Tutkimustyötä ajassa
Markus Olin ja Marjukka Anttila
puurtavat konkreettisen tutkimustyön
parissa — usein kilpaa
ajan kanssa. Tutkimusprofessori
Olin pohtii VTT:llä ydinjätteen
loppusijoitusta kuvaavia malleja.
Päivät venyvät ympäripyöreiksi.
Eviran tutkimusprofessori Anttilan
patologiset tutkimukset tähtäävät
sekä eläinten että ihmisten hyvinvointiin.
Matematiikkaa
ja bentoniittia
Professori Markus Olin on viime aikoina tehnyt töitä
yötä päivää.
Ydinjätehuollosta vastaava Posiva Oy valmistelee
tuhatsivuista hakemusta. Se on tarkoitus jättää ensi
vuonna hallituksen mietittäväksi. Suunnattomalla
dokumentilla Posiva anoo lupaa ydinjätteen loppusijoituslaitoksen
rakentamiseen Suomessa.
Hakemus perustuu satojen tutkijoiden laskelmiin
ja kokeisiin loppusijoituksen yksityiskohdista. Markus
Olin tekee omaa osuuttaan hankkeesta Teknologian
tutkimuskeskus VTT:ssä.
Vapaa-aikaa ei ole juuri jäänyt. Olin etsii kollegoineen mahdollisimman riskittömiä ja turvallisia tapoja
haudata käytetty ydinpolttoaine. Suunnitelmien
tulisi kantaa vuosituhansien päähän.
— Siksi on hyvin perusteltua, että tutkimusta ei
tehdä vain yhdessä paikassa keskitetysti. Kun mukana
on yrityksiä ja tutkimuslaitoksia ja vielä yliopistojakin,
niin saadaan useita eri näkökulmia esiin. Ei
haittaa, jos pieniä päällekkäisyyksiä tulee.
Markus Olin on alun perin suorittanut tutkintonsa
teoreettisesta fysiikasta. Väitöskirjassaan hän yhdisti
matemaattista mallinnusta kokeelliseen tutkimukseen.
Sitä hän tekee nytkin. Päivittäisessä työssään
hän suunnittelee ja ideoi kokeita, joita tehdään VTT:n
ja B+ -Techin laboratorioissa.
Lasiovien läpi Olin esittelee myös suuria kaappeja, joissa testataan kokeellisesti materiaalien kestävyyttä
loppusijoitustilan kaltaisissa, esimerkiksi hapettomissa
olosuhteissa.
— Mutta edes minulla ei ole laboratorion avaimia,
Olin sanoo. Eikä se johdu siitä, ettei teoreetikkoja
haluttaisi päästää tositoimiin, vaan turvallisuuden
vuoksi. Samasta syystä jokainen VTT:lle pyrkivä vierailija
joutuu näyttämään jo ala-aulassa vahtimestarille
henkilöllisyystodistuksensa.
Väistämättä tulee mieleen kysymys, olisiko työ
epämieluista tutkijalle, joka vastustaa ydinvoimaa?
— Luulen, että meillä suurin osa suhtautuu asiaan
neutraalisti — ei ole hirveästi puolesta eikä vastaan.
Mutta riippumatta siitä, millaista energiaratkaisua pitää
hyväksyttävänä, tosiasiaksi jää se, että meillä on jo
ydinjätteitä. Niille on pakko tehdä jotakin.
Vaikka tulevaisuudessa pystyisimme vaikkapa
käyttämään uudelleen osan jätteestä, täytyy loppusijoitusratkaisu
silti olla kaiken varalta valmiina.
Olin tekee myös ”jos-jotain-menee-pieleen”
-laskelmia, joissa esimerkiksi käytettyä ydinpolttoainetta
suojaava bentoniittipuskuri kulkeutuisi osittain
pois.
Vaaratilanne ei aina synny teknisistä, vaan inhimillisistä
syistä tai sattuman seurauksena. Siksi Olin muistuttaa,
että koko yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvissä
hankkeissa kaikki langat eivät saisi olla yksissä
käsissä tai saman katon alla.
— Olemme kokeneet kaksikin kertaa sen, että
ydintekniikkaan liittyvässä tutkimuksessa työskennellyt
avainhenkilö kuoli yllättäen liikenneonnettomuudessa.
Omaisten ja työtoverien surua ei tietenkään
voi edes mitata. Mutta valtavasti lisähuolta
aiheutti se, että tärkeää tietoa ja osa suunnitelmista
menetettiin näiden tutkijoiden mukana.
— Tällaista tilannetta yritetään vastaisuudessa
välttää. Dokumentoimme kaiken koko ajan ja varmistamme,
että projektissa mahdollisimman moni
tietää, mitä kollega tekee.
