Peda-forum-päivillä opetuksen arvostusta etsimässä

Kuinka opetusta arvostetaan yliopistoissa? Kuinka opetuspainotteisella uralla voi edetä? Miten opettaja jaksaa tutkimuksen paineissa? Näitä kysymyksiä pohdittiin vuoden 2015 Peda-forum-päivien työpajassa 11 ”Opettaja tutkimuksen tekemisen paineissa”. Työpajan järjestivät Tieteentekijöiden liiton opetus- ja tutkijanuratyöryhmän jäsenet.

Perinteisesti yliopistoissa uralla eteneminen perustuu tieteellisen pätevyyden kasvuun, suoritettuihin tutkintoihin ja tieteellisiin julkaisuihin. Jos työpanos kohdistuu pääosin opetukseen, muilla osaalueilla edistyminen voi olla hyvin hidasta. Tutkimukseen panostavat taas etenevät uraputkessa paljon sujuvammin. Juhlapuheissa opetusta pidetään toisena yliopiston päätehtävänä — eli erittäin tärkeänä asiana. Käytännön toiminnassa tämä ei valitettavasti toteudu. Tutkijat muodostavat helposti yksiköissä ”ylemmän kastin”, joille mahdollinen opetus on näppärästi hoidettava ”sivuhomma” tai ”pakollinen velvollisuus”. Tällöin varsinaisesta opetuksen kehittämisestä on turha puhua – ainakaan pedagogisessa mielessä. Toki viimeisimpien tieteellisten tutkimusten asiasisällöt välittyvät opiskelijoille ajantasaisen ja asiantuntevan opetuksen kautta.

Sekä määräaikaiset että toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen saaneet opettajat joutuvat usein mukaan erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin, mikä vie työaikaa opetukselta. Aina opetuksen suunnitteluun, kouluttautumiseen ja kehittämiseen ei varata lainkaan erillistä työaikaa, vaan se kaikki on pois vapaa- tai tutkimusajasta. Opetuksesta puuttuvat myös läpinäkyvät laadulliset mittarit, joita tutkimuksessa edustaa julkaisujen jufo-luokitus. Tutkimusta arvioidaan järjestelmällisesti, mutta miten on opetuksen laita? Entä mistä irrotetaan tunnit suurimuotoisiin opetuksen uudistuksiin kuten digitalisaatioon?

Opetuksen kehittämiselle ja kouluttautumiselle tulisi varata työaikasuunnitelmissa selkeästi ja riittävästi aikaa. Tämä vaatii johdonmukaisten työsuunnitelmakäytänteiden laatimista kansallisella tasolla. Opettajille tulisi varata aikaa tieteellisen tutkimuksen tekemiseen siinä määrin, kuin se kuuluu työn kokonaiskuvaan — 30 prosentin ideaalista puhutaan, mutta toteutuuko tämä missään käytännössä?

Akateemisten tehtävien täytössä tutkimusansiot painavat yleensä selvästi enemmän kuin opetusansiot ja pedagoginen kehittäminen, vaikka kyseessä olisi selkeästi opetuspainotteinen tehtävä.

Oma syynsä tähän on yliopistojen rahanjakomallilla, joka ei tunnista ja tunnusta pedagogista kehittämistä ansiona – se laskee vain tutkintojen lukumäärää. Sama erhe toistuu yliopistojen sisäisissä rahanjakomalleissa.

Opetuspainotteisia tehtäviä täytettäessä olisi syytä suunnitella eri ansioiden systemaattinen huomiointi ja painotus jo tehtävää avoimeksi julistettaessa, minkä jälkeen todella toimittaisiin suunnitelman mukaisesti. Yksittäiset tehtäväntäyttötoimikunnat kun saattavat noudattaa omia päähänpistojaan.

Opetuspainotteisille tehtäville tulisi luoda yliopistoihin oma urapolku, jollaisia eräissä yliopistoissa ollaan jo toteuttamassa.

Näistä ovat esimerkkeinä Helsingin yliopiston Opettajien akatemia ja Aalto-yliopiston lehtorien urajärjestelmä. Tällöin arvioidaan jatkuvaa pedagogista kouluttautumista ja kehittämistä sekä opetuksen tuloksellisuutta niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Toisin sanoen arvioidaan opettajan ydintehtävää – opiskelijoiden opetustavoitteiden mukaista oppimista. Opetuksen arvostusta edistämällä kehitetään myös tutkija-opettajan osaamista ja jaksamista akateemisen työn eri osa-alueilla.

Elina Pelto, Erkki Pesonen ja Jarkko Toikkanen
Kirjoittajat ovat Tieteentekijöiden liiton opetus- ja tutkijanuratyöryhmän jäseniä

• Painetussa lehdessä sivu 12