Rahanjakoon opiskelijapalautteen perusteella

Yliopistot ovat päättäneet hankkia palauteratkaisun ulkoistettuna palveluna kansainväliseltä toimijalta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa vuodesta 2015 lähtien kolme prosenttia yliopistojen perusrahoituksesta opiskelijapalautteen perusteella. Linjaus on erittäin merkittävä, sillä kyseessä on liki 50 miljoonan euron erä. OKM:n rahoitusmalli palkitsee yliopistoja saman verran menestymisestä kansainvälisissä tutkimusrahoituskilpailuissa.

Kyseessä on erityisesti opiskelijajärjestöjen vuosia jatkuneen sitkeän julkisen lobbaamisen tulos. Sen idealistisena tarkoituksena on ohjata yliopistot investoimaan koulutuksen laatuun.

Olennaisinta on, että päätös opiskelijapalautteen käyttöönotosta on tehty ja vieläpä yliopistojen rahoitukseen sitoen. Vääjäämätön seuraus on yliopistojen yhteisen palautejärjestelmän syntyminen ja sen kytkeminen rahoitusmalliin.

Nyt tavoitteena on palautteen keruu kandidaatin tutkinnon suorittaneilta tai kolme vuotta opiskelleilta niillä aloilla, joilla tähdätään suoraan ylempään korkeakoulututkintoon. Yksittäisiä opintojaksoja koskevat palautemenettelyt jäävät edelleen kunkin yliopiston oman toiminnan varaan.

Vastuu yliopistoille

Vastuun toimenpiteistä ja jopa rahoitusmallikytkyn luonteesta sopimisen OKM on antanut yliopistoille. Yksityiskohtaisien menettelyjen pohtiminen ja mekanismien käyttöönoton valmistelu on UNIFIn vuoden 2012 alussa asettaman työryhmän vastuulla.

Näin näppärästi vastaaminen olennaisimpaankin, eli miten koulutuksen laatua mitataan, on siirretty yliopistoille. Tämä tehtävä ei ole kadehdittava.

Kesäkuussa yliopistojen rehtorit päättivät työryhmän esityksen mukaisesti, että palauteratkaisu hankitaan ulkoistettuna palveluna kansainväliseltä toimijalta. Näin saadaan kansalliset rajat ylittävät vertailtavuudet ja kaikkien yliopistojen kannalta neutraali toteutus. Vakiintuneita kyselyitä on käytössä Euroopassakin.

Valmiiseen palveluun liittyminen palveluna lienee edullisempaa kuin oman tietojärjestelmän luominen ylläpito-organisaatioineen. Tuollaisesta yhteistyöstä suomalaisille yliopistoille on kertynyt ehkä liikaakin kokemusta. Nyt ajatuksena on haluttaessa mahdollistaa palveluntarjoajan vaihtaminen.

Tavoitteena on kilpailuttaa ja päättää palautekyselypalvelun toimittaja vielä vuoden 2012 puolella. Aikataulu on tiukka, sillä kysely on toteutettava jo vuosina 2013 ja 2014 riittävän tietopohjan varmistamiseksi OKM:n rahoituspäätöksille vuodeksi 2015.

Mutta millainen kysely?

Pohjana UNIFIn työryhmällä on ollut vuonna 2009 alkanut, yliopistojen rehtorien neuvoston ja SYL:n käynnistämä esiselvityshanke. Se huipentui syksyllä 2011 toteutettuun pilotointiin.

Eräs pilotin kysymyksistä oli ”arvioi, miten paljon seuraavia opetusmuotoja sisältyi kandidaatin tutkintoosi” Arvioitavia menettelyjä oli 11. Toiseen kysymykseen ”keneltä sait opinto-ohjausta, neuvoja ja apua kandidaatin opinnoissasi” liittyi peräti 20 ja ohjauksen arviointiin vielä 10 kohtaa.

Tällaisen tiedon muuntaminen rahoituspohjaksi on ilmeisen haastavaa. Koulutusten toteutusmuotojen selvittäminen opiskelijakyselyllä ei välttämättä ollut kovin tarkoituksenmukaistakaan. Yliopistojen voinee olettaa tuntevan omat prosessinsa muutenkin.

Kansainväliset että kotimaiset selvitykset kertovat ison osan koulutuksen laatumielikuvista riippuvan opettajatuutoroinnista. Tuohon nojaavissa koulutuskulttuureissa palautekyselyissä tiedustellaan esimerkiksi ”kuinka usein olet kurssien ulkopuolella keskustellut opettajien kanssa niiden sisällöistä” ja ”kuinka usein olet auttanut opiskelijatovereitasi ymmärtämään koulutuksen sisältöjä”.

Kulttuurikuilu suomalaiseen yliopistolaitokseen lienee merkittävä. Kyse on myös pitkälti resursseistakin, ei pelkästä koulutusosaamisesta. Niinpä tuollaisilla kyselyillä tuskin saavuttaisimme hyvää kotimaista vertailtavuutta.

Näkemyksiä ja suhtautumisia kartoittavat barometrit ovat riippumattomampia koulutusjärjestelmästä. Eräs tällainen kysely tarkastelee edellä käsiteltyä ohjausasiaa yksinkertaisella kysymyksellä ”oletko saanut aikaa opettajilta, kun olet tarvinnut tukea oppimiseesi?”.

Barometrit mittaavat kokonaisvaltaista opiskelukokemusta ja soveltunevat suomalaisenkin yliopistolaitoksen luotaamiseen. Tästä on kokemusta parin vuoden takaa, kun useimmat yliopistot selvittivät CIMOn tukemina kansainvälisten opiskelijoiden kokemuksia.

UNIFIn työryhmän tavoitteena on hankkia subjektiivista opiskelukokemusta ja oppimistulosta painottava barometripalvelu. Yliopistoille sen on mitattava seikkoja, joihin ne kykenevät vaikuttamaan omilla toimenpiteillään.

Isoja haasteita on jäljellä

Yliopistojen on vielä pohdittava OKM:lle rahoituksen jakamiseen tarjottavan indikaattorin perustekijöitä. Lisäksi tulosten luotettavuus edellyttää opiskelijoilta korkeaa vastausmotivaatiota. Kansainvälinen vertailtavuus voi olla merkittävä vastauskannuste. Kaikkein keskeisin lienee näyttö yliopistojen kehittymisestä.

teksti Olli Silvén
koulutusrehtori, Oulun yliopisto

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 36