysäyttämistä, kertyi yli 2000 nimeä.

- Osa protestoijista kuulutti, että he eivät ole yliopistossa töissä palkan vuoksi. Jos raha ei ole tärkeää, kumman paljon he kuitenkin jaksoivat uhrata aikaa palkkausjärjestelmän kritisointiin.

Kekäle näkee kapinakevään mediakeskustelulla myös pitemmälle meneviä vaikutuksia. Heti kohta UPJ-debatin jälkeen julkisuuteen alkoi tulla Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n taholta painavia kannanottoja. Varsinkin Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Martti Mäenpää sai runsaasti mediatilaa väitteillä, joiden mukaan yliopistot ovat lähinnä rupusakkia ja vain noin viisi yliopistoa riittäisi tämän kokoiseen maahan. Teollisuuspatruunat edellyttivät yliopistoilta tuloksia ja suurempaa tehokkuutta.

- En yhtään ihmettele, miksi Etelärannassa ei ymmärretty UPJ-kriikoiden näkyviä kannanottoja muun muassa siitä, että työn tuloksellisuudella ja palkalla ei saisi olla yhteyttä.

Kekäle näkee EK:n mediakampanjoinnin eräänä merkittävänä alkusysäyksenä koko yliopistouudistukselle. Tosin samaan aikaan ilmestyi myös yliopistorankingeja, joissa suomalaiset yliopistot eivät päättäjien mielestä pärjänneet riittävän hyvin.

YPJ on valmentanut työnantajarooliin

Vielä virtasi paljon vettä Vantaan joessa ennen kuin osapuolten nimet olivat UPJ-sopimuksen alla. Neuvottelujen takarajat paukkuivat useampaan kertaan ja työnantaja teki lukuisia tarjouksia, jotka eivät kelvanneet henkilöstöjärjestöille tai osalle niistä.

Työnantaja antoi seitsemännen ja viimeisen tarjouksensa 7.6.2006. JUKOn ja toisen muun pääsopijajärjestön edustajat laittoivat nimensä sopimukseen 9.6.2006. Ennen juhannusta allekirjoitukset oli saatu kaikilta pääsopijajärjestöiltä.

- Monta kertaa prosessin eri vaiheessa oltiin hilkulla, että tuleeko tästä mitään. Aina oli riski siitä, että homma karkaa käsistä. Olen kiitollinen, että sain olla mukana, vaikka raskas prosessi kyllä oli, Kekäle huokaa.

Kriitikoiden äänet ovat kapinakevään jälkeen rauhoittuneet. Osaltaan kapinahenki alkoi kohdistua yliopistouudistukseen, osaltaan mielipiteitä rauhoitti se, että tilipussiin kertyi rahaa enemmän kuin ennen. Money talks.

Palkkaremontti saavutti alkuperäisen tavoitteensa: yliopistoväen palkkakilpailukyky on parantunut. Kaikkiaan palkat nousivat 80 prosentilla henkilöstöstä. Suurimmat lisäykset olivat 20 prosentin luokkaa. Nuoret ovat pärjänneet suhteellisen hyvin eikä professoreillakaan ole huonosti mennyt.

Kekäle katsoo, että nykyään yliopistojen palkkajärjestelmäksi YPJ:ksi tituleerattu systeemi on valmentanut yliopistoja niiden uuteen työnantajarooliin. Yliopistojen johtamisjärjestelmiä väitöskirjassaan tutkineen Kekäleen mielestä johtajuuteen on laitostasolta alkaen alettu kiinnittää huomiota aivan eri tavalla kuin ennen.

Työnantaja haluaa keventää järjestelmää

Valtio on ollut palkankorotusjohtaja muutamana viime vuonna. Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen SYTYn puheenjohtaja, Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti suitsutti lokakuussa Yksityisen Opetusalan foorumissa, että yliopistopalkat ovat nousseet 19 prosentilla kesäkuun 2006 ja lokakuun 2009 välillä. Lähinnä muiden yksityisten oppilaitosten väestä koostunut kuulijakunta höristeli korviaan.

Järjestelmän kritiikki kohdistuu yliopistoväen piirissä nyt lähinnä siihen, että lähiesimiehen ja alaisen yhteinen arvio suoriutumisen noususta ei johda palkankorotuksiin. Rahapulaan vedoten vaatitason nostoja ei pystytä täysin toteuttamaan.

- Lähiesimiehen ja alaisen arvio ei voi olla lopullinen. Kokonaisuuden tulee olla taloudellisesti mahdollinen. Yliopisto vastaa tasapuolisesta kohtelusta ja joutuu tasaamaan mahdollisia yksikkökohtaisia eroja arviointilinjoissa. Lain mukaan työnantajan on pystyttävä osoittamaan palkkauserojen perusteet. Tähän tarvitaan arviointijärjestelmää.

UPJ-, VPJ- ja YPJ-ekspertti Jouni Kekäle on jäsenenä SYTYn hallituksessa. Hän arvelee, että valinnan takana painoi juuri hänen työmarkkinakokemuksensa. Työnantajan tavoitteena on keventää arviointiprosessia. Kekäle ei pidä kolmen vuoden välein tehtävää opetushenkilöstön arviointia liian raskaana.

Henkilöstöjärjestöjen korviin on kantautunut viitteitä siitä, että jotkut hallintojohtajat haluavat pienentää arviointiryhmien merkitystä ja jotkut haikailevat myös pitemmälle menevää remonttia.

- Isot rakenteelliset muutokset eivät synny helposti. Järjestelmää rakennettiin 14 vuotta, ja sen avaaminen ei ole helppoa. En pidä isoa remonttia mahdollisena.

- Ajatukset voivat lentää nopeasti, mutta niiden käytäntöön- ja näytäntöönpano ovat mahdottoman työläitä, työmarkkinarealisti toteaa.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Veikko Somerpuro