Pätevästi esillä

Konkreettiset poliittiset päätökset ja keskustelu yhteiskunnan suunnasta kaipaavat tutkijoiden ääntä - erityisesti juuri nyt. Vuoden tieteentekijä Mari K. Niemen mielestä tutkijoiden tulee pitää kiinni sanomisen vapaudesta.

Vuoden tieteentekijän valinnassa Tieteentekijöiden liitto painotti tänä vuonna erityisesti yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Aloitetaan tämä juttu kuitenkin aiheella, joka ei ole juurikaan ollut esillä niissä kymmenissä haastatteluissa, joita Mari K. Niemestä on tehty Vuoden tieteentekijä -valinnan jälkeen. Tämän lehden lukijoille Niemi haluaa hehkuttaa säätiörahoituksen merkitystä omalla kohdallaan sekä yleensä tutkimuksen kannalta.

Säätiöiden merkitys on kasvussa, koska yliopistojen tutkimusrahoitus pienenee. Yliopistot keskittyvät yhä enemmän strategioihinsa ja painoaloihinsa, joten säätiöt ovat kohta ainoita, jotka tässä maassa rahoittavat vapaata tutkimusta.

- Säätiörahoituksen turvin omakin tutkimusryhmämme on voinut iskeä nopeasti kiinni pinnalla oleviin aiheisiin, sellaisiin joista kaivataan uutta tutkittua tietoa.

- Parhaassa tapauksessa voi vielä koota poppoon kenen kanssa teet, mitä teet ja voit vaikuttaa mielestäsi tärkeään asiaan.

Tutkijat ovat pakotettuja kaapimaan rahoitusta kaikista mahdollisista lähteistä. Hakemusrumba ja jatkuva epävarmuus ovat rankkaa oman jaksamisen kannalta. Vuoden tieteentekijän oma rahoitus on katkolla jälleen keväällä, ja viisi hakemusta on "sisällä".

- Vaikka tutkijaidentiteetti olisi kuinka vahva hyvänsä, se ei pelkästään elätä.

Mari K. Niemi ei ole hakenut viime vuonna tapahtuneen väittelynsä jälkeen yhtään virkaa. Tutkimuksen tekeminen entiseen malliin ulkopuolisella rahoituksella olisi toiveissa. Yliopistojen työsuhteissa byrokratia, hallinnolliset tehtävät ja toimimattomat tietojärjestelmät vievät valtavasti aikaa tutkimukselta.

- Esimerkiksi SoleTM on loukkaavaa pelleilyä.

Julkisuus

Tärkeänä esimerkkinä säätiön (Helsingin Sanomain Säätiö) rahoittaman hankkeen merkityksestä omalle työlleen ja yleisemmin tutkimuksen vaikuttavuuden kannalta Mari K. Niemi pitää Asiantuntijuus mediassa -hanketta. Sen tulokset paljastivat karusti sen, että median käyttämistä asiantuntijoista on alle 30 prosenttia naisia. Asia sai runsaasti julkisuutta ja on aiheuttanut myös muutosta median käyttäytymisessä. Tutkitulla tiedolla voi siis vaikuttaa.

Melko usein kuulee toimittajien valittavan, että kun asiantuntijanaiselle soittaa, kovin moni kieltäytyy antamasta kommentteja.

- Tähän vaikuttaa miesasiantuntijuuden pitkä perinne. Myös tutkimusyhteisöjen työkulttuureissa on kehittämistä. On katsottu, kuinka isot "natsat" pitää olla, että saa antaa kommentteja.

Nykyinen Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa toimi Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksessa kymmenen vuotta Mari K. Niemen esimiehenä. Hän kannusti ja valoi uskoa alaistensa kykyihin.

- Kuvitteletko, että toimittaja tai suuri yleisö tietää tästä asiasta enemmän kuin sinä, Ville kysyi. Joskus, kun epäröin haastattelun antamista, Ville suorastaan määräsi ne osaksi työnkuvaani.

- Tärkeä osa julkiseen kommentointiin kasvamista on ollut kannustava, turvallinen työyhteisö, jossa voidaan myös nauraa virheille.

- Tutkijakaan ei aina esiinny aivan siinä valossa, kuin itse toivoisi. Sekin pitää hyväksyä.

Mari K. Niemi ymmärtää senkin, että kaikki tutkijat eivät ole samanlaisia. Ei tarvitse ollakaan.

- Kuten kaikki muutkin tutkijan työn osat, myös tiedeviestintä vaatii omia, erityisiä taitojaan. Paljon esillä oleva tutkija tarvitsee kanttia, rohkeutta ja lyhyen muistin, kuvasi Niemi Vuoden tieteentekijä -puheessaan.

Mari K. Niemi ei enää epäröi kuten uransa alussa. Hän kommentoi, kirjoittaa blogeja, kolumneja, ottaa kantaa, näkyy tv:ssä, lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Joskus harvoin korviin kiirii "julkisuustyrkky", mutta tällaiset heitot hän jättää omaan arvoonsa.

- Television haastatteluohjelman sohvalle istahtaminen ei tee kenestäkään parempaa tutkijaa. Mutta ei se tee huonompaakaan. Toimittajan soittopyyntöön vastaaminen ei tee tutkijan tutkimuksesta pinnallista tai kerro tämän pyrkimyksestä saada itsensä esille.

