 
|
|||||||||||||
|
Yliopistolaiset eläkeuudistuksessaPerjantaita 26.9.2014 vasten yöllä tehtiin työmarkkinaosapuolten välillä sopimus vuoden 2017 työeläkeuudistuksesta. Sopijaosapuolina olivat käytännössä Eteläranta (EK ja sitä seuranneet julkiset työantajat) ja Hakaniemi (lähinnä SAK ja sitä tukenut STTK). Keskusjärjestömme Akava ei hyväksynyt eläkesopimusta. Pääministeri Stubbin hallitus ”siunasi” osaltaan eläkesopimuksen 26.9.2014. Nyt on käynnissä kiivas eläkelakimuutosten valmistelu. Yhtään uudistuspykälää ei vielä ole lopullisesti kirjoitettu. Akava on mukana lakimuutoksen valmistelussa. Eduskuntahan sitten sanoo lopullisen sanan uudistuksessa. Eläkelakimuutosesitys annettaneen eduskunnalle vuoden 2015 lopulla. Voimaan uudistus tulee sopimuksen mukaan 1.1.2017. Matkan varrella saattaa kuitenkin tulla vielä esteitä tai hidasteita. Vielä siis on syytä pyrkiä vaikuttamaan uudistukseen. Tämä koskee erityisesti jäljempänä kuvattua karttumaa. Eläkeuudistus koskee lähtökohtaisesti samalla tavalla kaikkia työeläkelakeja ja työntekijöitä. Julkisella puolella on eräitä erikoisuuksia, mutta ne eivät tule muuttamaan kokonaiskuvaa. Yliopistolaisia ja muita tutkijoita uudistus koskee täysimääräisesti. Tietenkin on niin, että nuoremmilla pätkätyöntekijöillä on paljon läheisimpiäkin murheita kuin eläkekysymykset. He ehtinevät vielä kokea uusiakin eläkeuudistuksia, ehkä jo vuonna 2025. Eläkesopimuksessa käsitellään monia asioita kuten tärkeätä eläkkeiden rahoitusta, eläkeyhtiöiden taloutta, kuntoutusta ja työterveydenhoitoa. Yliopistolaisten kannalta olennaisimmat uudistuksessa ovat kuitenkin eläkkeen saamisedellytykset sekä eläkekarttuma ja sen vaikutus eläkkeen suuruuteen. Niihin keskitytään tässä jutussa. Eläkeikä Vanhuuseläke on yliopistolaisten ja muiden tutkijoiden pääeläkelaji. Vanhuuseläkkeen saaminen edellyttää, että on täyttänyt eläkeiän. Vanhuuseläkeikä on nykyisin 63—68 vuotta. Tänä aikana voi siirtyä joustavasti vanhuuseläkkeelle pääasiassa oman valintansa perusteella. Tietenkin työn mahdollinen päättyminen vaikuttaa asiaan. Monella on lisäksi henkilökohtainen eläkeikä 63—65 ikävuoden väliltä. Henkilökohtainen eläkeikä ei määritä kuitenkaan vanhuuseläkkeen saamisedellytyksiä, vaan eläkkeen suuruutta ja laskentatapaa. Työskentelemällä henkilökohtaiseen eläkeikään, saa vähän paremmalla tavalla lasketun eläkkeen. Selvyyttä ei vielä ole, miten tämän laskentatavan käy edessä olevassa eläkemyllerryksessä. Eläkeikäuudistus merkitsee sitä, että vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneiden eläkeikää nostetaan 1.1.2017 alkaen 3 kuukautta jokaista syntymävuosiluokkaa kohden. Eli vuonna 1962 syntyneillä eläkkeen alaikäraja on 65 vuotta. Vastaavasti yläikärajaa nostetaan 70 ikävuoteen (tosin vain tasavuosi kerrallaan), josta tulee myös eroamisikä. Eläkeikäuudistuksen keskeinen tavoite on nostaa koko työvoiman tosiasiallista eläkkeellesiirtymisikää 1,5 vuodella 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Yliopistolaiset jatkavat yleisesti pitkään työuraansa. Heidän nykyinen eläkkeellesiirtymisikänsä on korkeampi kuin tavoiteltu keskimääräinen 62,4 vuotta. Yleisesti voidaan todeta, että yliopistolaiset ja muut tutkijat ovat vastanneet tähän mennessä kiitettävästi kutsuun työurien pidentämisestä loppupäässä. On tietenkin niitä, jotka haluavat siirtyä vanhuuseläkkeelle ennen 65 ikävuotta. On myös sellaisia yliopistolaisia, jotka haluavat työskennellä yli 68 ikävuoden. Näistä lähtökohdista eläkeikäuudistus ei ole suurelle osalle