Yliopistojen tasa-arvotyö
edellyttää päivittämistä
Suomalaiset yliopistot eivät ole tunnettuja
tasa-arvoisuudestaan. Tämän osoittaa
myös tuore YK:n maaraportti. Politiikan
tutkimuksen dosentti Johanna Kantola on
tutkinut sukupuolta ja valtaa. Hän katsoo,
että isojen laitosrakenneremonttien vuoksi
tasa-arvotyö on syytä päivittää ajan tasalle.
Tieteentekijöiden liitto palkitsi Johanna
Kantolan Vuoden tieteentekijänä. Kantolan
työssä toteutuu esimerkillisellä tavalla yliopiston
kolme keskeistä tehtävää: tutkimus,
opetus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
32-vuotias PhD Johanna Kantola on kansainvälisesti
verkostoitunut tutkija ja palkittu opettaja.
Hänen tutkimusteemansa näkyvät myös yhteiskunnallisena
vaikuttamisena. Hän toimii naisten
tutkijanuran edistämiseksi Helsingin tutkijanaiset
ry:n aktiivina.
Mykät, kuurot ja kadotetut
Ennen väittelemistään Johanna Kantola teki itsenäistä
tutkimustyötä Helsingin yliopiston valtioopin
laitoksen tasa-arvohankkeessa. Vuoden kestäneen
projektin tulokset julkaistiin kirjana Mykät, kuurot ja kadotetut: Sukupuolten välinen
tasa-arvo Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksella
(2005). Kosolti julkisuutta saanut tutkimus
paljasti, että virkoihin pätevöittävät viransijaisuudet
jaetaan miesten sisäpiirissä, miesopiskelijan
gradu saa paremman arvosanan kuin naisen tekemä,
naispuoliset jatko-opiskelijat ovat huomattavasti
miehiä tyytymättömämpiä saamaansa ohjaukseen.
Laitoksen yliassistenteista, yliopistonlehtoreista
ja professoreista ei yksikään ollut nainen.
Kohta tutkimuksensa julkistuksen jälkeen
Kantola lähti post doc -kaudelle Englantiin ja
välttyi pahimmalta sen nostattamalta kohulta.
Noista ajoista tilanne on onneksi kohentunut.
Tasa-arvotyö pääsi käyntiin sen jälkeen, kun Kantola
palasi takaisin Suomeen. Tasa-arvosuunnitelma
on tehty ja nyt valtio-opin laitoksen opetushenkilökuntaan
kuuluu kolme naista: yksi hoitaa
virkaa ja kaksi viransijaisuutta.
- Etenkin rekrytointikäytännöt ovat parantuneet
ja lyhyitäkin viransijaisuuksia laitetaan avoimeen
hakuun aivan toisin kuin ennen.
Vähitellen tasa-arvotyö on myös laajentunut
sukupuolen välistä tasa-arvoa laajemmalle eli koskemaan
myös muita syrjintäperusteita ja yleistä
yhdenvertaisuutta.
Päätöksenteko karkaa kauemmaksi
Isot muutokset, kuten laitosrakenneuudistus sekä
yliopistolain mukanaan tuoma työsuhteistaminen
voivat luoda uusia uhkia tasa-arvon taivaalle.
- En ole ollenkaan varma, kuinka vahvoissa kantimissa tasa-arvo on ja onko se paljonkin kiinni
henkilöistä, esimerkiksi laitosjohtajista. Laitosjohtajan
sitoutuminen on aivan oleellista.
Helsingin yliopistossa uudistetaan kovalla kädellä
laitosrakenteita. Entisten 64:n sijaan ensi
vuoden alusta laitoksia on vain 24. Eläinlääketieteellinen,
oikeustieteellinen ja teologinen tiedekunta
luopuvat laitoksista kokonaan. Valtiotieteellinen
tiedekunta koostuu jatkossa nykyisten
10 laitoksen sijaan vain kahdesta suurlaitoksesta.
Kantola katsoo, että samalla päätöksenteko
karkaa ylemmäksi ja etäämmälle, mikä ei ole tasaarvon
edistämisen kannalta eduksi. Virantäyttöihin
liittyvä avoimuus voi puolestaan kärsiä sen
myötä, että virat muuttuvat työsopimussuhteiksi.
- Tasa-arvotyö pitää tietyssä mielin aloittaa
ikään kuin alusta. Tasa-arvoon liittyvät kirjaukset rekrytoinneista tulee saada myös suurlaitosten tasolle.
On olemassa paljon tutkittua tietoa siitä,
että kutsumenettely suosii miehiä.
Johanna Kantolan mielestä osassa valtiotieteellisen
tiedekunnan nykyisistä laitoksista tasa-arvossa
ollaan kovinkin edistyksellisiä, mutta joissakin
asiaa ei ole käsitelty juuri lainkaan.
