Korpisosiologi Vuoden tieteentekijäksi

Syrjäisillä seuduilla on pelkistetymmin näkyvissä monet yhteiskunnan muutokset, koska suuret massat ja joutava hälinä eivät estä olennaisen näkemistä. Tätä mieltä on professori Pertti Rannikko, jonka Tieteentekijöiden liitto palkitsi Vuoden 2008 tieteentekijänä. Rannikko on yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen edelläkävijä. Hän tekee tutkimusta kentällä ja kentälle.

-Soita 10 minuutin päästä uudelleen. Pitää panna uunin pellit kiinni, Pertti Rannikko sanoi, kun yritin tavoittaa häntä lauantaina 22. marraskuuta puhelinhaastattelua varten.

Rannikko elää tutkimuskohteessaan: keskellä metsää Kiihtelysvaarassa, 55 kilometriä Joensuusta, yksi kilometri lähimpään naapuriin. Peltien kiinni pistäminen oikeaan aikaan on niillä seuduilla tärkeä operaatio, ettei tupaan tule häkää.

Rannikon äidin suku on asunut 20 kilometrin päässä siintävällä lähivaaralla 1600-luvulta. Pertti kävi syntymässä ja vietti lapsuutensa Paraisilla ja teki maisterinpaperit Turun yliopistossa. Rannikolta Rannikko muutti juurilleen Pohjois-Karjalaan vuonna 1977.

Pistäytymismaaseutu antaa tutkimuskohteita

Tieteentekijöiden liiton hallitus päätti Vuoden tieteentekijän valinnasta kokouksessaan perjantaina 21. marraskuuta. Tärkeät haastattelut on syytä aina tehdä kasvokkain, mutta tällä kertaa piti tyytyä puhelimeen, koska Rannikko lähti heti sunnuntaiaamuna 23. marraskuuta kenttätutkimusreissuun itärajan taakse Repolaan ja Lentieraan. Tutkimus liittyy metsien ja muiden luonnonvarojen käyttöön. Miten puutullit muuttavat tilannetta rajan takana? Miten käy metsäkylien?

-Venäjän puolella on ollut ideana kehittää omaa metsäteollisuutta. Lentiera on kuitenkin kovin syrjäinen kylä ja seudulta on ollut aina yhteydet Suomen puolelle, koska joet laskevat tänne. Aikoinaan puuta uitettiin ja nyt sitä on rahdattu rekoilla 20 vuotta Uimaharjun sellutehtaalle ja Lieksan ja Nurmeksen sahoille. Puutullit ovat osa laajempaa Venäjän metsätalouden uudelleenjärjestelyä, joka merkitsee metsäkylien vähittäistä hiipumista.

Rannikko uskoo, että luonnonvarapolitiikasta tulee ilmastopolitiikan rinnalle yhtä merkittävä tekijä. Koko käsite näyttää syntyvän uudelleen. Aasian maiden vaurastuminen nostaa hintoja. Tämä näkyy meillä jo kaivosteollisuuden elpymisessä. Talvivaarassa aloittaa iso nikkelikaivos, Ilomantsin Pampaloon käynnistetään kulta- ja Polvijärvelle kuparikaivos. Luonnonvaroista on alkamassa ihan uudenlainen kilpailu.

Kehitys näkyy myös siitä, että metsillä on useammanlaisia merkityksiä. Ja niiden arvo ei enää synny pelkästään hakkuista ja sellunkeitosta. Puuenergia, luonnonsuojelu ja virkistyskäyttö ovat tärkeällä sijalla.

-Syrjäiset metsät ovat keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa. Metsillä on uusi rooli myös yhteiskunnan työnjaossa. Kansallispuistojen merkitys kasvaa jatkuvasti virkistyskäytössä ja valtion mailla retkeilyreittejä hyödyntää yhä suurempi joukko.

Luonnonvarapolitiikassa on kuitenkin yhteensovittamista. Miten puuenergia ja metsien virkistyskäyttö yhdistetään? Syntyy uudenlaisia koalitioita. Niitä kehittyy mm. luonnonsuojelijoiden, paikallisten matkailuyrittäjien ja kesämökkeilijöiden välille.

-Korttipakka menee uusiksi. Maaseutu on muuttunut pistäytymismaaseuduksi, missä muualla asujat pistäytyvät mökeillä, retkeilemässä, metsästämässä ja kalastamassa.

