Uutta puhtia biotekniikan tutkimukseen
Lokakuun alussa järjestettiin koko Euroopan laajuinen
Biotekniikkaviikko. Sillä haluttiin juhlistaa DNA:n
rakenteen selvittämistä 60 vuotta sitten ja samalla pohtia
biotekniikkateollisuuden tulevaisuutta Euroopassa.
Biotekniikkaviikon Suomen päätapahtumassa järjetettiin
paneelikeskustelu aiheesta Suomi biotekniikan
edelläkävijämaaksi? Panelistien asiantuntemus
kattoi alan hyvin laajasti: tutkimuksesta start up -yritykseen
ja rahoituksesta valtiovaltaan.
Ottaen huomioon viime aikojen synkän taloustilanteen,
yllätyksenä ei ehkä tullut se, että keskustelijoiden
kannanotot muodostuivat pitkälti listaksi siitä,
miten asioiden ei tulisi olla, vaikka ne tällä hetkellä sitä
ovatkin. Professori Mart Saarma totuudenmukaisesti
kuitenkin totesi, että lääkärinkin täytyy tunnistaa sairaudet,
ennen kuin niitä voidaan ryhtyä parantamaan.
Kouriintuntuva ongelma suomalaisessa alkuvaiheen
biotekniikkateollisuudessa on rahoituksen
niukkuus, ja sitä jokainen panelisti käsitteli puheenvuorossaan.
Tutkimukseen ei yliopistoilta nykyisin liikene
paljoa julkista rahaa, joten moni ryhmä on täysin
ulkopuolisen rahoituksen varassa. Tämä ulkoa tuleva
julkinen rahoitus tulee Suomessa Tekesiltä tai Suomen
Akatemialta, mutta niidenkin projektimäärärahat ovat
viime vuosina pienentyneet. Esimerkiksi Teknologian
tutkimuskeskus VTT saa merkittävän osan rahoituksestaan
Tekesiltä, ja kansanedustaja Johanna Karimäki
oli VTT:n tulevaisuudesta sen tähden huolissaan.
Entä yksityinen suomalainen raha? Finnvera on valtion
sijoitusrahasto, joka tarjoaa rahoitusta yrityksille,
mutta Karimäki kertoi, ettei se luota riittävästi yksittäisiin
bioalan tutkimushankkeisiin. Rahoitusta ei
heru, koska riskit ovat liian suuret. Valtiolta kuitenkin
pitäisi voida vaatia uskoa tieteen vapauteen ja toimintaa
ajurina tutkijoiden ja yritysmaailman välissä. Yksityiset
pääomasijoitusrahastot kun eivät ole olleet bioyritysten
rahoittajina Suomessa merkittävässä osassa.
Siis Suomessa ei ole riittävästi rahaa, mutta Euroopassa
vielä on! Euroopan tutkimusneuvosto ERC
jakaa rahaa biohankkeille ja EU:n Horizon 2020 -ohjelmassa
on biotalouden tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan
3,8 miljardin euron potti. Haut Horizon
2020 -ohjelmaan alkavat tänä syksynä. Tekesin Life
science -alueen toimialajohtaja Minna Hendolin painotti,
että suomalaisten tutkijoiden täytyy verkottua
voimakkaasti maailmalle ja EU-konsortioihin, jotta
tätä rahaa saadaan suomalaistenkin tutkimushankkeiden
käyttöön. Mart Saarma kertoi, että alussa
Suomi pärjäsi ERC-rahoituskilpailussa hyvin, mutta
viime vuosina tahti on hiipunut. Edellä ovat nykyään
esimerkiksi Ruotsi, Tanska ja tietysti Sveitsi.
Suomen Akatemian ylijohtaja Marja Makarow ihmetteli
kuinka yliopisto voi olla niin passiivinen, vaikka
sillä olisi suuri vapaus verkostoitua yritysmaailmankin
suuntaan? Makarow kertoi esimerkin Oxfordin yliopiston
menestyksekkäästä Ikkuna-ohjelmasta, jossa
yritykset tutustuvat yliopistoissa tapahtuvaan tutkimukseen.
Myös Suomen Akatemiassa kannustettiin
kymmenisen vuotta sitten professoreja horisontaaliseen
liikkumiseen yliopiston ja yritysten välillä.
— Kummatkaan näistä toimintamalleista eivät
kuitenkaan Suomessa lähteneet liikenteeseen, harmitteli
Makarow.
Rahoituksesta puhui myös Hermo Pharman toimitusjohtaja
Juhani Lahdenperä:
— Suomalaisten bioalan startup-yritysten täytyy
selvitä kymmenesosalla siitä millä amerikkalaiset ja
brittiläiset kollegat toimivat. Olemme pystyneet hyviin
suorituksiin ja säästäneet rahaa virheettömällä
toiminnalla, mutta epäonnistumisia tämän suuruinen
budjetti ei salli.
No mistä löytyy ratkaisu? Kaikki panelistit olivat yhtä
mieltä siitä, että avainsana on verkostoituminen, yliopiston
suhteet ympäröivään maailmaan sekä akateemisessa
että kaupallisessa mielessä. Ja koulutus. Tällä
hetkellä liiketoimintaosaamista ei bioalan tutkijoilta
löydy, joten kaupallista koulutusta kaivataan kipeästi.
Professori Saarman mukaan nykyiset biotieteiden
opiskelijiat haluavat töihin teollisuuteen paljon
innokkaammin kuin edelliset tutkijasukupolvet. Bisneskoulutetut
bioalan ammattilaiset voisivat tuoda
suomalaisiin biostartup-yrityksiin sitä pöhinää, jota
Minna Hendolin alalle kaipasi.
Suomen biotekniikkateollisuuden kipupisteet on
siis tunnistettu ja parannusehdotuksiakin löytyy. Jos
haluamme tästä teollisuudenalasta Suomeen kansantaloudellisesti
merkittävän toimijan on aika tunnustaa
tosiseikat siitä, että maailma on muuttunut, ja ryhtyä
toimenpiteisiin. Substanssiosaamista Suomesta kyllä
löytyy ja historiasta myös menestystarinoita.
Katri Pajusola
|