Joulupulla maistuu parhaalta,
kun sokeri on sisäänleivottu
Opetusministeriö lähetti hiljattain lausuntokierrokselle
luonnoksen korkeakoululaitoksen kansainvälistymisstrategiasta.
Se perustuu voimassaolevaan
hallitusohjelmaan ja siinä pohditaan laajasti
kansainvälisen toiminnan nykytilaa ja sen kehittämistä
seuraavien vuosien aikana. Tavoitteiksi
on mainittu aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteisö,
suomalaisen yliopiston vetovoiman lisääminen,
osaamisemme tunnetuksi tekeminen ja
vienti sekä monikulttuurisen yhteiskunnan tukeminen,
jossa tunnetaan globaali vastuu.
Yliopistojen ja tutkimuslaitosten kansainvälinen
yhteistoiminta on elintärkeää Suomen kaltaiselle
pienelle maalle ja se on jo useita vuosikymmeniä
kuulunut luonnollisena osana tutkijoiden
jokapäiväiseen arkeen. Opetusministeriön strategialuonnoksessa
kuvataan oikealla tavalla Suomen
tieteen tarve kansainväliseen yhteistoimintaan.
Kansainvälisyys nähdään siinä kuitenkin melko
kapea-alaisesti tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden
liikkuvuutena ja sitä vaivaa voimakkaan
hallinnollinen lähestymistapa eikä toimenpiteiden
resurssointiin ole kiinnitetty riittävästi huomiota.
Tutkijoilla on luonnollisesti oltava mahdollisuus
tavata oman alansa edustajia muista maista.
Pitempi- ja lyhyempiaikaiset vierailut sekä kansainväliset
konferenssit ovat tässä toiminnassa
avainasemassa. Tutkijavierailuihin liittyy usein
vierailuluentoja. Tavallisesti ne ovat seminaarityyppisiä,
oman tutkimustoiminnan esittelyjä,
mutta kyseessä voi olla myös usean luennon opintojakso.
Rahoitusta ja sosiaaliturvaa koskevat puutteet
tai epäselvyydet vaikeuttavat suomalaisten tutkijoiden
hakeutumista ulkomaisiin yliopistoihin ja
tutkimuslaitoksiin. Parhaiten rahoitusta löytyy
jatko-opintojen osittaiseen suorittamiseen ulkomailla.
Väitelleiden tutkijoiden ja opettajien vierailujen
rahoittaminen on vaikeampaa. Myös eläketurvan
karttuminen Suomen ulkopuolella voi
poiketa huomattavasti meidän järjestelmästämme
ja usein huonompaan suuntaan. Tällä on luonnollisesti
vaikutus halukkuuteen lähteä pitkäaikaiseen
työskentelyyn ulkomaille. Liikkuvuutta vähentää myös epävarmuus
siitä, miten käy palattaessa
takaisin Suomeen.
Läheskään kaikilla ei ole
taustavirkaa tai -tehtävää,
johon palata takaisin.
Suomeen houkutellaan ulkomaalaisia huippututkijoita
mm. FiDiPro-ohjelman avulla, jota on
tarkoitus laajentaa tulevaisuudessa. Ohjelmalla on
paljon positiivisia vaikutuksia, mutta on syytä
muistaa, että Suomessa on monella tieteen aloilla
eri yliopistoissa toimivia tutkimusryhmiä, jotka
edustavat aloillaan kansainvälistä huippua. Heille
pitää pystyä tarjoamaan yhtä houkuttelevat työolosuhteet
kuin Suomeen kutsutuille ulkomaalaisille.
Tällä hetkellä ulkomailla uransa luoneet tutkijat
saavat parempaa palkkaa kuin heidän vastaavissa
tehtävissä yhtä menestyneet suomalaiset kollegansa.
Menestyksekäs ja tuloksellinen kansainvälinen
tutkimusyhteistyö ei voi pelkästään tarkoittaa
liikkuvuutta. Valtaosa kansainvälisestä työstä tehdään
oman työpöydän ääressä hyödyntäen esim.
sähköistä kommunikointia. Parhaimmillaan kansainvälinen
toiminta perustuu henkilökohtaisiin
yhteyksiin ja tutkimusryhmien väliseen pitkäaikaiseen,
toimivaan yhteistyöhön ja se on siten osa
ryhmien ydintoimintaa. Pelkästään yliopistojen
välisiin hallinnollisiin vaihto-ohjelmiin perustuva
toiminta voi olla yksiköissä tehtävästä tutkimusja
opetustoiminnasta riippumatonta ja siten jopa
haitata niiden toimintoja. Toimiva kansainvälisyys
on kuin kunnolla leivottu joulupulla, jossa sokeri
on lisätty yhtenä ainesosana jo leivontavaiheessa.
Tulos ei ole yhtä hyvä, jos sokeri sirotellaan pullan
päälle vasta jälkeenpäin juuri ennen syöntiä.
Vuosi 02 euy (ennen uutta yliopistoa) on päättymäisillään.
Haluan toivottaa kaikille Oikein Hyvää
Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.
Risto Laitinen
Puheenjohtaja
Professoriliitto
|