ACATIIMI 7/08 tulosta | sulje ikkuna

Tohtorikoulutus suurennuslasin alla

Tohtorikoulutuksessa on kyse oppimisen prosessista. Tämä on “Hyvä tohtori! Tohtorikoulutuksen rakenteita ja prosesseja” -kirjan keskeisiä viestejä. Tohtorikoulutukseen näkökulmia avaavan kirjan tekijöillä on yhteinen puheenaihe ja päämäärä – hyvä tohtori.

- Oma tohtoroitumisprosessini herätti silloin mielenkiintoni yleensä tohtorikoulutuksen problematiikkaan eikä se mielenkiinto sammunut koulutuksen päätyttyä. Ja sen jälkeen sitä on vielä ruokkinut väitöskirjojen ohjaajana aloittaminen, Helsingin yliopiston pedagoginen yliopistonlehtori Kirsi Pyhältö selvittää innoitteitaan kirjan toimittamiseen.

Kirjan toimittajista tieteentekijänä vanhin, Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen professori Anna Raija Nummenmaa, on askaroinut tohtorikoulutukseen liittyvien kysymysten parissa jo pidempään. Onhan yhdeksi hänen työtehtäväkseen opettajankoulutuslaitoksella määritelty varhaiskasvatuksen tohtorikoulutus.

- Käsittelen tässä kirjassa niitä samoja ohjauskysymyksiä, mitä olen aiemminkin pohtinut. Nyt koin tarpeelliseksi avata keskustelua ohjauskäytäntöjen kehittämisestä.

Kirjan kolmatta toimittajaa, erikoistutkija Tiina Soinia Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutuksesta innoitti työhön ryhtymiseen hänen kokemuksensa Tampereen yliopiston tutkimuksen arviointiprosessista vuosina 2003-2005. Hän toimi projektissa arviointiasiamiehenä ja koordinoi arviointia sekä sen raportointia projektisihteeri Taina Sahlanderin kanssa.

- Arviointiprosessin yhteydessä käydyissä keskusteluissa nousi koko ajan esiin tutkijakoulutus ja väitöskirjatutkimuksen merkitys tutkimuksen kokonaisuudessa, vaikka ne eivät itse arvioinnin ytimessä olleetkaan. Aloitinkin sitten kirjan työstämisen palauttamalla mieleeni, miten tohtorikoulutuksesta tuolloin puhuttiin, Soini muistelee.

Näin ollen sekä kirjan toimittajissa että kirjoittajissa on mukana niin vanhempia kuin nuorempia tutkijoita. Ensiksi mainitut ammentavat vuosien varrella kertyneistä kokemuksistaan opettajina ja ohjaajina, jälkimmäisten tarkasteluperspektiivi on post-doc -vaihe.

Hyvä tohtorikoulutus on monien tekijöiden summa

Korkeatasoinen tohtorikoulutus toteutuu monien tekijöiden ja prosessien yhteisvaikutuksena samoin kuin tieteelliseksi asiantuntijaksi kehittyminen. Hyvä tohtori! -kirja tarkastelee näitä tekijöitä ja prosesseja sekä koulutuksen että opiskelijan kannalta.

- Meitä kirjoittajia ja yleensä koko kirjaa yhdistää kolmen yliopiston, Helsingin, Oulun ja Tampereen yhteinen tutkimushanke Tieteellinen asiantuntijuus ja akateeminen ohjaus, Anna Raija Nummenmaa kertoo.

Tutkimuksen tuloksia on kirjassa hyödynnetty lähinnä siten, että kirjoittajat ovat elävöittäneet ja konkretisoineet käsiteltyjä teemoja tuomalla esiin tohtoriopiskelijan äänen. Koko aineistoa käsitteleviä tuloksia on esitelty erilaisilla tieteellisillä foorumeilla. Tutkimuksen Tampereen osaprojektin koontia on luettavissa osoitteessa http:// www.uta.fi/hallintokeskus/otuke/materiaalit/ Tarjoumia_valmis.pdf. Tutkimushanke jatkuu edelleen.

