ACATIIMI 8/15 tulosta | sulje ikkuna

Tutkijoiden tiet vievät Rooman kukkuloille

Antiikin ja keskiajan tutkimusta on tehty suomalaisvoimin jo yli kuuden vuosikymmenen ajan Vatikaanin lähellä Gianicolo-kukkulalla, Suomen Rooman-instituutissa.

Kun näinä aikoina puhutaan paljon resurssien vähyydestä, Villa Lantessa on pystytty toimimaan normaaliin tapaan ainakin toistaiseksi. Valtion budjetista on löytynyt rahoitus pienen henkilökunnan menoihin. Ulkopuolista rahoitusta ovat hankkineet erilaiset työryhmät, joista osa rakentuu aina kolmeksi vuodeksi valitun johtajan tutkimuksen mukaan.

Tutkimusryhmien lisäksi 1500-luvun alussa rakennettu renessanssihuvila on palvellut lukuisia kursseja, osa on tieteellisiä ja osa yleissivistäviä. Koululaitoksen kautta tieto leviää tutkijoiden ponnistuksia tehokkaammin. Kursseja on rakennettu laajasti kulttuurin lähtökohdista, niitä on suunniteltu varsinkin nuorille tutkijoille, arkkitehdeille, aikaisemmin teologeille. Pitkäaikainen intendentti Simo Örmä pitää laajaa kurssitarjontaa hyvänä, koska Suomessa ei ole vieläkään arkeologian oppituolia. Kurssit ovat pohja tieteellisille työryhmille, vaikka vievät tilaa tutkimustoiminnalta.

Simo Örmän oma tie Rooman kukkuloille on varsin tyypillinen tarina. Turussa arkeologiaa ja kulttuurihistoriaa opiskelleen nuoren miehen vei mennessään 1980-luvulla alkanut vuosikymmenen suurin, professori Margareta Steinbyn johtama kaivausprojekti. Se oli Forum Romanumilla, luturnalähteen alueella. Hanke avasi monen nuoren tutkijan uran. Pitkä työrupeama merkitsi esimerkiksi Örmälle Roomaan jäämistä. Suomessa tulee käytyä enää harvoin.

Margareta Steinby solmi urallaan tiiviit suhteet italialaisiin arkeologian tutkijoihin. Suomen Rooman- instituutin yhteistyö linkittyy tänä päivänä vuorostaan italialaisiin yliopistoihin ja muihin kaupungissa vaikuttaviin 30 humanistisen tutkimuksen instituuttiin. Suomen Rooman-instituutti on keskittynyt lähinnä tutkimukseen ja opetukseen, kun taas suomalaiset kulttuuri-instituutit esimerkiksi Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä ja New Yorkissa ovat suomalaisen kulttuurin edistämisen käytössä.

Identiteetin päivitys

Rooman valtakunta ei koskaan ulottunut Suomeen saakka, vaikka sillä on monenlaiset välilliset ulottuvuudet. Turun Akatemiassa kaikki opinnäytteet kirjoitettiin latinaksi. Osa yhteistä eurooppalaista kulttuuria tuli esiin Suomessa 1800-luvulla. Klassisia lukioita käytiin vielä pitkälle 1900-lukua. Toisen maailmansodan jälkeen oli taas tärkeä asemoitua länsimaiseen kulttuuriin.

Enää Rooman valtakunnan hedelmät eivät ole itsestään selviä kulttuurin rakennusaineita, joten Rooman suomalaiskukkulallakin on jouduttu miettimään identiteettiä.

—Klassisten aineiden Itsestäänselvyys on jäänyt ja nyt meidän pitää miettiä, miksi tätä työtä teemme. Uusia näkökulmia löytyy tietotekniikasta monella tapaa, mutta se ei saa olla etusijalla, Örmä toteaa.

Ajan hallitsija, kansansa hallitsija

Suomen Rooman-instituutin johtaja kuluvalla kolmivuotiskaudella on dosentti, FT Tuomas Heikkilä, jonka tutkimushanke liittyy kalentereihin. Kalentereilla hallitaan politiikkaa, taloutta, tiedettä ja uskontoa, eli kaikkea keskeistä antiikista tähän päivään.

Kalentereilla on hallittu monissa historian vaiheissa. Kalenterin keinoin uudistusten ja vallankäytön esimerkiksi Heikkilä nostaa Julius Caesarin kalenteriuudistuksen 40-luvulla eKr.

— Caesar oli niin mahtava, että pystyi vääntämään ajankin haluamaansa asentoon. Ranskan suuri vallankumous merkitsi kalenterin uudistamista niin, että ajanlasku aloitettiin vuodesta 1789. Viikosta tehtiin kymmenpäiväinen. Samanlaisia kokeiluja oli Neuvosto-Venäjällä ja Italian fasisteilla. Suomessa pyhäpäiviä on vähennetty 1700-luvun lopulla tuottavuuden nostamiseksi ja huonojen tapojen kitkemiseksi. Pitkään jatkunut keskustelu arkipyhien siirtämiseksi on samaa keskustelua tehokkuudesta.

Tutkijan yksi haaste on lähteiden valtava määrä. Antiikin Rooman säilyneitä kalenterilähteitä on joitakin kymmeniä. Keskiajalla läntisestä Keski- Euroopasta säilyneitä kalentereita on kymmeniä tuhansia. Työ vaatii digitaalisia tutkimusmetodeja. Aikaisemmin vastaavaa metodia ei ole rakennettu. Kalenterit tosin ovat olleet tutkijoiden kiinnostuksen kohteena aikaisemmin, 1900-luvun alussa.

—Perustaa on olemassa, mutta tulokset tulevat muuttumaan, koska pääsemme suurempiin lähdemassoihin.

Teksti Tiina Huokuna

  • Painetussa lehdessä sivu 36

ACATIIMI 8/15 tulosta | sulje ikkuna