yliopistolaisista mikään uhkakuva. Muita eläkkeellesiirtymismuotoja Syyskuisen eläkesopimuksen mukaan osa-aikaeläke korvataan osittaisella vanhuuseläkkeellä, johon on oikeus 61 ikävuoden jälkeen. Sen suuruus on lähtökohtaisesti 25 tai 50 prosenttia eläkkeen alkamiseen mennessä karttuneesta eläkkeestä, johon tulee vielä ns. varhennusvähennys. Osa-aikatyön edellytyksestä luovutaan. Eläkesopimus sisältää työuraeläkkeen eli ”sankarieläkkeen”. Se saantiedellytyksinä ovat vähintään 63 vuoden ikä, työkyvyttömyyseläkettä (joka siis jatkaa olemassaoloaan) lievempi työkyvyn aleneminen ja vähintään 38 työeläkevakuutettua vuotta pääasiassa raskaissa töissä. Saamisedellytykset ovat niin tulkinnanvaraisia, että ”sankarieläkkeen” soveltamisessa on ennustettavissa riitoja. Täysin epäselvää on, kuinka paljon tätä kautta tullaan menemään eläkkeelle. Eivät akateemiset ole kuitenkaan poissuljettuja ”sankarieläkeläisten” joukosta. Karttuma — eläkkeen suuruus Nykyiset eläkekarttumat ovat ikäsidonnaisia: ikä alle 53 vuotta karttuma 1,5 %, ikä 53 – 62 vuotta karttuma 1,9 % ja ikä yli 63 vuotta karttuma 4,5 % eli todellinen superkarttuma. Karttumaporrastuksen taustalla on ollut kannustin työuran jatkamiseen. Tämä on toiminut hyvin akavalaisten osalta. Tätä ei sovi vähätellä. Sen sijaan muiden työntekijöiden osalta syystä tai toisesta tilanne ei ole ollut samanlainen. Hakaniemen ja Etelärannan solmima eläkesopimus merkitsee sitä, että vuoden 2017 alusta siirrytään kaikkien osalta yhteen karttumaprosenttiin eli 1,5 %:iin. Yhdessä yössä tapahtuu siis varttuneemmalla väellä vuosikarttumassa kutistuminen kolmannekseen nykyisestä. Vuositasolla pudotusta on 3 prosenttiyksikköä. Uudet säännökset johtavat siihen, että työskentely 63 ikävuoden jälkeen tuo vähemmän työeläkettä nykytilaan verrattuna. Tämä ei mitenkään kannusta pidentämään työuria loppupäästä. Tässä uudistus toimii siis päinvastoin. Tämä oli perimmäinen ja oikeastaan ainoa syy, miksi keskusjärjestömme Akava ei voinut hyväksyä eläkesopimusta. Karttumamuutos ei luonnollisestikaan koske maksussa olevia eläkkeittä eikä työssä olevilla ennen 1.1.2017 ansaittua eläketurvaa, joka siis säilyy. Vuodesta 2017 alkaen tulee uusi karttuma. Tilannetta tasoittavat ns. lykkäyskorotusta koskevat muutokset. Vertailuja nykylain ja uuden sopimuksen mukaisten eläkkeiden suuruudessaEläkkeen suuruuden laskeminen/arvioiminen on monimutkaista. Vielä ei edes tiedetä kaikkia uudistukseen sisältyviä tekijöitä. Jäljempänä on kuvattu aivan lyhyesti pääasiassa Eläketurvakeskuksen (ETK) laskemiin perustuvia korvausastemuutoksia nykylain ja uuden sopimuksen mukaan. (Eurot eivät kuitenkaan ole ETK:n laskelmista.)
Jos henkilö ei käytä oikeuttaan vanhuuseläkkeeseen (65-vuotiaana), karttunutta eläkettä tarkistetaan 0,4 prosentin lykkäyskorotuksella jokaista lykkäyskuukautta kohti (nykyisin lykkäyskorotuksen ikäraja on 68 vuotta). Lykkäyskorotuksen vaikutus on kuitenkin selvästi superkarttumaa vähäisempi. Lievästi tasoittavana tekijänä on myös ikävälillä 53—62 vuotta 31.12.2025 saakka siirtymäkauden korotettu karttuma 1,7 prosenttia. Tässä vaiheessa ei voi olla täyttä selvyyttä siitä, miten yliopistolaiset ja muut tutkijat siirtyvät eläkkeelle vuodesta 2017 eteenpäin. On varmasti sellaisia, jotka eivät välitä karttumaprosenteista ja jotka ovat hyvillään siitä, että voivat jatkaa 70-vuotiaaksi. Varmasti on myös sellaisia, jotka lopettavat työuransa eläkeuudistuksen johdosta suunniteltua aikaisemmin. 20.10.2014 teksti Jorma Virkkala
|
||||||||||||
