Yliopisto-opetus suunnannäyttäjänä
Yliopisto-opettaja taipuu moneen.
Yhteinen soundi, kannustava ilmapiiri
ja työn vapaus auttavat.
Yliopisto-opetuksen ja oppimisen
kehittäminen olivat teemoina lokakuun
loppupuolella parissakin
isohkossa seminaarissa. Suomen
ylioppilaskuntien liitto SYL ja Yliopistojen
opetusalan liitto YLL pohtivat Dipolissa
yliopisto-opetusta suunnannäyttäjänä.
Seminaarin avasi professori Helena Ranta
kertomalla korkeakoulutuksen antamista
eväistä kansainväliselle toiminnalle.
— En ole koskaan saanut minkäänlaista
opettajan koulutusta. Mutta olen oppinut perustutkijan
asenteen: epäilen kaikkia yleisesti
hyväksyttyjä totuuksia. Haastan kyseenalaistamaan.
Kansainvälisillä kriisikentillä toimiessaan
Ranta on huomannut poikkitieteellisyyden
ja monialaisuuden välttämättömyyden. Rannalla
on hammaslääketieteen perustutkinto,
mutta entisen Jugoslavian vaikeissa paikoissa
hän huomasi, että juristikieli ja oikeustieteen
opinnot ovat tarpeen.
— Nykyistä enemmän tulisi sallia vapaata
liikkumista ja hyppimistä korkeakoulujen –
siis myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen
välillä. Yliopistojen johto ei ehkä tarpeeksi
näe kuinka muuttunut maailman on ympärillämme.
Reagointi on aika jähmeää.
Vielä enemmän kuin opetukseen, Ranta
toivoi rajoja ylittävää yhteistyötä tutkimuksen
saralle.
Käydyssä keskustelussa Aalto-yliopiston saksan kielen lehtori Hans-Joachim Schulze
kertoi kurssirajojen ylittämisen vaikeuksista.
Hänen mielestään siinä ei ole onnistuttu vielä
edes Aalto-yliopiston muodostaneiden eri
korkeakoulujen välillä, saati sitten eri yliopistojen
kesken.
YLL:n entinen puheenjohtaja Tuula Hirvonen
kysyi Rannalta, millaista yliopistojen
panostus kansainväliseen toimintaan pitäisi
olla. Ranta tunnusti kannattavansa lämpimästi
opiskelija- ja opettajavaihtoja.
Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa
musiikin didaktiikan yliopistonlehtorina
toimiva Inkeri Ruokonen puhui yliopisto-
opettajan identiteetistä. Hän on toiminut
opettajankouluttajana vuodesta 1987 lähtien.
Ruokonen katsoi, että identiteetti rakentuu
yliopistokulttuuria aistimalla ja siihen
osallistumalla. Hän vertaisi tilannetta bändiin.
— Oma persoonallinen tulkinta, kollegat rinnalla, yhteistä soundia haetaan. Managerit (OKM)
ja sponsorit vaikuttavat osaltaan.
Ruokonen havainnollisti Picasson kuuluisalla
Akrobata-maalauksella sitä, että yliopisto-opettajan
tulee taipua moneen. 1600 tuntia venyy ja paukkuu.
Ruokonen kytki kaikkiin yliopiston tehtäviin
— opetus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen
— myös oppimisen. Sitä tapahtuu työssä
koko ajan.
— Opettajan identiteetti vahvistuu, kun kokee
työnsä arvokkaaksi ja näkee sen osana suurempaa
kokonaisuutta. Kuuntelee, aistii, tutkii maailmaa —
yksin ja yhdessä. Etsii tietoa ja totuutta, Ruokonen
kiteytti.
Kolmantena puhujana seminaarin aamupäivän
osiossa kuultiin opiskelijan näkökulmaa. Jyväskylän
yliopistossa sosiologiaa opiskeleva Antti Seppänen
valaisi teemaa omilla kokemuksillaan hyvästä yliopisto-
opetuksesta.
Jyväskylän yliopistossa valitaan vuosittain Hyvä
opettaja. Tämän palkinnon kriteereitä ovat viimeisten
15 vuoden aikana olleet: vuorovaikutus, helppo
lähestyttävyys, opiskelijoiden motivointi, opiskelijan
auttaminen löytämään parhaat puolensa, opiskelijan
inspirointi ylittämään omat odotuksensa.