Suomessa on puolisen miljoonaa kesämökkiä, noin 300 000 metsästäjää ja satojatuhansia kalastajia. Maaseudulle syntyy uudenlaisia toimeentulomahdollisuuksia. Tämä muuttaa perinteistä maaseutuyhteisöä ja luo luonnonvara- ja ympäristöpolitiikan tutkijalle kiinnostavia kysymyksiä.

Liika profiloituminen estää uusiutumista

Ympäristöhallinnan legitimiteetit on Rannikon johtama Suomen Akatemian tutkimushanke, joka päättyy ensi vuonna. Toinen iso Akatemian projekti on Hirvi, susi, ihminen, joka alkoi tänä vuonna ja kestää vuoden 2011 loppuun. Siinä tutkitaan eläinten ja yhteiskunnan muuttuvaa suhdetta.

Kaikki Rannikon johtamat tutkimushankkeet ovat olleet monitieteisiä. Niissä on ollut mukana yhteiskuntatieteilijöitä, biologeja ja oikeustieteilijöitä. Monitieteinen on myös pääaine Ympäristöpolitiikka ja -oikeus, jonka ympäristöpolitiikan professori käynnisti Joensuun yliopistossa neljä vuotta sitten yhdessä ympäristöoikeuden professori Tapio Määtän kanssa.

Rannikko pitää Joensuun yliopistoa optimikokoisena monitieteiseen tutkimukseen. Kampus on tiivis, ihmiset törmäävät ja syntyy tieteiden välisiä keskusteluja. Rannikon mielestä tieteiden rajapinnoilla syntyy aina jotain innovatiivista. Vieraiden asioiden uudelleen yhdistely tuo tulosta.

-Liiallinen vain muutamille aloille erikoistuminen luo ongelmia. Se köyhdyttää monitieteisyyttä. Keskisuuren yliopiston on helpompi menestyä monitieteisenä. Liika profiloituminen ehkäisee uusiutumista.

Joensuun yliopistonkin on profiloitunut, mutta ei liiaksi. Rannikko katsoo, että luonnonvara- ja metsätutkimusta pitää tehdä nimenomaan monitieteisenä.

Itä-Suomen yliopistoa Rannikko pitää lähinnä hallinnollisena kuviona, mikä ei paljoa käytäntöjä muuta. Koska ikäluokat pienenevät, yhdistyminen on koulutuksellisen työnjaon vinkkelistä viisas ratkaisu.

-Hallinnolla ei pystytä estämään innokkaita tutkijoita. Into löytää aina uomansa.

Tieteentekijät yhteiskunnalliseen keskusteluun

Paikallisten elinolojen ja lähiympäristön puolustaminen näkyvät Pertti Rannikon tutkimuksissa, mutta hänellä on myös halu vaikuttaa asioihin. Hänen mielestään yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja tieteen tekeminen kuuluvat yhteen. 1990- luvulla Rannikko osallistui aktiivisesti kylien kehittämiseen, muun muassa olemalla mukana synnyttämässä kehittämishankkeita ja uusia yhdistyksiä.

Viime kuntavaalien aikaan hän nosti ajankohtaisia asioita esille lehtien yleisönosastokirjoituksissa ja toimi monien paneelikeskustelujen alustajana. Paneeleissa käsiteltiin mm. paikallisia kaivoshankkeita ja kuntaliitoksia. Tutkittu tieto toi keskusteluun syvyyttä. Vaaliehdokkaaksi hän ei ole kuitenkaan lähtenyt.

Pyrkimystä laajempaa keskusteluun edustavat myös Rannikon tutkimushankkeistaan toimittamat kirjat, muun muassa Eurooppalaistuva maaseutupolitiikka (Vastapaino 2000), Oikeudenmukaisuus ja ympäristö (Gaudeamus 2003), Leipäpuusta arvopaperia (Metsäkustannus 2004) ja Kylän paikka (SKS 2008).

Pertti Rannikko haastaa yliopistolaisia enemmän mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Monipuolinen osallistuminen kansalaiskeskusteluun ja ideoiden tuominen esille kuuluvat tieteentekijän rooliin. Aikoinaan tämä oli tärkeä yliopiston tehtävä. Hän pitää vahinkona, että nykyään yhteiskunnallista vaikuttamista ei arvosteta arvioinneissa.

-Arvioinnit ovat supistaneet yliopistojen tehtäviä. Nykyään kiinnitetään liikaa huomiota vain kansainvälisiin julkaisuihin.

Pertti Rannikko on mukana akateemisessa tieteen tekemisessä palavasta halusta vaikuttaa asioihin, ei akateemisten konventioiden vuoksi.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Karjalainen/Mikko Makkonen