8/13

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
    Biotekniikkaviikon päätapahtuman paneelikeskustelussa olivat mukana toimitusjohtaja Juhani Lahdenperä, toimialajohtaja Minna Hendolin, kansanedustaja Johanna Karimäki ja professori Mart Saarma.
     

    Uutta puhtia biotekniikan tutkimukseen

    Lokakuun alussa järjestettiin koko Euroopan laajuinen Biotekniikkaviikko. Sillä haluttiin juhlistaa DNA:n rakenteen selvittämistä 60 vuotta sitten ja samalla pohtia biotekniikkateollisuuden tulevaisuutta Euroopassa.

    Biotekniikkaviikon Suomen päätapahtumassa järjetettiin paneelikeskustelu aiheesta Suomi biotekniikan edelläkävijämaaksi? Panelistien asiantuntemus kattoi alan hyvin laajasti: tutkimuksesta start up -yritykseen ja rahoituksesta valtiovaltaan.

    Ottaen huomioon viime aikojen synkän taloustilanteen, yllätyksenä ei ehkä tullut se, että keskustelijoiden kannanotot muodostuivat pitkälti listaksi siitä, miten asioiden ei tulisi olla, vaikka ne tällä hetkellä sitä ovatkin. Professori Mart Saarma totuudenmukaisesti kuitenkin totesi, että lääkärinkin täytyy tunnistaa sairaudet, ennen kuin niitä voidaan ryhtyä parantamaan.

    Kouriintuntuva ongelma suomalaisessa alkuvaiheen biotekniikkateollisuudessa on rahoituksen niukkuus, ja sitä jokainen panelisti käsitteli puheenvuorossaan. Tutkimukseen ei yliopistoilta nykyisin liikene paljoa julkista rahaa, joten moni ryhmä on täysin ulkopuolisen rahoituksen varassa. Tämä ulkoa tuleva julkinen rahoitus tulee Suomessa Tekesiltä tai Suomen Akatemialta, mutta niidenkin projektimäärärahat ovat viime vuosina pienentyneet. Esimerkiksi Teknologian tutkimuskeskus VTT saa merkittävän osan rahoituksestaan Tekesiltä, ja kansanedustaja Johanna Karimäki oli VTT:n tulevaisuudesta sen tähden huolissaan.

    Entä yksityinen suomalainen raha? Finnvera on valtion sijoitusrahasto, joka tarjoaa rahoitusta yrityksille, mutta Karimäki kertoi, ettei se luota riittävästi yksittäisiin bioalan tutkimushankkeisiin. Rahoitusta ei heru, koska riskit ovat liian suuret. Valtiolta kuitenkin pitäisi voida vaatia uskoa tieteen vapauteen ja toimintaa ajurina tutkijoiden ja yritysmaailman välissä. Yksityiset pääomasijoitusrahastot kun eivät ole olleet bioyritysten rahoittajina Suomessa merkittävässä osassa.

    Siis Suomessa ei ole riittävästi rahaa, mutta Euroopassa vielä on! Euroopan tutkimusneuvosto ERC jakaa rahaa biohankkeille ja EU:n Horizon 2020 -ohjelmassa on biotalouden tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan 3,8 miljardin euron potti. Haut Horizon 2020 -ohjelmaan alkavat tänä syksynä. Tekesin Life science -alueen toimialajohtaja Minna Hendolin painotti, että suomalaisten tutkijoiden täytyy verkottua voimakkaasti maailmalle ja EU-konsortioihin, jotta tätä rahaa saadaan suomalaistenkin tutkimushankkeiden käyttöön. Mart Saarma kertoi, että alussa Suomi pärjäsi ERC-rahoituskilpailussa hyvin, mutta viime vuosina tahti on hiipunut. Edellä ovat nykyään esimerkiksi Ruotsi, Tanska ja tietysti Sveitsi.

    Suomen Akatemian ylijohtaja Marja Makarow ihmetteli kuinka yliopisto voi olla niin passiivinen, vaikka sillä olisi suuri vapaus verkostoitua yritysmaailmankin suuntaan? Makarow kertoi esimerkin Oxfordin yliopiston menestyksekkäästä Ikkuna-ohjelmasta, jossa yritykset tutustuvat yliopistoissa tapahtuvaan tutkimukseen. Myös Suomen Akatemiassa kannustettiin kymmenisen vuotta sitten professoreja horisontaaliseen liikkumiseen yliopiston ja yritysten välillä.

    Kummatkaan näistä toimintamalleista eivät kuitenkaan Suomessa lähteneet liikenteeseen, harmitteli Makarow.

    Rahoituksesta puhui myös Hermo Pharman toimitusjohtaja Juhani Lahdenperä:

    Suomalaisten bioalan startup-yritysten täytyy selvitä kymmenesosalla siitä millä amerikkalaiset ja brittiläiset kollegat toimivat. Olemme pystyneet hyviin suorituksiin ja säästäneet rahaa virheettömällä toiminnalla, mutta epäonnistumisia tämän suuruinen budjetti ei salli.

    No mistä löytyy ratkaisu? Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että avainsana on verkostoituminen, yliopiston suhteet ympäröivään maailmaan sekä akateemisessa että kaupallisessa mielessä. Ja koulutus. Tällä hetkellä liiketoimintaosaamista ei bioalan tutkijoilta löydy, joten kaupallista koulutusta kaivataan kipeästi.

    Professori Saarman mukaan nykyiset biotieteiden opiskelijiat haluavat töihin teollisuuteen paljon innokkaammin kuin edelliset tutkijasukupolvet. Bisneskoulutetut bioalan ammattilaiset voisivat tuoda suomalaisiin biostartup-yrityksiin sitä pöhinää, jota Minna Hendolin alalle kaipasi.

    Suomen biotekniikkateollisuuden kipupisteet on siis tunnistettu ja parannusehdotuksiakin löytyy. Jos haluamme tästä teollisuudenalasta Suomeen kansantaloudellisesti merkittävän toimijan on aika tunnustaa tosiseikat siitä, että maailma on muuttunut, ja ryhtyä toimenpiteisiin. Substanssiosaamista Suomesta kyllä löytyy ja historiasta myös menestystarinoita.

    Katri Pajusola

    • Painetussa lehdessä sivu 10