Paneelikeskustelua vetänyt YLL:n varapuheenjohtaja Erja Kosonen osallisti yleisöä esittämällä kysymyksiä, jotka liittyivät muun muassa täydennyskoulutuksen saatavuuteen. Värilaput edustivat vastausta kyllä, ei tai en tiedä.

Koulutusmäärät kasvavat, mistä resurssit

Yliopistopäivillä keskusteltiin koulutustarpeiden asettamista uusista vaatimuksista. Suomen menestys perustuu osaamiseen, mutta onko korkeakoulututkintojen määrän kasvattaminen tie siihen?

Hallituksen tavoitteena on nostaa korkeakoulutettujen lukumäärä 50 prosenttiin nuorista aikuisista vuoteen 2030 mennessä ja vuosittain tulisi valmistua lähes 8 000 korkeakoulututkintoa nykyistä enemmän. Yliopistopäivien panelistit pohtivat, kuinka koulutuksen haasteet ratkaistaan yliopistojen tehtävien lisääntyessä.

— Tutkintotavoitteille asetettu aikataulu on kovin nopea eikä tiedossa ole lisärahaa. Tarvitsemme 70 miljoonan euron lisärahoituksen, mikäli emme halua laadun kärsivän. Jatkuvan oppimisen toteutumiseksi opintotukea tulisi myös uudistaa siten, että jo työelämässä olevien tehokas opiskelu olisi mahdollista. Oppimisen edistäminen on vietävä osaksi koko yhteiskuntaa, Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen totesi.

Työelämän muutos painottuu voimakkaasti korkea- asteen osaamiseen. Korkeakoulujen avoimen väylän kehittäminen olisi tärkeää, mutta maksullisena se on ongelmallista tasa-arvon näkökulmasta.

— Tarvitsemme vahvempia ohjaustuen metodeja ja keskittymistä massaopetuksen sijasta yksilöllisempään opetukseen. Tähän me olemme Tampereella etsineet keinoja digiopetuksen kautta. Työelämän yhdistäminen opiskeluun on hankalaa, sillä suomalainen järjestelmä perustuu tutkintojen suorittamiseen, johtaja Heli Harrikari Tampereen yliopistosta kommentoi.

Tulevaisuudessa opetushenkilöstön koulutus ja tutkintojen valmistuminen ovat keskeisiä asioita.

YLL haluaa parempaa ennakoitavuutta, joka ulottuisi muutamaa vuotta pidemmälle. Yliopistojen opettajat kokevat työnsä edelleen mielekkäänä, mikäli he vain saisivat keskittyä varsinaiseen työhönsä.

— Olemme ajantasaisen tiedon eturintamassa, mutta monissa paikoissa omasta tutkimusajasta joudutaan jatkuvasti taistelemaan. Se tuntuu järjettömältä, sillä eihän kukaan opettaja sävellä asioita omasta päästään, YLL:n puheenjohtaja Santeri Palviainen korosti.

Yleisöltä kysyttiin käsiäänestyksellä, keillä kaikilla on mahdollisuus täydennyskoulutukseen. Kovin moni käsi ei noussut. Kaikkien oletetaan omatoimisesti kehittävän itseään ikään kuin kyseessä olisi harrastus, vaikka se pitäisi saada tehdä työaikana. Tutkintopainotteisuus ja joustamattomuus voivat olla ongelma jatkuvassa oppimisessa. Se ei ole vain koulutusjärjestelmän asia, se on työvoimapolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa, josta täytyy puhua rahoituskeskustelun lisäksi.

Laatu edellä ilman lisärahaa

Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen lupasi kääntää jokaisen kiven, jotta osaamistason nostamisen toteuttamiseen saadaan lisäresursseja.

Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen toi terveiset Brysselistä, josta hän saapui Euroopan korkeakoulutuksen tulevaisuutta pohtivasta tilaisuudesta.

— EU:ssa kansainvälistä verkostoitumista pidetään yleisesti tärkeänä. Sivistys ja koulutus ovat perusta, johon Suomen vauraus pohjautuu. Siksi olisi todella tärkeää, että suomalaiset yliopistot eivät kilpailisi keskenään, vaan kansainvälisesti. Viimevuosina päätetyt tärkeät uudistukset on jo saatu liikkeelle. Jatkossa opiskelupaikat tulisi saada paremmin kohdennettua niille, jotka suorittavat ensimmäistä koulutustutkintoaan, Kosonen totesi.

Osaamisen tason nostamiseksi ei kuitenkaan ole luvassa lisäresursseja, mutta ministeri lupasi kääntää jokaisen kiven ratkaisun löytämiseksi.

— Neuvottelut pitää tehdä mahdollisimman avoimiksi ministeriön ja yliopistojen välillä. Meidän on pakko toimia nykyisen rahoituksen mukaan laatu edellä. Koulutusasteita on uudistettu runsaasti viime kausilla ja voi olla, että kokonaisnäkemys on hieman kadoksissa. Käymme parhaillaan yhteistyössä opetusministeri Li Anderssonin kanssa keskusteluja kuullaksemme eri yliopistojen näkemyksiä koulutuksen tulevaisuudesta.