Myytti naisjohtajista ja vallasta
Johanna Kantola on tutkinut sukupuolta ja valtaa.
Yliopistoille on valittu hallitukset ja niille puheenjohtajat.
Vain yhden yliopiston hallituksen
puheenjohtajaksi on “kelpuutettu” nainen: Teatterikorkeakoulun
hallitusta johtaa Kansallisteatterin
pääjohtaja Maria-Liisa Nevala. Mistä tämä kertoo?
- Yliopistoissa tieteellinen pätevyys on perinteisesti
liitetty maskuliinisuuteen. Miehet näyttävät
täyttävän uuden julkisjohtamisen kriteerit paremmin
kuin naiset.
Suomalaiset yliopistot eivät ole tunnettuja
tasa-arvoisuudestaan. Tämän osoittaa myös tuore
Suomea koskeva YK:n CEDAW-maaraportti (CEDAW
– Kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävä
yleissopimus). Moitteita saamme esimerkiksi tutkijanaisten
asemasta ja yliopistouralla etenemisen
vaikeuksista.
Johanna Kantolan mielestä meillä elää muutenkin
illuusio Suomesta jonakin tasa-arvon mallimaana.
Syyskuun alussa lehtien etusivuja hallinneet
Audi-pomon mielipiteet olivat tästä jälleen
esimerkkinä.
- Yllättävän ilahduttavan sovinistisia näkemyksiä,
Kantola kommentoi. Positiivissävytteinen nettikeskustelu
on ollut tasa-arvokysymykselle eduksi.
Audin ex-myyntijohtaja katsoi, että naiset eivät
sovi johtajiksi samalla tavoin kuin miehet.
Usein kuulee myös väitettävän, että naiset eivät
hakeudu johtajiksi, koska valta ei kiinnosta heitä
samalla tavoin kuin miehiä.
Johanna Kantola ei ole samaa mieltä. Väitteessä
on jo käsitteellinen ongelma: sukupuolen käsite
on stereotyyppinen ja vallan käsite on kovin yksiulotteinen.
Tilastot tuottavat oletuksia siitä, että
kaikki naiset ja miehet ovat keskimääräisesti tietynlaisia.
Ne hämärtävät eroja naisten ja miesten
kategorioiden sisällä. Luokkaa, etnistä taustaa,
vammaisuutta tai seksuaalista suuntautumista on usein vaikea tai mahdoton tilastoida, mutta niihin
liittyvät erot määrittävät yhteiskuntaa ja siinä toimimista.
- Lisäksi väitteeseen liittyy yksiulotteinen käsitys
vallasta, jossa valta on jaettavissa oleva resurssi.
Kun sitä on jollakin, se on joltakin toiselta pois,
mikä ruokkii vastakkainasettelua esimerkiksi
naisten ja miesten välillä.
Yksittäisiä tehtäviä enemmän monia naisia
kiinnostaa se, millaisiin valtarakenteisiin lähtee
mukaan. Millainen tehtäväkuva on, pystyykö siinä
toteuttamaan visioitaan? Lisäksi suomalaisissa
yliopistoissa on tällä hetkellä vallalla kovin hegemoninen
käsitys johtamisesta, eli uusi julkisjohtaminen,
vaikka vaihtoehtoisiakin johtamismalleja
olisi tarjolla, kuten demokraattinen johtaminen.
Lasikatto voimassa myös EU:ssa
Politiikan tutkimus on Johanna Kantolan mielestä
aina vallan tutkimusta. Tästä hyvä esimerkki on
hänen tuorein tutkimuksensa, joka käsittelee sukupuolta
ja Euroopan Unionia. Noin kahden ja
puolen vuoden työ monografia Gender and European
Union meni painoon loppukesällä ja ilmestyy
alkuvuodesta 2010. Itse EU:ta ja sen vaikutuksia
on tähän saakka tutkittu huonosti sukupuolen
näkökulmasta.
Vaikka Euroopan parlamenttiin tuli viime kesäkuun
vaaleissa valituksi jälleen enemmän naisia
kuin aiemmin, on heitä johtopaikoilla edelleen
vähän. Lasikatto on voimassa myös EU:n tasolla.
- Neuvostossa ja huippukokouksissa Saksan liittokansleri Angela Merkel on ainoa nainen
27:sta valtiopäämiehestä. Tulevista huippuviroista,
kuten EU:n presidentiksi, ulkoministeriksi, komission
puheenjohtajaksi tai parlamentin puheenjohtajaksi,
käytävässä keskustelussa ei ole ollut
esillä yhtään naista.
Hienoisena edistysaskeleena Kantola pitää sitä,
että parlamentin valiokuntien puheenjohtajiksi
valittiin enemmän naisia kuin kertaakaan aiemmin.
