Rehtorit mylläisivät rakenteita
Yliopistojen ulkoisia ja sisäisiä
raja-aitoja kaadettiin yliopistojen
lukuvuoden avajaispuheissa.
Hallituksen rakennepaketti sai
myös rehtoreilta kritiikkiä.
Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli ehdotti avajaispuheessaan
Tampereen yliopiston ja Tampereen
teknillisen yliopiston yhdistämistä. Hänen laskelmien
mukaan tuloksena olisi Suomen toiseksi merkittävin
yliopisto, joka olisi profiililtaan kansainvälisestikin
ainutlaatuinen. Opiskelija- ja tutkinto- sekä
julkaisumääriltään yhdistetty yliopisto olisi Aaltoyliopistoa
suurempi.
— Meillä olisi valmiina kolmen kampuksen yliopisto,
jonka profiili olisi sellainen, mihin mikään
muu yliopisto maassamme ei pysty ja mikä kansainvälisestikin
olisi ainutlaatuinen. Terveys- ja luonnontieteet
Kaupin kampuksella, tekniikka Hervannan
kampuksella ja yhteiskuntatieteet laaja-alaisesti Keskustakampuksella.
Päällekkäisyyksiä ei juurikaan ole,
mutta synergiaetuja kyllä.
Pari päivää myöhemmin lukuvuoden avajaisia
vietettiin Tampereen teknillisessä yliopistossa. Rehtori
Markku Kivikoski torjui tuoreeltaan Hollin kosiskelun.
— Mielestäni asia ei ole erityisen ajankohtainen
eikä sille tunnu olevan ainakaan tällä erää laajempaa
kannatustakaan. Suomessa jo toteutetut yliopistofuusiot
ovat osoittaneet, että suuruuden ekonomiaan perustuvat ratkaisut eivät välttämättä tuo toimintaan
haettuja synergiaetuja, kaivattua tehokkuutta tai lisää
kansainvälistä kilpailukykyä. Miksi näin? Perussyyt
löytynevät useimmiten yliopistojen hyvin erilaisista
taustoista ja lähtökohdista sekä näistä johtuvista merkittävistä
eroista toimintakulttuureissa.
Helsingin yliopiston uusi rehtori Jukka Kola kehotti
yliopistoja rakenteellisiin uudistuksiin. Hänen
mielestään todellisia rakenneuudistuksia on tehtävä
sekä yliopistojemme, Suomen kansantalouden ja kilpailukyvyn
että sivistyksen turvaamisen nimissä.
Kola ei halua, että yliopistot antavat kykenemättömyyttään
uudistustehtävän ja samalla autonomiansa
muille, esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriölle
saati sitten valtionvarainministeriölle.
— Keskustelua ja yhteistyötä ministeriöiden
kanssa tarvitaan toki edelleen, mutta tulosten tulee
olla selvempiä ja konkreettisempia kuin tähän asti.
Kompromisseihin kesyyntyvät työryhmät eivät toimi,
kun on tarve uudistua, Kola huomautti.
Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen puhui
myös rakenteista ja yliopistojen yhteistyöstä.
— Voiko yhden professorin oppiaine muutaman
opiskelijan sisäänotolla enää tänään taata riittävän näkemyksellisen koulutuksen antamista huomista
varten?
— Meidän on välttämätöntä alkaa pohtia koulutusratkaisujamme
kansallisella tasolla. Pienenä maana
meidän ei ole taloudellisia eikä varsinkaan henkisiä
resursseja ylläpitää kaikkia nykyisiä koulutusohjelmia
kaikissa yliopistoissa.
— Katson nyt meidän dekaaneihin ja laitosjohtajiin
ja esitän julkisen pyynnön yliopistomme tiedekunnille.
Selvittäkää mahdollisuudet toteuttaa jokin
opintokokonaisuus aidosti yhteistyönä jonkin toisen
yliopiston kanssa, Väänänen patisti.
Elvytysrahoja myös tutkimustoimintaan
Hallitus hyväksyi 29. elokuuta ns. rakennepaketin,
joka sisältää myös yliopistoja koskevia linjauksia.
Muutamat rehtorit kommentoivat asiaa puheissaan.
Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen löysi elvytyspaketista
moitittavaa.
— Valtion tulo- ja menoarvioesitykseen ollaan sisällyttämässä
täsmäelvytyksenä määrärahoja homekoulujen
korjaamiseen ja infrastruktuurien parantamiseen.
Nämä ovat tärkeitä toimia, jotka joka tapauksessa
valtion ja kuntien tulee hoitaa, mutta missä ovat
panostukset, jotka synnyttävät uutta liiketoimintaa ja
uusia yrityksiä? Elvytyspaketissa innovaatiotoiminta
on kokonaan unohdettu.
— Tiede- ja tutkimusmaailman edustajana olisin
toivonut, että elvytyspakettiin olisi sisällytetty rahoitusta
toimintaan, minkä kautta syntyy talouskasvua.
Talouskasvun keskeisimmät tekijät ovat sijoitukset
koulutukseen sekä tutkimus- ja kehitystyöhön, Lajunen
totesi.
Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri kritisoi yliopistojen
julkisen rahan osuuden vähäisyyttä verrattuna
moniin verrokkimaihin.
— Väitetään, ettei vaaleja voi voittaa tutkimus- ja
koulutuskysymyksillä. Kun nyt kuitenkin olemme
pyrkimässä maailman osaavimmaksi kansaksi, haluaisin
haastaa suomalaiset puolueet: Kuka rohkenee
ottaa koulutuksen ja tutkimuksen edellytysten vahvistamisen
keskeiseksi vaaliteemaksi?
Hallituksen rakennepaketissa korkeakoulut velvoitetaan
tarjoamaan mahdollisuus ympärivuotiseen
opiskeluun. Vaasan yliopiston rehtori Matti Jakobsson
piti tämän esteenä sitä, että monilla opiskelijoilla kesätyöt
alkavat jo huhti-toukokuussa.
— Jotta tarjonnan lisääminen olisi todella hyödyllistä,
tulisi voida tehdä ”oppisopimus” opiskelijoiden
ja myös työnantajien kanssa kesätyön rajoittamisesta
kesäkuukausiin. Tämä ei liene kaikille mieleen.
Jakobsson ehdotti myös, että opiskelijapalautteen
käyttämistä yliopiston rahoituksen pohjana lykättäisiin,
kunnes on saatu kunnolla toteutettua tiedonkeruu
ja arviointijärjestelmä.
Nykyresursseilla ympärivuotinen opetus on mahdottomuus
Ylipistojen lukuvuosien avajaisissa henkilöstöjärjestöjen
puheenvuorot harvinaistuvat vuosi
vuodelta. Turun yliopiston avajaisissa henkilöstöjärjestöjen
puolesta puhunut dosentti, pääluottamusmies
Eero Kuparinen kuvasi maan hallituksen
yliopistopoliittisia toimia Hitchcockin veroiseksi
jännitykseksi.
Ensin temppuiltiin yliopistoindeksin kanssa.
Nyt rakennepoliittisessa ohjelmassa on uusia
ukaaseja. Korkeakoulut velvoitetaan tarjoamaan
mahdollisuus ympärivuotiseen opiskeluun. Ja erityistä
huomiota kiinnitetään opetuksen saatavuuteen
alkusyksystä ja loppukeväästä.
— Tämä on uudistus, jonka henkilöstöjärjestöt
ottavat tietysti vastaan tyytyväisyydellä. Tietäähän
tämä luonnollisestikin huomattavaa opetusresurssien
lisäpanostusta yliopistoille. Nykyisillä
henkilöstöresursseillahan ympärivuotinen opetus
on sula mahdottomuus, Kuparinen huomautti.
Lapissa toimi yliopisto jo vuosina 1943-44
Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola nosti
avajaisissa esille mielenkiintoisen historiallisen
vaiheen: Lapissa oli yliopisto jo vuosina 1943—
1944. Katkelma Ylä-Kotolan puheesta:
”Pohjois-Suomen yliopistoelämän eräs kansainvälisimmistä
etapeista oli Lapin yliopiston
yliopistoelämä vuosina 1943—1944. Prikaatikenraali
Pentti Airion mukaan asemasodan vuosina
saksalaiset ryhtyivät järjestämään omaa rintaman
takaista siviilikorkeakoulujärjestelmäänsä. Saksan
armeija tarjosi yliopisto-opiskelunsa aloittaneille
mahdollisuuden suorittaa rintaman tuntumassa
toimineissa korkeakouluissa osatutkintoja.
Die Lappland-Universität eli Lapin yliopisto
oli Pohjois-Suomessa toimineiden sotilaiden
korkeakoulu, joka toimi silloisen Kairalan alueen
Mikkolan kylässä vuosina 1943—1944. Oppialoina
yliopistossa olivat humanistiset tieteet,
luonnontieteet, oikeus- ja taloustieteet sekä tekniikka.
Opettajat tulivat pääasiassa Königsbergin
ja Greifswaldin yliopistoilta ja Danzigin teknilliseltä
korkeakoululta. Lapin yliopisto evakoitiin
keväällä 1944 Narvikiin Norjaan.
Lapin yliopiston varhaishistoria on erikoinen
kuriositeetti, joka kuvaa myös Suomen tieteen
Saksaan suuntautuneisuutta. Die Lappland-
Universitätin vierailevia professoreita eli luennoitsijoita
olivat muutamat aikansa suomalaiset
huipputiedemiehet, kuten Väinö Auer ja Pontus
Palmgren.
Väinö Auer (1895—1981) oli suomalainen
maantieteilijä ja geologi. Sodan jälkeen vuosina
1946—1953 Auer toimi Argentiinassa Peronin
hallituksen neuvonantajana. Pontus Palmgren
(1907—1993) oli suomalainen lintutieteilijä, joka
loi perustan maailmankuululle lintujen runsaudenlaskentaan
erikoistuneelle ornitologialle.”
Kirsti Sintonen
- Painetussa lehdessä sivu 10
|