Työelämän ja väestörakenteen muutokset ovat suuria kysymyksiä. Tavoitteena on saada jokainen suomalainen oppimaan uutta ja räätälöidä jokaiselle oma oppimispolku.

— Joillekin se tarkoittaa perustaitojen vahvistamista, joillekin uutta korkeakoulututkintoa. Menestys riippuu siitä, kuinka muutosten mahdollisuuksia kyetään hyödyntämään ja vastaamaan maailman tarpeisiin. Opiskelijahuoltoon on tulossa uusia satsauksia, ja toivotaan, että se parantaisi opiskelijoiden tilannetta, Kosonen lupaa.

Vertailussa Suomen korkeakoulupolitiikka

— On vaikea ennustaa, mitä aloja pitäisi painottaa ja missä työvoiman tarvetta tulee olemaan, kommentoi koulutusmääriä professori Jussi Kivistö.

Kaavaillut tutkintojen määrien suurimmat lisäykset kohdistuvat yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin aloihin.

— Tutkintojen lisääminen ja yhä useamman nuoren saaminen korkeakoulutuksen piiriin on ajatuksena hyvä, mutta missä määrin ja missä ajassa tavoite on toteutettavissa? Pitäisi ylipäätänsä pohtia, miksi tätä tavoitetta pidetään tärkeänä. Meiltä puuttuvat esimerkiksi muissa maissa tarjottavat lyhyen syklin korkeakoulututkinnot, jotka käytännössä ovat vaikkapa vuoden täydennyskoulutusta työelämässä oleville. Jatkuva oppiminen on oleellisempaa tutkintojen tuottamiseen verrattuna, professori Jussi Kivistö Tampereen yliopistosta korosti.

Kivistö käsitteli esityksessään suomalaisen korkeakoulupolitiikan prioriteetteja eurooppalaisten trendien valossa. Vertailu eri maiden kesken on kuitenkin hankalaa, sillä väestökehitys, ikäluokkien koko sekä järjestelmän rakenteet poikkeavat. Suomen rahoitusjärjestelmä on poikkeuksellinen verrattuna muihin OECD-maihin. Julkisen rahoituksen BKTosuus on korkea, kun taas muualla rahoitusta kertyy yksityiseltä taholta ja lukukausimaksuista.

— Toimimme kansallisen kontekstin mukaan ja se, mikä on suosittua muualla, ei välttämättä toimi meillä. On vaikea ennustaa, mitä aloja pitäisi painottaa ja missä työvoiman tarvetta tulee olemaan. Esimerkiksi lääkärien kohdalla tarve on melko hyvin ennustettavissa, mutta ongelmana on, että heitä ei saada töihin terveyskeskuksiin.

Kestävä kehitys yliopistojen agendaksi

— Jotkut ovat jopa ehdottaneet, että kestävä kehitys tulisi huomioida kaikessa toiminnassa samalla tavoin kuin eettisyyden vaatimus, kehittämispäällikkö Eeva Nyrövaara totesi.

Yliopistokoulutus tarjoaa keinoja tulevaisuuden vaikeimpien ongelmien ratkaisuun. Ilmastonmuutoksen eteneminen on pakottanut heräämään todellisuuteen: planeetan kantokyky on koetuksella ja ekokatastrofi käsillä.

— Rajuja toimenpiteitä tarvitaan nopeasti, mutta pseudotieto tunkee keskusteluun ja hämärtää kuvaa faktoista. Tutkittua tietoa täytyy saada laajempaan tietoisuuteen, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin kehittämispäällikkö Eeva Nyrövaara totesi.

Tämän vuoden aikana yliopistot ovat tehneet toimintansa itsearviointia ja raportointia, joissa kriteereinä ovat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Nyrövaara kertoi Unifin Santahaminassa syyskuussa järjestämän, yliopistojen yhteisen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden keke-bootcampin tuloksista. Tapahtumaan osallistui yliopistoväkeä opiskelijoita ja hallintoa myöten.

— Yliopistot työskentelevät omilla vahvuusalueillaan kestävän kehityksen edistämiseksi esimerkiksi tutkimalla kiertotaloutta ja kehittämällä uudenlaisia energiaratkaisuja. Yhtenä kärkihankkeena on kestävän kehityksen koulutus. Meidän tulisi olla myös ajatusjohtajia. Jotkut ovat jopa ehdottaneet, että kestävä kehitys tulisi huomioida kaikessa toiminnassa samalla tavalla kuin eettisyyden vaatimus.

OAJ:n yliopistoasiamies Hanna Tanskanen esitteli Yliopistopäivillä YLL-kyselyn keskeisiä tuloksia.

---