Strategiat
keskeiselle sijalle uudessa rahoitusmallissa
Yliopistojen strategiat näyttelevät painavaa
roolia valmisteilla olevassa uudessa rahoitusmallissa.
Opetusministeriö edellyttää,
että strategioissa on konkreettisia kehittämistoimia
– ei kauniita korulauseita.
Yliopistolakilausunnoissa henkilöstön
kohtalo nousi keskeiseksi huolen aiheeksi.
Opetusministeri Sari Sarkomaa lupasi,
että henkilöstön asema siirtymävaiheessa
turvataan.
Korkeakoulujen ylin johto oli kokoontunut
TKK:lle opetusministeriön seminaariin 19.-20.
marraskuuta. Ensimmäisenä päivänä paikalla sai
olla myös henkilöstö- ja opiskelijajärjestöjen
edustajia eli kaikkiaan noin 260 ihmistä.
Opetusministeri Sari Sarkomaa avasi päivän
tiivistämällä yliopistolakilausuntojen keskeisiä
viestejä. Lakiluonnokseen tuli kaikkiaan 150 lausuntoa.
Yliopistot olisivat toivoneet, että taloudelliset
reunaehdot olisivat olleet tiedossa yhtä aikaa
lakiluonnoksen kanssa. Sarkomaa lupasi, että rahoitusmalli
saadaan kuntoon ennen lain eduskuntakäsittelyä
ja lähetetään lausuntokierrokselle marraskuun lopussa. (Yliopistolain ohjausryhmällä
oli kokous 3. joulukuuta ja rahoitusmalli
lähti sen jälkeen lausunnolle. Tämä lehti meni
painoon 3.12.)
Sarkomaan mukaan henkilöstöjärjestöt nostivat
lausunnoissaan vahvasti esille virkasuhteen ja
kelpoisuusehdot.
-Henkilöstö on yliopistojen tärkein voimavara
ja sen aseman turvaaminen on koko uudistuksen
tärkein lähtökohta. Tähän on löydettävä ratkaisu.
Seminaarissa Sarkomaa sanoi, että aiesopimus
asiasta saadaan aikaiseksi. Hän tapasi näissä merkeissä
henkilöstöjärjestöjen edustajat 10. joulukuuta.
Järjestöt ovat yksimielisiä siitä, että pelkkä
aiesopimus ei riitä vaan lain voimaanpanolakiin
tulee saada tarkempi kirjaus henkilöstön aseman
turvaamisesta siirtymäkauden aikana. Järjestöt
katsovat, että “aikominen” ei anna riittävää turvaa,
koska tulevasta neuvotteluosapuolestakaan ei
ole vielä tietoa.
-Siirtymävaiheessa yliopistojen tulee harjoittaa
sellaista henkilöstöpolitiikkaa, joka herättää luottamusta,
ministeri korosti seminaariavauksessaan
korkeakoulujohdolle.
Tuottavuusohjelma jatkuu
rahoitustarkasteluna
Opetusministerin puheen jälkeen oli aikaa muutamalle
kommentille. Helsingin yliopiston rehtori
Thomas Wilhelmsson arvosteli uudistusta äärimmäisen
kovasta kiireestä. Hän toivoi tarkkaa aikataulutusta
sekä yksilöidympää tietoa finanssisijoituksista.
Varainhankintaa on vaikea rakentaa, kun
ei ole selvää tietoa siitä, mikä raha käy ja mikä ei.
Sarkomaa lupaili, että valtioneuvosto tekee finanssisijoituksista
tiekarttaa.
Professoriliiton toiminnanjohtaja Jorma Virkkala
kysyi valtion tuottavuusohjelmasta. Sarkomaa
toi avauspuheenvuorossaan esille ennenkin
toistamansa väitteen siitä, että tuottavuusohjelman
henkilötyövuosivaateet eivät kohdistu yliopistoihin
enää vuoden 2010 alusta.
-Olemmeko ymmärtäneet jotain väärin, kun
yt-menettelyn mukaisessa neuvottelussa meille on
esitetty selviä laskelmia myös vuoden 2010 jälkeisistä
henkilötyövuosivähennyksistä, Virkkala ihmetteli.
Sarkomaa toisti, että uudessa olomuodossa
tuottavuusohjelma ei enää koske yliopistoja.
-Tämä on opetusministeriön lähtökohta.
Johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriön
korkeakoulu- ja tiedeyksiköstä tarkensi:
-Henkilötyövuositarkastelu ei enää päde vuoden
2010 jälkeen, mutta rahoitustarkastelusta
emme pääse eroon.
Tuottavuusohjelman vuoksi ensi vuosi on yliopistoille
todella haasteellinen. Se merkitsee 250
henkilötyövuoden vähennystä eli vie yliopistojen
toimintamenojen lisäyksestä 9 miljoonaa euroa.
Lisäksi hallituksen 18. marraskuuta tekemien talouspäätösten
mukaan yliopistojen toimintamenoista
vähennetään vielä 3 miljoonaa euroa palvelukeskus
Certian takia. Myöhemmin Certia-sekoilu
korjattiin, ja sen rahoitus tulee kehyksen ulkopuolelta
niin kuin alunperin pitikin.
Virkavastuu on mahdollista ratkaista
Johtaja Lehikoinen kertasi seminaariväelle yliopistolakilausuntojen
keskeisiä piirteitä. Henkilöstökysymykset
mm. palvelussuhteen laji ja kelpoisuusehdot
nousivat monissa lausunnoissa vahvasti
esille.
-Keskeistä on, voiko työsuhteessa käyttää julkista
valtaa. Ammattikorkeakouluissa on työsuhteet
ja niissä käytetään julkista valtaa, Lehikoinen
muistutti.
