7/10

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     
     

    Tenure track ja suomalainen työlainsäädäntö

    Voimassaolevaan yliopistolakiin oltiin valmisteluvaiheessa sisällyttämässä erityissäännöstä määräaikaisuuksista yliopistomaailmassa. Erään ehdotuksen mukaan määräaikaista työsuhdetta olisi voitu käyttää palkattaessa henkilöitä muun ohella yliopiston vakinaisiin tutkimus- tai opetustehtäviin pätevöitymistä varten. Ehdotusta ei kuitenkaan sisällytetty yliopistolakiin.

    Tenure track -järjestelmää kuvataan Aalto-yliopiston kotisivuilla niin, että ”professorien urajärjestelmä tarjoaa tutkijoille selkeän ja hyvin tuetun urapolun kohti professoritason tehtäviä”. Järjestelmässä on kiistatta hyviä elementtejä, mutta järjestelmää on myös arvioitava voimassa olevan yliopisto- ja työlainsäädännön näkökulmasta. Peruskysymykset liittyvät siihen, miten päätetään tähän urajärjestelmään valittavista henkilöistä ja miten voidaan perustella useita vuosia kestäviä määräaikaisia työsuhteita. Pelkästään professorikunnan nimikkeiden eriytymistä ja englanninkielistymistä (Assistant Professor – Distinguished Professor) ei liene syytä arvostella.

    Yliopistolain 33.2 §:n mukaan professorin tehtävä tulee asettaa julkisesti haettavaksi otettaessa henkilö toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Kutsumenettelyä voidaan käyttää, kun tehtävään voidaan kutsua ansioitunut henkilö tai tehtävään valitaan määräajaksi. Tehtävään voidaan valita vain henkilö, joka täyttää kiistatta kelpoisuusvaatimukset. Työsopimuslaissa säädetään määräaikaisista työsuhteista. Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. (TSL 1:3.2)

    Tenure track -järjestelmän arvioinnissa on työoikeudellisesti olennaista se, miten rekrytointimenettely vastaa pääsääntöisesti julkiseen hakuun perustuvaa ja toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin perustuvaa rekrytointimenettelyä. Professorin uraputken alkupäässä oleva henkilö ei välttämättä ole niin ansioitunut tutkija, että hänet voidaan rekrytoida professorin tehtävään ilman julkihakua. Aiheellinen epäilys voidaan esittää myös siitä, millä perusteella professorin tehtäviin voidaan palkata 3-5 vuoden määräajaksi.

    Tenure track -järjestelmä merkitsee käytännössä sitä, että vakinaista professuuria tavoittelevan koeaika on käytännössä useita vuosia. Työsopimuslain mukaan koeaika voi kuitenkin olla (pääsääntöisesti) enintään 4 kk. Koeaika ja määräaikaisuus ovat eri asioita. Koeaika liittyy työntekijän työkyvyn selvittämiseen, kun taas määräaikaisuus työnantajalla olevan työn tarjoamisedellytyksiin. Koeaikaa ei voida käyttää, jos henkilön osaaminen ja soveltuvuus tunnetaan. Määräaikaisuuteen on puolestaan oltava työnantajan tarjolla oleviin tehtäviin liittyvä taloudellinen tai tuotannollinen peruste. Määräaikaisuus perustuu siihen, että työtä ei ole tarjolla kuin tilapäisesti, mutta määräaikaisuutta ei voida perustella työntekijän osaamisen ja aikaansaavuuden vuosia kestävällä testaamisella. Tästä näkökulmasta katsoen Tenure track -järjestelmä vaikuttaa varsin ongelmalliselta.

    Tenure track -järjestelmän vaikutuksia suomalaisen yliopistojärjestelmän kannalta on syytä monipuolisesti pohtia. Professorien oikeusaseman kannalta olisi selkeintä, jos Tenure track -järjestelmän käyttöalaa ja käyttöehtoja tarkennettaisiin. Työoikeudellisesti arvioiden saattaisi perusteltua, että urapolku huippututkijaksi aloitettaisiin julkiseen kilpailuun perustuvasta, toistaiseksi voimassaolevasta työsuhteesta ja Tenure track -urakilpailu rakennettaisiin tällaisen taustatehtävän varaan.

    Tarmo Miettinen
    professori, hallinto-oikeus
    Itä-Suomen yliopisto