Tiedon avoin saatavuus yleistyy
Miten käy tekijänoikeuksien?
Tutkimukset, aineistot ja opinnäytteet siirtyvät
verkkoon ja ovat entistä avoimemmin
saatavilla. Miten käy tekijänoikeuksien?
Sitä pohdittiin Open access -julkaisemisen
tekijänoikeusseminaarissa Tieteiden
talolla perjantaina 10. lokakuuta.
Tieteellisen tiedon avoin saatavuus on ollut suosittu
seminaarien aihe jo muutaman vuoden ajan.
Erityisen ajankohtaisen aiheesta tekee se, että Helsingin
yliopisto antoi toukokuussa määräyksen,
jolla se velvoittaa henkilökuntansa ”rinnakkaistallennukseen”.
Tieteellisissä lehdissä julkaistut artikkelit
tulee 1.1.2010 alkaen tallentaa siten myös
avoimiin tietoarkistoihin.
Verkosta ladataan väitöskirjoja ahkerasti
Seminaarin ensimmäisellä puoliskolla keskityttiin
lähinnä opinnäytteisiin liittyviin ongelmiin. Kustannuspäällikkö Outi Sisättö kertoi Tampereen
yliopiston kirjaston kokemuksia. Tampereen yliopistosta
tulee vuodessa noin 1000 gradua ja 100
väitöskirjaa. Väitöskirjoista 90 prosenttia päätyy
verkkoon, julkaisuarkisto löytyy osoitteesta
acta.uta.fi. Vuonna 2007 arkistossa kävi lähes 142
tuhatta vierailijaa.
– Verkon kautta väitöskirjat leviävät aivan eri
tavoin kuin painettuna, Sisättö ylisti. – Verkossa
väitöskirjoista suurinta osaa on ladattu yli tuhat
kertaa, kun taas painettuja väitöskirjoja myydään
hyvin vähän.
Väittelijä itse vastaa siitä, että oikeudet kuviin
ja tekstiin ovat kunnossa. Suurimpia ongelmia
ovat ainakin epäselvyydet kuvien käyttöoikeuksista
sekä se, että väittelijä ei oikeuksia pyydellessään
ymmärrä pyytää lupia erikseen myös verkkojulkaisemiseen.
Sisättö toivoi avuksi neuvovaa nettisivustoa.
– Aiheeseen keskittyvät luennot jatko-opiskelijoille
ovat myös osoittautuneet hyödyllisiksi, Sisättö
kertoi.
Pitäkää kiinni omistanne!
Lakimies Herkko Hietanen valaisi esityksessään
avointen lisenssien käyttöä julkaisemisessa ja kävi
askel askelelta läpi Creative Commons -lisenssin
luomisen. CC-lisenssin käyttöä opinnäytteiden
julkaisemisessa ollaan parhaillaan kokeilemassa
ammattikorkeakoulujen Theseus-verkkokirjastossa.
Hietasen esitys oli valoisa vastaisku sille käsitykselle,
että tutkijat olisivat mahdollisimman
avoimen ja lakimiehet mahdollisimman suljetun
käytännön puolella OA-julkaisemisessa.
– On järjetön käytäntö, että tutkijat anelevat
lehdiltä takaisin omien artikkeliensa käyttöoikeuksia.
Pitäkää kiinni omistanne! Hietanen kannusti.
Yleisökysymys herätti keskustelun siitä, suhtautuvatko
suomalaiset tutkijat liian varovaisesti
tekijänoikeusmaailmaan. Hietanen kehotti käyttämään
maalaisjärkeä. Tieteellisellä sitaattioikeudella
väitöskirjassa voi käyttää vaikkapa Disneyn
piirroshahmoja, jos ne ovat tutkimuksen aiheena.
Hän korosti myös sitä, että yliopistot eivät ole vastuussa
sisällöistä, joita niiden tarjoamiin julkaisuarkistoihin
on tallennettu.
Julkisella rahalla tehty tutkimus on
julkista
Iltapäivällä seminaarissa keskityttiin varsinaisten
tieteellisten julkaisujen tekijänoikeuskysymyksiin.
Pirjo Hiidenmaa Suomen Akatemiasta pohti
avoimen julkaisemisen vastuukysymyksiä tutkimuksen
rahoittajien kannalta.
– Akatemian kanta asiaan on periaatteessa yksinkertainen:
julkisella rahalla tehty tutkimus on
julkista.
Hiidenmaa ei uskonut, että rahoittajilla olisi
erityisiä mielipiteitä siitä, pitäisikö tiedon avoimuuden
toteutua julkaisuarkistojen vai varsinaisten
open access -lehtien kautta. Sen sijaan hän
pohti, kannattaisiko OA:n kustannusten kattamiseksi
tukea tutkijoita vai julkaisijoita.
Siviilioikeuden dosentti Marjut Salokannel
Helsingin yliopistosta listasi tutkijoiden ja julkaisijoiden
velvoitteita ja oikeuksia esimerkiksi julkaisuarkistoiden
suhteen.
– Arkiston ylläpitäjän tulee huolehtia formaattien päivityksestä tekniikan kehittyessä, Salokannel
muistutti. – Ylläpitäjän tulee myös antaa käyttäjille
neuvontaa, sisällyttää julkaisuihin metadataa
ja huolehtia siitä, ettei julkaisuarkistoihin tallentaminen
tuota liikaa töitä tutkijoille.
Tutkijoiden velvollisuuksiin kuuluvat hänen
mielestään ainakin pidättää oikeus julkaista artikkeli
arkistossa sekä varmistaa, että kaikki kirjoittajat
hyväksyvät tallentamisen. Salokannel kertoi,
että Helsingin yliopisto ryhtyy tiedottamaan rinnakkaistallennusperiaatteesta
keskeisille koti- ja
ulkomaisille julkaisijoille.
Miten käy artikkelikokoelmien
julkaisemisen?
Seminaarin viimeisen esityksen piti Gaudeamuksen
kustannusjohtaja Tuomas Seppä. Hän listasi
tekijöitä, jotka sekoittavat tieto- ja oppikirjojen
kustannuskenttää. Sellaisia ovat muun muassa
open access, verkkoyliopistot, kirjojen elinkaaren
lyheneminen ja vieraskielisen kirjallisuuden kasvava
osuus opiskelussa. Yliopistojen siirtyminen
rinnakkaisjulkaisemiseen voi hänen mukaansa
näkyä esimerkiksi niin, että artikkelikokoelmien
julkaiseminen loppuu.
– Kustantajien on helpompi keskittyä monografioihin
ja tiedon jatkojalostukseen esimerkiksi
oppikirjoiksi, Seppä esitti.
Seppä myös pohti, alkavatko yliopistot vaatia
itselleen tutkijoiden tuottamien tekstien oikeuksia
samaan tapaan kuin patentoitavien keksintöjen
oikeuksia.
Seminaarin järjestivät FinnOA-työryhmä, Suomen
tiedekustantajien liitto, Yliopistopaino, Tieteellisten
seurain valtuuskunta, Tiedonjulkistamisen
neuvottelukunta sekä Hanken.
Lisätietoa:
http://www.openaccess.fi/
http://creativecommons.fi/
Tiina Raevaara
FT, vapaa kirjoittaja
|