— Tarvitaanko opettamista ylipäätään? Vai onko
yliopiston hyödyllisin pointti lopulta vain palveluntarjonta
eli tilat, kirjat, tietokoneet? Mitä sitä aikuinen
ihminen oikeastaan muuta tarvitsee. Asioiden
selvittäminen on tärkeää, ei opettajuus.
Seppäsen mielestä opetuksesta voitaisiin tehdä
kiinnostavampaa kovin pienillä muutoksilla. Näitä
voivat olla muun muassa dynaamiset ryhmäkoot sekä
probleemien heittäminen yhdessä pohdittavaksi.
Opiskelijat usein tuskailevat autonomian ja ohjausholhouksen
välillä.
— Tiedeyhteisön erityisluonne on edelleen tiedon
jatkuvuus ja kehitys. Yliopistossa ei pelkästään valmenneta
(työ)elämää varten, Seppänen huomautti
lopuksi.
Tuottavuus- ja opintoaikadiskurssin sijaan seminaarissa
vallitsi innostus yliopisto-opetuksen ja oppimisen
kehittämiseen. Kannustava ilmapiiri ja opettajan työn
vapaus ovat edellytyksiä laadulliselle muutokselle.
Opiskelijat nähdään paitsi oppijoina, myös aktiivisina
toimijoina opetuksen laadun ja koko koulutuksen
kehittämisessä. Muina lähtökohtina nähdään esimerkiksi
vahva pedagoginen tutkimus yliopistoissa ja
vuorovaikutus opiskelijoiden, opettajien, opintohallinnon
ja yhteiskunnan kanssa. Myös työelämän rooli
ja vastuu elämän mittaisen koulutuspolun toteutuksessa
herätti keskustelua.
Liikkuvuutta opetuksen ja tutkimuksen välillä
sekä yliopistojen välillä tulisi lisätä. Tutkimuksen
osuutta olisi edelleen syytä vahvistaa osana opettajien
työtä, mutta myös opettajankoulutuksessa ja yleisimminkin
yhteiskunnan voimavarana.
Muita keskeisiä näkökohtia olivat muun muassa
kansainvälisyyden ymmärtäminen opetuksen laatua
kohottavaksi elementiksi ja yliopistojen kv-pedagogiikan
vahvistaminen.
Seminaaripäivän päätteeksi työpajatyöskentelyssä
pohdittiin hyvää yliopisto-opetusta ja opiskelua,
yliopistojen opetustehtävää sekä yliopistojen kehittämistä
koulutuksen näkökulmasta.
Fokus opetuksesta oppimiseen
Professoriliitto järjesti 25. lokakuuta syysseminaarin
teemalla Oppiminen yliopistossa. (Seminaarista
enemmän liiton verkkosivuilla ja seuraavassa Acatiimissa.)
Liiton puheenjohtaja Maarit Valo korosti
tapahtuman avauspuheenvuorossaan, että on korkea
aika siirtää yliopistokeskustelun painopistettä opetuksesta
oppimiseen.
Hallitus haluaa rakennepaketissaan lisätä korkeakoulujen
opetustarjontaa alkusyksystä ja loppukeväästä.
— Hallitus ja opetusministeri ilmeisesti katsovat,
että yliopistoilla on sellainen taloudellinen tilanne, että
toimintaa voidaan kehittää ympärivuotisten opiskelumahdollisuuksien
suuntaan. Ehkä tämä visio perustuu
ajatukseen vuorottelujärjestelmästä: opeta sinä talvella
niin minä opetan kesällä. Yliopistoväki kuitenkin
tietää, että tämä ei ole realistista. Koko opettajakunta
tarvitaan nykyisen opetustarjonnan ylläpitämiseen.
— Kun yliopistot tarjoavat jo nyt mahdollisuuden
ympärivuotiseen opiskeluun, ehkä kysymyksen pitäisikin
kuulua: haluaako valtioneuvosto opiskelijat
oppimaan ympärivuotisesti? On siis korkea aika fokusoida
oppijaan yliopistossa, Maarit Valo totesi.
teksti Kirsti Sintonen ja Seppo Sainio
Kuva Riikka Hurri
- Painetussa lehdessä sivu 42
|