Hei, me kehitetään

Syys-lokakuussa tuli seurattua muutamia kovin erilaisia suoria verkkolähetyksiä. Kaikissa käsiteltiin koulutukseen ja tutkimukseen liittyviä mittavia rahoitusleikkauksia.

Eduskunta sai vastattavakseen opposition välikysymyksen koulutusleikkauksista 22. syyskuuta. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) vastasi hallituksen puolesta korostaen uudistamisen tarvetta.

— Suomalaisen koulutuksen, tutkimuksen ja sivistyksen suurin uhka eivät ole leikkaukset vaan se, jos emme rohkeasti uudista, hän tähdensi.

Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, edellisellä hallituskaudella kaksi vuotta opetusministerinä toiminut Jukka Gustafsson (sd.) esiintyi varsin pontevasti ja oli huolissaan jopa vuorineuvosten yöunista:

— Hyvä hallitus, te ette anna edes rauhaa vuorineuvoksille, hän puuskahti ja viittasi Koneen entisen toimitusjohtajan ja EK:n hallituksen puheenjohtajan Matti Alahuhdan huoleen tutkimusta ja koulutusta koskevista säästöistä.

Hallituspuolueiden rivistä toistettiin mantraa siitä, että tässä ta-loudellisessa tilanteessa mikään sektorin ei voi välttyä säästötoimilta.

— Hei, me kehitetään, huudahti kädet levällään Harri Jaskari (kok.) ja pääsi sosiaalisessa mediassa heti meemiksi.

Perussuomalaisten Ritva (Kike) Elomaa muistutti useampaan otteeseen siitä, että hallitusohjelma pitää sisällään hyvää koulutuksen kannalta — kouluihin on tulossa tunti lisää liikuntaa.

Lähes sama debatti hieman lyhykäisemmällä kaavalla käytiin, kun OKM:n hallinnonalan budjettiesitys oli eduskunnan isossa salissa lähetekeskustelussa. Seuraavana päivänä salissa käsiteltiin hallituksen kärkihankkeita. Keskustelussa pääsi esille myös Professoriliiton ja Tieteentekijöiden tiedote (6.10.), kun Li Andersson (vas.) totesi, että kärkihankkeet ovat kuin laastarin tarjoamista jalka-amputoidulle.

Eduskuntakeskusteluille toi karua vastapainoa suora verkkolähetys, jossa Helsingin yliopiston johto piti opiskelijoille infotilaisuutta jättileikkausten vaikutuksista ja alkaneista yt-neuvotteluista. 1 200 työntekijää uhkaa lähtöpassit, oppiaineita yhdistellään, kurssitarjontaa karsitaan.

Tällaisten kurjistamistoimien yhteydessä on epäasiallista puhua kehittämisestä ja uudistamisesta. Hallituksen uuskieli jatkaa samoilla linjoilla kuin joskus aiemmin Vuoden kielisammakon arvon saanut ”tuottavuusohjelma”, joka tarkoitti väen vähentämistä valtion hallinnosta.

Hallituksen tiedevihamielisen asenteen takia väki suuntaa nyt niihin maihin, joissa arvostetaan tutkimusta. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta sunnuntainumerossaan (11.10.). Sosiaalisen median kautta ”metsästin” toimittajalle Suomen tomut karistaneita tutkijoita. Media on yhä kiinnostunut aiheesta, joten jälki-ilmoittautumisiakin otetaan vastaan.

Kansainvälisyys on kuulunut aina tieteeseen ja ulkomailla vietetyt post doc -kaudet ovat monilla aloilla lähes välttämättömyys uralla etenemisen kannalta. Mutta liittoihin tulleiden yhteydenottojen perusteella voidaan väittää, että aivovuoto ei ole enää normaalissa jamassa. Monet sanovat lähdön syyksi tutkimusvihamielisen ilmapiirin. Päättäjät eivät arvosta tutkittua tietoa päätöksenteossa eivätkä rahoituspäätöksissä.

Ihmetellä pitää, miksi yliopistojen hallitusten ulkopuoliset jäsenet ovat tässä tilanteessa kovin hiljaa. Vain Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta ja Oulun yliopiston hallituksen varapuheenjohtaja Varman toimitusjohtaja Risto Murto ovat julkisesti kritisoineet yliopisto- ja tutkimusleikkauksia. Helsingin yliopiston hallituksen jäsen Jorma Ollila tosin kuuluukin pääministerin sisäpiiriin.

Ilmeisesti pitäisi vielä kaivaa jostain esille ne kaksi kätilöä, joiden avulla hallituksen saisi perumaan yliopistoihin ja tutkimukseen kohdistuvat typerät leikkaukset.

Kolumni on muokattu versio Professoriliiton blogissa 12.10. ilmestyneestä kirjoituksesta.

Kirsti Sintonen
Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton viestintäpäällikkö, Acatiimin päätoimittaja

• Painetussa lehdessä sivu 16