Tutkijoiden tiet
vievät Rooman
kukkuloille
Antiikin ja keskiajan tutkimusta on tehty
suomalaisvoimin jo yli kuuden vuosikymmenen
ajan Vatikaanin lähellä
Gianicolo-kukkulalla, Suomen
Rooman-instituutissa.
Kun näinä aikoina puhutaan paljon
resurssien vähyydestä, Villa Lantessa
on pystytty toimimaan normaaliin
tapaan ainakin toistaiseksi.
Valtion budjetista on löytynyt
rahoitus pienen henkilökunnan
menoihin. Ulkopuolista rahoitusta ovat hankkineet
erilaiset työryhmät, joista osa rakentuu aina kolmeksi
vuodeksi valitun johtajan tutkimuksen mukaan.
Tutkimusryhmien lisäksi 1500-luvun alussa rakennettu
renessanssihuvila on palvellut lukuisia
kursseja, osa on tieteellisiä ja osa yleissivistäviä.
Koululaitoksen kautta tieto leviää tutkijoiden ponnistuksia
tehokkaammin. Kursseja on rakennettu
laajasti kulttuurin lähtökohdista, niitä on suunniteltu
varsinkin nuorille tutkijoille, arkkitehdeille,
aikaisemmin teologeille. Pitkäaikainen intendentti
Simo Örmä pitää laajaa kurssitarjontaa hyvänä, koska
Suomessa ei ole vieläkään arkeologian oppituolia.
Kurssit ovat pohja tieteellisille työryhmille, vaikka
vievät tilaa tutkimustoiminnalta.
Simo Örmän oma tie Rooman kukkuloille on
varsin tyypillinen tarina. Turussa arkeologiaa ja kulttuurihistoriaa opiskelleen nuoren miehen vei
mennessään 1980-luvulla alkanut vuosikymmenen
suurin, professori Margareta Steinbyn johtama kaivausprojekti.
Se oli Forum Romanumilla, luturnalähteen
alueella. Hanke avasi monen nuoren tutkijan
uran. Pitkä työrupeama merkitsi esimerkiksi
Örmälle Roomaan jäämistä. Suomessa tulee käytyä
enää harvoin.
Margareta Steinby solmi urallaan tiiviit suhteet
italialaisiin arkeologian tutkijoihin. Suomen Rooman-
instituutin yhteistyö linkittyy tänä päivänä
vuorostaan italialaisiin yliopistoihin ja muihin kaupungissa
vaikuttaviin 30 humanistisen tutkimuksen
instituuttiin. Suomen Rooman-instituutti on keskittynyt
lähinnä tutkimukseen ja opetukseen, kun
taas suomalaiset kulttuuri-instituutit esimerkiksi
Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä ja New Yorkissa ovat
suomalaisen kulttuurin edistämisen käytössä.
Identiteetin päivitys
Rooman valtakunta ei koskaan ulottunut Suomeen
saakka, vaikka sillä on monenlaiset välilliset ulottuvuudet.
Turun Akatemiassa kaikki opinnäytteet
kirjoitettiin latinaksi. Osa yhteistä eurooppalaista
kulttuuria tuli esiin Suomessa 1800-luvulla. Klassisia
lukioita käytiin vielä pitkälle 1900-lukua. Toisen
maailmansodan jälkeen oli taas tärkeä asemoitua
länsimaiseen kulttuuriin.
Enää Rooman valtakunnan hedelmät eivät ole
itsestään selviä kulttuurin rakennusaineita, joten
Rooman suomalaiskukkulallakin on jouduttu miettimään
identiteettiä.
—Klassisten aineiden Itsestäänselvyys on jäänyt
ja nyt meidän pitää miettiä, miksi tätä työtä teemme.
Uusia näkökulmia löytyy tietotekniikasta monella
tapaa, mutta se ei saa olla etusijalla, Örmä toteaa.
Ajan hallitsija, kansansa hallitsija
Suomen Rooman-instituutin johtaja kuluvalla kolmivuotiskaudella
on dosentti, FT Tuomas Heikkilä, jonka
tutkimushanke liittyy kalentereihin. Kalentereilla
hallitaan politiikkaa, taloutta, tiedettä ja uskontoa, eli
kaikkea keskeistä antiikista tähän päivään.
Kalentereilla on hallittu monissa historian vaiheissa.
Kalenterin keinoin uudistusten ja vallankäytön
esimerkiksi Heikkilä nostaa Julius Caesarin kalenteriuudistuksen
40-luvulla eKr.
— Caesar oli niin mahtava, että pystyi vääntämään
ajankin haluamaansa asentoon. Ranskan suuri
vallankumous merkitsi kalenterin uudistamista
niin, että ajanlasku aloitettiin vuodesta 1789. Viikosta
tehtiin kymmenpäiväinen. Samanlaisia kokeiluja
oli Neuvosto-Venäjällä ja Italian fasisteilla. Suomessa
pyhäpäiviä on vähennetty 1700-luvun lopulla tuottavuuden
nostamiseksi ja huonojen tapojen kitkemiseksi.
Pitkään jatkunut keskustelu arkipyhien
siirtämiseksi on samaa keskustelua tehokkuudesta.
Tutkijan yksi haaste on lähteiden valtava määrä.
Antiikin Rooman säilyneitä kalenterilähteitä on
joitakin kymmeniä. Keskiajalla läntisestä Keski-
Euroopasta säilyneitä kalentereita on kymmeniä
tuhansia. Työ vaatii digitaalisia tutkimusmetodeja.
Aikaisemmin vastaavaa metodia ei ole rakennettu.
Kalenterit tosin ovat olleet tutkijoiden kiinnostuksen
kohteena aikaisemmin, 1900-luvun alussa.
—Perustaa on olemassa, mutta tulokset tulevat
muuttumaan, koska pääsemme suurempiin lähdemassoihin.
Teksti Tiina Huokuna
- Painetussa lehdessä sivu 36
|