Edellisellä kaudella heitä oli viisi, nyt yhdeksän
(41 prosenttia).
Johanna Kantolan mukaan kiintiöistä puhuminen
ei ole Euroopassa kovassa huudossa. Sitä
vastoin monissa Etelä-Amerikan ja Afrikan maissa
on oikein kiintiöbuumi. Se liittyy osaksi näissä
valtioissa käynnissä olevaan demokratisoitumiseen.
Keskusteleva opetustyyli Englannin
peruja
Bachelor- ja tohtorin tutkinnot Johanna Kantola
on tehnyt Englannissa. Kokemukset Englannin
yliopistoperinteistä näkyvät opetustyylistä siinä,
että hän arvostaa opetustyötä. Helsingin yliopiston
yleisen valtio-opin laitoksella Kantola on hoitanut
professorin ja yliopistonlehtorin tehtäviä.
Yleisen valtio-opin opiskelijoiden ehdotuksesta
Valtiotieteellisen tiedekunnan opintojen kehittämistoimikunta
myönsi hänelle hyvän opettajan
palkinnon 2008. Ainejärjestön ehdotuksessa lukee
mm.: “Jos kilpailussa etsitään parasta opettajaa,
valinta on ainoa mahdollinen. Kantola on aivan ehdottomasti paras. Hän pistää kaiken peliin”.
Englannin tuomisia on Kantolan vuorovaikutteinen,
keskusteleva opetustyyli: tieto ei asu opettajassa
vaan se muotoutuu opetustilanteessa. Kantola
haastaa opiskelijat oppimaan. Hän osaa myös
vaatia.
Jotkut yliopisto-opettajat väittävät, että nykyopiskelijat
eivät ole kovin keskustelevaista sorttia.
On opettajan ongelma, jos hän ei saa opiskelijoita
keskustelemaan. Olen saanut opiskelijat
mukaan keskusteluun myös sellaisilla haastavilla
kursseilla kuten valtio-opin metodologiat.
Hän pitää opettamista myös tutkimusprosessin
kannalta elintärkeänä. Vuorovaikutustilanne
avaa uusia näkökulmia myös omaan tutkimustyöhön.
Tasa-arvoa myös perhe-elämässä
Johanna Kantola on ollut post doc -kaudella Bristolin
yliopistossa ja Helsingin yliopistossa erilaisissa
pätkätöissä, mm. yliopistotutkijan virassa
2006-2007. Viimeksi hän on toiminut tutkijana
Suomen Akatemian Valta Suomessa -ohjelmassa.
Tästä tehtävästä hän jäi äitiysvapaalle syyskuun
alussa. Ensimmäisen lapsen syntymän laskettu
aika on tämän lehden ilmestymisen kieppeillä.
Kantola katsoo, että tutkijanuran ja pienen
lapsen hoitamisen yhtälön ei pitäisi olla sen vaikeampaa
kuin yleensä työelämän ja perheen yhteensovittamisen.
- Olen pyrkinyt muutenkin aina erottamaan
työn ja vapaa-ajan. En tee töitä iltaisin ja viikonloppuisin.
Myös yliopistoihmisellä saa ja pitää olla
muutakin elämää. Ilmeisesti nuoremmalle tutkijapolvelle
tämä ei ole enää niin kutsumustyötä
kuin vanhemmille.
Perheen kannalta Kantola pitää etuna asumista
Suomessa. Englantilaiset ja saksalaiset tutkijakollegat
hieman ihmettelivät, kun hän kertoi heille
jäävänsä äitiysvapaalle. Niissä maissa naiset joutuvat
useimmiten luopumaan työstä ja urastaan
perheen perustamisen yhteydessä.
Kantola aikoo testata 6 + 6 + 6 -mallia käytännössä
ja jakaa hoitovapaan tasan miehensä kanssa.
- Se on sitä käytännön tasa-arvoa.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
Johanna Kantola
• syntynyt 1977 Oulussa
• Bachelor of Social Sciences, University of Birmingham,
2000
• PhD, University of Bristol, 2004
• post doc -kausi Englannissa 2005
• pätkätöitä Helsingin yliopiston yleisen valtioopin
laitoksella, mm. yliopistotutkijana, yliopistonlehtorina,
professorina 2006-2009
• politiikan tutkimuksen dosentti 2007
• tutkijana Suomen Akatemian Valta Suomessa -
ohjelmassa
• monografia Feminist Theorize the State (Palgrave
Macmillan), 2006
• toinen monografia Gender and the European
Union (Palgrave Macmillan) on painossa
• Oxford University Press on pyytänyt yhdeksi
toimittajaksi kirjaan Oxford Handbook on Gender
and Politics
• harrastukset: kirpputorit, kirjat, hiihto
|