- Minua ihmetyttää se, miten usein edelleenkin kuulee tutkijoiden sanovan, että mediassa esiintyminen vie liikaa aikaa oikealta työltä. Minusta oman asiantuntemuksensa selittäminen suurelle yleisölle on tärkeä, arvokas osa tutkijan oikeaa työtä.

Mediasta ja toimittajista Marilla on voittopuolisesti myönteisiä kokemuksia.

- Toimittajat tekevät hektisessä työssä parhaansa. Tutkijan ei kannata ottaa haastatteluun livahtaneita pieniä virheitä kovin raskaasti. Ne unohtuvat nopeammin, jos on itse hiljaa. Palautteen vuoksi ei pidä menettää yöuniaan. Tämän päivän uutiset ovat huomisen kalankäärettä.

Politiikka

Mari K. Niemen tutkimukset käsittelevät poliittista johtajuutta ja kampanjointia, populistipuolueiden mediastrategioita, naisten läpimurtoa puoluejohtajiksi, median ja politiikan suhdetta sekä journalismin asiantuntijuutta.

Säätiön (Emil Aaltosen säätiö) rahoittama on myös Niemen meneillään oleva hanke, jossa hän turkulaiskollegoineen tutkii eduskuntavaalikampanjoinnin historiaa.

Mari K. Niemi on paraikaa vierailevana tutkijana Strathclyden yliopistossa Glasgow'ssa Skotlannissa. Politiikan seuraaminen on niin verissä, että hän lensi omalla kustannuksellaan seuraamaan perussuomalaisten puoluekokousta Turkuun ja matkasi Britannian läpi Labourin puoluekokoukseen Brightoniin. Niistä hän tviittaili, kirjoitti blogia ja antoi medialle haastatteluja.

- Olen valtavan, pohjattoman kiinnostunut politiikasta. Sen tutkiminen on työtäni ja sen seuraaminen harrastukseni.

Vaikka Niemi tutkii populistipuolueita ja kommentoi blogeissaan mm. perussuomalaisten linjauksia, negatiivista palautetta tulee kuulemma hyvin vähän. Niemi on kehittänyt tähän oman strategian.

- Menen myös heidän foorumeilleen. Niillä on hyödyllistä käydä. Olen muun muassa jakanut blogiani toisinaan Hommafoorumin sivuille. Siellä syntyy asiallisempaa keskustelua, jos on itse siihen vaikuttamassa. Olen oppinut siellä paljon maahanmuuttokysymysten aktivoimien ihmisten ajatuksista ja puolueisiin liittyvistä jännitteistä.

Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa antaa tutkijalle "siedätyshoitoa". Ei kannata provosoitua vaikka provosoidaan.

- Tähän pätee vanhan kokeneen vaatemyyjän neuvo: anna niiden ensin riehua, kyllä ne sitten kohta rauhoittuvat.

Niemi korostaa sitä, että tutkijan työ ei kohdistu pelkästään akateemiseen maailmaan.

- Tutkijan on hyvä olla tekemisissä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Pitää olla kiinnostunut ihmistä. Se avaa myös silmiä sille, että aika monet ajattelevat asioista eri lailla kuin sinä itse.

- Mielestäni politiikka kuuluu kaikille. Politiikka ei kuitenkaan avaudu kaikille tai kiinnosta kaikkia. Teen parhaani, että tämä asia muuttuisi. Toivoisin, että muutkin näkisivät, miten kiehtovaa, tärkeää, jännittävää ja viihdyttävääkin politiikka on.

Tutkijan ääni

Mari K. Niemen mielestä harvassa tehtävässä on yhtä suuri vapaus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun kuin tutkijana. Sanomisen vapaudesta on pidettävä kiinni.

- Sekä konkreettiset poliittiset päätökset että laajempi keskustelu yhteiskunnan suunnasta kaipaavat tutkijoiden ääntä.

Ja juuri nyt tutkijoiden äänen pitäisi kuulua entistä vahvemmin.

- Koulutukseen, tieteeseen ja tutkimukseen kohdistuvien leikkausten paineessa on yhä tärkeämpää, että tutkijoiden ääni kuuluu. Tieteen, kriittisen ajattelun, oppimisen ja innovaatioiden paikkaa yhteiskunnassa on puolustettava.

Mari K. Niemen mielestä tässä rahoituskurimuksessa tutkijoiden ei missään nimessä kannata lähteä osoittelemaan keskuudestaan niitä, joita ei "ihan niin välttämättä tarvita".

- Yhteisönä meidän tutkijoiden ei ole syytä lähteä leikkiin, jossa itse kavennamme omaa liikkumavaraamme.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen vaati Acatiimin (6/2015) haastattelussa yliopistoväeltä lisää kierroksia. Mari K. Niemen mielestä kierroksia on paha lisätä, kun työsuhteet ovat katkolla.

- Emme ole vaarassa vain menettää monia lahjakkaita tutkijoita, vaan myös suuren osan tieteen ja tutkimuksen vetovoimasta uravalintana. Jos näin käy, seuraukset voivat olla kielteisiä, kauaskantoisia ja kalliita.

teksti Kirsti Sintonen
Kuvat Veikko Somerpuro

• Painetussa lehdessä sivu 17