Ennen VTT:lle hakeutumistaan Olin työskenteli Helsingin
yliopistossa. Hän on taustaltaan myös osa-aikainen
yrittäjä. Kumpaa hän suosittelisi nuorelle tutkijalle,
tutkimuslaitosuraa vai yliopistopestiä?
— Tutkimuslaitoksessa on tietenkin se hyvä puoli,
että paikka on vakaa ja se tulee säännöllisesti. Mutta
esimerkiksi väitöskirjantekijän pitää muistaa, että
tutkimuslaitoksessa asiakkaan toiveet ja kiireelliset
tilaukset ovat etusijalla. Väitöskirja pitää silloin pistää
syrjään.
— Toisaalta yliopistossa työskentelevän tutkijakoulutettavan
ura katkeaa, jos väitöskirja ei synny.
Tutkimuslaitoksessa voi saavuttaa asiantuntijan aseman
hoitamalla tiettyä tonttia pitkään ja perusteellisesti.
Kukaan ei heitä ainakaan heti ulos, jos akateeminen
opinnäyte viipyy.
Olin virnistää, että jokapaikan riesasta eli rahanhakuruljansseista
ei pääse eroon tutkimuslaitoksissakaan.
— Oman palkkansa täällä saa anomattakin, mutta
hankkeisiin etsitään rahat tai maksava tilaaja erikseen.
Lieneekö sellaista paikkaa olemassakaan, jossa
osa työajasta ei tärvääntyisi varainkeruuseen?
VTT:lle tilaajia löytynee jatkossakin. Tuore kansainvälinen
vertailu kertoo, että asiakkaat ovat olleet
tyytyväisiä VTT:n työhön.
- perustettu 1942
- kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan
- Pohjois-Euroopan suurin soveltavaa tutkimusta
tekevä organisaatio
- tuottaa teknologia- ja tutkimuspalveluja sekä kotimaisille
että kansainvälisille asiakkaille, yrityksille
ja julkiselle sektorille
- liikevaihto noin 274 miljoonaa euroa (31.12.2010)
- henkilöstö noin 2800 (1.1.2011), näistä tohtoreita
tai lisensiaatteja 26 %
Geenivirhettä etsimässä
Professori Marjukka Anttilan tutkimustyö on jännittävässä
vaiheessa. Hän yrittää kollegoineen selvittää,
miksi joillakin Norwichin terriereillä keuhkot eivät
kehity normaalisti. Tällainen pentu kuolee jo parin,
kolmen päivän ikäisenä.
— Vielä emme tiedä, minkä mekanismi tarkkaan
ottaen ohjaa koiran keuhkojen kehitystä syntymän jälkeen
eläimillä tai ihmisillä. Mutta jos saamme sen selville,
voidaan tätä tietoa soveltaa myös ihmisten sairauksien
tutkimuksessa ja esimerkiksi keskosten hoidossa.
Mutta ennen kuin näin pitkälle päästään, meidän
pitäisi tunnistaa sellainen geenivirhe, joka estää normaalin
kehittymisen. Koirilla esiintyy paljon samoja
spontaaneja sairauksia kuin ihmisillä. Siksi se sopii
ihmisten sairauksien malliksi, kertoo Anttila.
Anttila työskentelee Elintarviketurvallisuusvirasto
Eviran patologian tutkimusyksikössä, jossa tehdään
enimmäkseen maksullista palvelututkimusta.
Kuka tahansa voi esimerkiksi lähettää sinne kuolleen
lemmikkieläimensä ruumiinavausta varten. Tavallisesti
eläimen omistaja haluaa tietää, miksi eläin sairastui,
sekä tarkan diagnoosin. Usein eläimen kasvattaja
tarvitsee tietoa myös jalostuksen takia.
— Meille ruumiinavaukset taas tarjoavat mahdollisuuden
kerätä arvokasta tutkimusmateriaalia
Osa ruumiinavauksista on oikeuspatologisia. Silloin
ne liittyvät esimerkiksi eläinsuojelurikoksiin.
Anttila ei ainakaan lääketieteen kohdalla tee selvää
eroa perus- ja palvelututkimuksen välillä.
— Lääketieteessä kaikki tutkimus on soveltavaa.
Tarkoitushan on tuoda uutta tietoa ihmisen ja eläinten
hyvinvoinnin kohentamiseksi. Pelkästä uteliaisuudesta
tätä ei tehdä.
- aloitti toimintansa 1.5.2006
- muodostettiin maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalle yhdistämällä Elintarvikevirasto,
Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos ja Kasvintuotannon
tarkastuskeskus
- toiminnan päämääränä varmistaa tutkimuksella
ja valvonnalla elintarvikkeiden turvallisuutta ja
laatua sekä kasvien että eläinten terveyttä
- Helsingin päätoimipaikassa ja alueellisissa toimipaikoissa
työskentelee noin 750 asiantuntijaa
teksti Mai Allo
kuvat Veikko Somerpuro
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 32
|