Monet tahot katsoivat, että opetuksen ja tutkimuksen
vapaus liittyy virassa pysymisoikeuteen.
Lehikoisen mielestä lainsäädännössä on keinoja
turvata opetuksen ja tutkimuksen vapaus, vaikka
henkilöstö olisi työsuhteissa. Samoin virkavastuun
kysymys on mahdollista ratkaista, vaikka
siirryttäisiin työsuhteisiin.
Johtaja Lehikoinen katsoi, että yleisistä kelpoisuusehdoista
on vaikea säätää, koska virkarakenteesta
ei ole valtakunnan tasolla tietoa.
Opetusministeri Sarkomaan tavoin Lehikoinen
tähdensi henkilöstön aseman turvaamista
siirtymävaiheessa. Tähän etsitään hyvää ratkaisua.
Siitä, tuleeko aikuiskoulutus jatkossa yliopistojen
tehtäväksi, lausuntomielipiteet jakautuivat.
-Yliopistot ottivat asiaan laiskasti kantaa, Lehikoinen
tokaisi.
Hajontaa oli myös suhtautumisessa yliopistokeskuksiin.
Monet yliopistot katsoivat, että asia
kuuluu autonomian piiriin. Puolueiden näkemykset
jakautuvat.
Ennen kuin lakiesitys menee tammi-helmikuun vaihteessa eduskuntaan, myös säätiöyliopiston
perustuslakisuhdetta joudutaan tarkentamaan.
Tämä seikka oli vahvasti esillä muun muassa
oikeusministeriön lausunnossa.
Anita Lehikoinen moitiskeli yliopistoja siitä,
miten ne suhtautuvat ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
ja ylempien korkeakoulututkintojen
rinnastamiseen.
-Ongelmat tutkintojen rinnastamisessa aiheuttavat
tavattomat paljon tulkintavaikeuksia työelämässä
ja kansainvälisessä vertailussa.
-Tutkintojen sisällöt ovat korkeakoulujen
omissa käsissä. Tässä on aihetta katsoa peiliin, Lehikoinen
heitti yliopistojen johdolle.
Strategioihin konkreettisia toimia
Johtaja Lehikoinen kiteytti korkeakoulujen ohjaus-
ja rahoitusuudistuksen pääpiirteitä. Sopimuskausi
rytmitetään eduskunta/hallituskausiin siten,
että vuodesta 2013 alkaen siirrytään nelivuotisiin
sopimuksiin. Sopimuksista tehdään aiempaan
strategisempi ja keskeisimpiin tunnuslukuihin ja
tavoitteisiin rajoittuva. Opetusministeriö ottaa
strategiatyön huomioon rahoituksen kohdentamisessa.
-Korkeakoulujen tulee todella panostaa strategiatyöhön.
Ministeriössä emme mene siihen retkuun,
että strategiat ovat vain kauniita lauseita
paperilla. Niissä tulee olla konkreettisia kehittämistavoitteita.
Sopimuskauden aikana korkeakouluille annetaan
kirjallinen palaute niinä vuosina, jolloin ei
käydä varsinaisia neuvotteluja. Toiminnan kehitystä
seurataan vuosittain tulosindikaattoreilla ja
avainluvuilla. Indikaattoripatteri on paraikaa valmisteilla.
Perusrahoitusmallin lähtökohtana on, että yksittäisten
tutkintojen merkitys vähenee. Etukäteen
eniten arvostelua on herättänyt ns. strategisen rahan
määrä. Tämän on katsottu kaventavan yliopistojen
autonomiaa. Lehikoisen mukaan strategiseen
kehittämiseen suunnattava osuus on nykyrahassa
noin 100 miljoonaa euroa. (ks. alla olevan kaavion oikean alakulman 25%)
Muutosvaiheessa on tavoitteena, että yliopistojen
keskinäiset rahoitussuhteet eivät oleellisesti
muutu ja että pidemmällä aikavälillä toiminnan
tuloksellisuus heijastuu yksittäisen yliopiston saamaan rahoitukseen. Kustannuskertoimista luovutaan.
Missä on opiskelijan vastuu?
Pyydetyissä puheenvuoroissa Suomen yliopistojen
rehtorien neuvoston puheenjohtaja Krista Varantola
toivoi rahoitusmallin avaamista siten, että
yliopistoilla olisi mahdollisuus nähdä koelaskelmia.
Hän myös pelkäsi, että loppupeleissä valtakunnallinen
strategia ajaa yliopistojen strategioiden
yli.
Rahoitusmallissa ei Varantolan mielestä näy
opiskelijan vastuu. Hän kaipasi kannustimia säntilliseen
opiskeluun.
Varantolan mielestä henkilöstöllä liittyy yliopistouudistukseen
ihan aiheellisia pelkoja.
-Miten henkilöstö saadaan uskomaan, että hyvää
kohti ollaan menossa. Lisätehtäviä on tulossa
mm. kansainvälistymisstrategiassa ilman lisäresursseja.
Varsinkin sitomattoman rahan määrä on vähissä.
Varantola katsoi, että tuottavuusohjelma
muuttaa vain muotoaan, kun henkilötyövuositarkastelu
vaihtuu rahoitustarkasteluksi.
Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja
Tuomas Telkkä esitti, että tulevassa rahoitusmallissa
eriytettäisiin kandi- ja maisteritutkinnot.
Yliopistot eivät satsaa kandiohjelmien kehittämiseen,
jos ne eivät näy rahoituksen määräytymisessä.
Telkkä ei toivonut mallia, jossa kandivaihe jäisi
ammattikorkeakouluille ja yliopistoista tulisi graduate
schooleja. Joissakin korkeakouluissa tätä jo
valmistellaan.
Kirsti Sintonen
|