- Kirja ei kuitenkaan ole tutkimusraportti vaan itsenäinen teos. Kirjassa lähdemme liikkeelle kuvaamalla sitä kehikkoa, missä tohtorikoulutus nyt tapahtuu. Kuvaamme oppimisympäristöjä, joita rakennetaan tohtorikoulutuksen kaikilla tasoilla, säädöksistä alkaen. Sitten olemme ottaneet keskeiset oppimisen säätelijät tarkastelun kohteiksi. Näistä olemme aika voimakkaasti keskittyneet ohjauskysymyksiin, Kirsi Pyhältö avaa kirjan rakennetta.

Tiina Soini lisää, että kirjassa on pohdittu myös ohjauksen kohdetta, mikä se on. Ohjausta käsittelevissä artikkeleissa on lisäksi runsaasti esimerkkejä, menetelmiä ja ideoita ohjauskäytäntöjen kehittämiseen.

- Jos kaipaa omaan ohjaukseensa virikkeitä, niin kirjan keskivaiheilla esitellään käytäntöönkin sovellettua tietoa ohjauksesta. Ohjauksen lisäksi kirjassa pohditaan esimerkiksi kirjoittamista, joka on yleensä tohtorikoulutettavalle monenlaisia tunteita herättävä prosessi. Emme ole myöskään unohtaneet jäsentää siirrettävien taitojen keskustelua.

Tieteellinen asiantuntijuus kehittyy oppimisen prosessissa

Kirjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan tohtorikoulutuksen systeemisiä järjestelmiä eri tasoilla ja analysoidaan eri osatekijöiden suhdetta toisiinsa. Ohjausosan jälkeen puretaan tieteellisen asiantuntijuuden käsitettä ja pohditaan, miten ja millaisessa tohtorikoulutuksessa tieteellisen asiantuntijuuden on mahdollista kehittyä. Mutta palataan vielä hetkeksi ohjauskysymyksiin.

- Opiskelijat mieltävät aineistossa ohjauksen henkilökohtaiseksi ohjaukseksi. Hyvän ohjaustilanteen piirteiksi he nostavat muun muassa riittävän ajan, osapuolten perehtymisen käsiteltävään asiaan etukäteen, jota varten heidän täytyy olla myös sopinut, mistä tapaamisessa puhutaan. Vuorovaikutusilmapiirin täytyisi olla toista kunnioittava ja hyväksyvä, mutta se sisältää myös rakentavan palautteen. Ja ohjaajan täytyisi lisäksi kyetä haastamaan opiskelija esimerkiksi hyvillä kysymyksillä, Anna Raija Nummenmaa luettelee.

Tiina Soini nimeää yllämainitut asiat toiveiksi ja haasteiksi ja kysyy, miten nykyisessä tilanteessa niiden toteutuminen ja voittaminen mahdollistuu. Voiko prosessissa rauhassa pysähtyä ja keskittyä työhönsä, kun samalla tuntee hirveää painetta väitöskirjan nopeasta valmiiksi saattamisesta?

- Laatuvaatimukset ovat yhtä aikaa olemassa määrällisten vaatimusten kanssa ja tämä aiheuttaa ongelmia. Ohjausjärjestelmäkäytännötkin täytyisi ehkä miettiä uudestaan tästä näkökulmasta. Miten molemmat tavoitteet saavutetaan?

Määrällisiin vaatimuksiin ei kirjassa kuitenkaan paljoa puututa, sillä kirjan keskeisin viesti on Kirsi Pyhältön mukaan se, että tohtorikoulutuksessa on kyse oppimisen prosessista. Siinä prosessissa luodaan uutta tietoa ja siinä prosessissa se tieteellinen asiantuntijuus kehittyy.

- Hyvän tohtorikoulutuksen kysymyksiin on herätty ympäri maailmaa ja kaikkialla vastaukset ovat vielä avoimia. Meidän kirjassa on ideoita käytäntöjen kehittämiseen, mutta yhtä lailla siinä keskitytään olemassa olevan koulutuksen jäsentämiseen, tarkastelemiseen ja analysoimiseen. Tätä kautta tavoittelemme sitä hyvää tohtorikoulutusta.

Teksti ja kuva: Mia Hemming


ACATIIMI 7/08 tulosta | sulje ikkuna