ACATIIMI 7/15 tulosta | sulje ikkuna

Tuhottu menneisyys

Lähi-idän arkeologian tutkija on joutunut seuraamaan tiedotusvälineistä korvaamattomien kulttuuriaarteiden harkittua hävitystä. Arvokkaita arkeologisia kohteita käytetään sodankäynnin välineinä ja tuhotaan uskonnollisista sekä mediastrategisista syistä.

Syyrian sota on valtavan humanitaarisen kriisin lisäksi johtanut järjettömään aineelliseen tuhoon. Sivilisaation kehdoksi nimitetyn muinaisen Mesopotamian alueen ainutlaatuinen aineisto on kärsinyt hävityksestä ja ryöstökaivelusta, kuten kukin on voinut nähdä ISIS:n julkaisemasta kuvamateriaalista. Terroristien kevättalvella julkisuuteen toimittamassa videossa moukaroidaan lekoilla ja porilla palasiksi Mosulin museon tuhansia vuosia vanhaa esineistöä. Tuoreemmassa otoksessa taas muinaisen rauniokaupunki Palmyran osia räjäytetään.

ISIS selittää arkeologisten kohteiden hävittämistä uskonnollisilla syillä, samalla kyse on harkitusta mediastrategiasta.

-Hävittämistä perustellaan profeetta Muhammedin käskyllä tuhota epäjumalien kuvat. Koska muut maat taas mieltävät muinaiskohteet yhteiseksi kulttuuriperinnöksemme, ISIS osoittaa länsimaille, että se tekee niille mitä haluaa, Lähi-idän arkeologian dosentti Sanna Aro-Valjus Helsingin yliopistosta toteaa.

Länsimaisten tiedotusvälineiden linjana on, että terroristien julkaisemia ihmisten mestausvideoita ei näytetä, kulttuuriaarteiden tuhoamista esittävää materiaalia sen sijaan on ollut nähtävillä runsaasti eri medioissa.

-Tuhovideoiden katseleminen on tuskallista, mutta minulta ja kollegoilta pyydetään usein asiantuntijalausuntoja niihin liittyen, joten ei voi tehdä valintaa katsoako vai ei. Humanitääristen kärsimysten rinnalla historiallisen aineiston tuhoaminen saattaa vaikuttaa toissijaiselta, mutta etenkin syyrialaisille ja irakilaisille kulttuuriperintö on olennainen osa heidän identiteettiään.

Ammattilaisen näkökulmasta ensisijaisia huolen aiheita eivät ole hyvin dokumentoitujen ja tutkittujen kohteiden hävittäminen. Tällaisia ovat esimerkiksi Nimrudissa sijainnut Assunasirpal II:n palatsi, joka räjäytettiin huhtikuussa, ja Palmyran pylväskatu. Vakavampaa huolta arkeologeille aiheuttavat ryöstökaivaukset. Rakenteiden tuhoutuessa häviää tärkeää tietoa, jota ei saada enää koskaan rekonstruoitua.

Ihmisiä ja historiaa suojattava

ISIS:n tiedetään myyvän ryöstämäänsä pienesineistöä eteenpäin toimintansa rahoittamiseksi, mutta myös kaikki muut Syyrian sisällissodan osapuolet harjoittavat laitonta muinaismuistokauppaa. On myös ajateltava tulevaisuutta. Muinaiskohteiden säilyminen on erittäin tärkeää ihmisten henkisen parantumisen kannalta, ja niillä olisi tärkeä rooli Lähi-idän yhteiskuntien jälleenrakennusprosessissa.

-Turismin kautta muinaismuistoilla on myös taloudellisia vaikutuksia. Kansainväliset sopimukset tai UNESCO eivät kykene suojelemaan niitä. Minusta olisi tärkeää, että kansainvälisellä yhteisöllä olisi oikeus ja resursseja lähettää turvajoukkoja suojelemaan muinaismuistoja. Mutta kuten nähtiin Irakin sodan yhteydessä vuonna 2003, valloittajamaa Yhdysvaltojen johtajiakaan ei tuomittu Bagdadin museon ryöstöstä. Tämä siitä huolimatta, että sen suojaaminen oli sopimusten mukaan heidän vastuullaan ja suojaamatta jättäminen törkeä sotarikos, Aro-Valjus painottaa.

Tilanteet muuttuvat nopeasti. Kesäkuussa keskustellessamme Aro-Valjus totesi, että Palmyran upeaa kaupunkia oli jo pitkään uumoiltu tuhottavaksi. Sen hetkisten tietojen mukaan ISIS oli asettanut miinoja kaupungin historialliseen osaan. Tutkija arveli, että ISIS ensin keskittyy asemansa vakiinnuttamiseen ja aloittaa tuhon vasta sen jälkeen. Elokuun lopussa tilanne oli jo edennyt tähän pisteeseen ja terroristien kerrottiin räjäyttäneen muun muassa merkittävän temppelin Palmyrassa.

Erityisen järkyttävää oli tieto palmyralaisen arkeologin Khaled al-Asaadin (1932-2015) murhasta. Eläkkeellä oleva museonjohtaja ei ollut suostunut pakenemaan ISIS:n valtaamasta kotikaupungistaan ja jättämään sitä barbaarien käsiin.

-Tapasin al-Asaadin muutamia kertoja heinäkuussa 2000 hänen toimistossaan Palmyran arkeologisessa museossa. En siis tuntenut häntä hyvin, mutta päällimmäisenä on jäänyt mieleeni nimenomaan hänen ystävällisyytensä ja avuliaisuutensa. Koskettaa todella syvältä kun ihminen, jonka on henkilökohtaisesti tavannut, istunut yhdessä teelasin äärellä ja keskustellut mielenkiintoisista asioista, kuolee näin hirvittävällä tavalla. Hän kapinoi ISIS:in hirmuhallintoa vastaan ja maksoi siitä hengellään, Aro-Valjus huokaa. Viimeistään tämän jälkeen huoli muista ISIS:in vallassa olevilla alueilla elävistä kollegoista on syventynyt.

Assyriologi toisessa polvessa

Dosentti Sanna Aro-Valjus on päätynyt alalleen ikään kuin erilaisten vaiheiden johdattelemana. Hänen isänsä Jussi Aro oli seemiläisten kielten professori, joka oli aloittanut tutkijanuransa assyriologialla.

-En siis muista aikaa, jolloin en olisi tiennyt, mitä nuolenpääkirjoitus on, Aro-Valjus naurahtaa.

-Opiskeltuani vuoden klassillista filologiaa Helsingin yliopistossa lähdin Saksaan Tübingeniin opiskelemaan. Tübingenissä kiinnostuin Altorientalistik-nimisestä alasta, jossa yhdistyy assyriologian filologia ja Lähi-idän arkeologia. Suoritin aineesta toisen pääaineen oppimäärän. Minusta olisi tullut aivoviennin malliesimerkki, mutta Suomen Rooman-instituutti Villa Lante saattoi minut yhteen nykyisen puolisoni kanssa. Palasin Suomeen mennäkseni naimisiin. Mukanani toin sellaista Lähi-idän materiaalisen kulttuurin tutkimuksen osaamista, mitä Helsingissä ei vielä ollut.

Aro-Valjus tekee tutkimusta osallistumalla arkeologisiin kaivauksiin, mutta viime aikoina hän on tehnyt enemmän tutkimusta museoissa, kirjastoissa sekä kotinsa työhuoneessa. Tutkimuksissa tekstiaineisto yhdistyy aina muihin lähteisiin, lähestymistapa vie tutkimusta paremmin eteenpäin kuin vain yhden aineistoluokan käsittely.

-Pidän kuitenkin erittäin olennaisena alueen arkeologisissa kohteissa vierailua ja mieluiten silloin kun kollegat ovat siellä suorittamassa kaivauksia. Jalkaudun siis kaupunkeihin, kyliin, raunioille ja maastoon, vuorovaikutus sekä kollegoiden että paikallisten ihmisten kanssa on tärkeää. Myös opiskelijaekskursioiden vetäminen on tutkimuksen kannalta antoisaa.

Maailmalla assyriologian merkitys on kasvanut huomattavasti Lähi-idän kriisien vuoksi. Investoimalla assyriologiaan Helsingin yliopistokin voisi yhä profiloitua tällä saralla, etenkin, kun Saksassa ja Helsingissä on kasvamassa uusi suomalaisten huippuassyriologien sukupolvi.

Syyriassa Aro-Valjus oli viimeksi syksyllä 2010. Matka päätti kymmenen vuotta kestäneen intensiivisen jakson, jonka aikana hän oli matkustanut siellä usein sekä Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamiehen, että tutkijan ominaisuudessa. Viime vuosina hän on ulkoministeriön matkustussuosituksia lievästi uhmaten liikkunut kaivauksilla Turkin puolella raja-aluetta.

-Tällä hetkellä kokoan kirjaa myöhäisheettiläisistä jumala- ja hallitsijapatsaista, ja materiaalia kerään juuri edellä mainituin keinoin. Lähi-idässä arkeologisten museoiden takapihat ja puutarhat koluan tarkasti, koska äärimmäisessä nurkassa saattaa lymytä julkaisematon patsasfragmentti. Silloin löytäjän ilo on suurimmillaan. Tutkiminen on minulle enemmän elämäntapa kuin työ. Olen juuri lähdössä merkkipäivämatkalle Hatyan maakuntaan, joka sijaitsee Turkin puolella. En kuitenkaan pelkää, koska ympäristö on minulle tuttua.

Sanna Aro-Valjus

  • syntynyt 1965
  • Lähi-idän arkeologian dosentti, Helsingin yliopisto 2009
  • FT, assyriologia, Helsingin yliopisto 1998
  • Magister Artium, klassillinen arkeologia, Ebehard Karls Universität Tübingen 1992
  • Suomen Lähi-idän instituutin säätiön hallituksen jäsen 1999-2002; 2006-2015
  • Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamies 2002-2006
  • Suomen assyriologisen tutkimuksen säätiön hallituksen jäsen vuodesta 2011

Teksti Arja-Leena Paavola
Kuva Veikko Somerpuro

  • Painetussa lehdessä sivu 22

ACATIIMI 7/15 tulosta | sulje ikkuna