Kolumni Päivi Atjonen
Puhelu kollegalle
Tilu-lilu, tilu-lilu-lei...
– Ihmistieteiden tiedekunta, Toini Toivonen-
Rikas puhelimessa.
– Hertta Hento-Mielinen täältä Henkitieteellisestä
osastosta soittelee, terve! Miten on professorikollegan
lukuvuosi käynnistynyt?
– Kiitos kysymästä. Tässä kolmessa viikossa
on ollut oikein kunnon tekemisen meininki. Kokousta
on pukannut hallintoasioista tuhkatiheään,
joten ei ole tarvinnut lainkaan vaivata päätään
opetuksen valmistelulla tai tutkimusartikkelin
kirjoittamisella.
– Sepä somasti, sama flow täällä. Mielellään
töihin jo elokuun alussa tulin, kun keväällä jäi
riemukas draivi päälle graduttamisesta. Heinäkuussa
sai hyvin ladattua akkunsa, kun lomasäät
suosivat. Sadekuurojen toistumisessa oli kiehtovaa
yllätyksellisyyttä, ja runsasta marjasatoa metsän
siimeksessä kerätessä mieli puhdistui.
– Da-da! Kyllä vanhaa professoria inspiroi,
kun vielä juhannuksen jälkeen istuttiin lubenteropiskelijoiden
kanssa pohtimassa heidän gradujensa
metodisia kysymyksiä approbatur-lähteiden
avulla. On hienoa edistää tieteellistä jälkikasvua,
että sitten kun meitä ei enää akatemiassa ole, vaikutuksemme
näkyy välillisesti pitkään.
– Millä mielellä olette näitä Kolkka-Lapin yliopiston
fuusiojuttuja pohtineet? Niillähän ei vielä
tietysti ole kiire, kun vasta marraskuussa tehdään
lopullisia päätöksiä.
– Ilman sitä saattaisi masennus iskeä pelkkien
rutiinien pyörittämisessä. Olemme ideoineet monitieteistä
ranskankielistä maisteriohjelmaa tulossa
olevaan bio-henki-talous-psykotekno-gerontologiseen
tiedekuntaan, joka toimii kolmella
kampuksella. Second Life on näpsäkkä pedagoginen ratkaisu tähän konseptiin.
– Mekin uhkumme tekemisen intoa, koska nyt
on ajasta ikuisuuteen jatkuvien palaverien turvin
työsuunnitelmiin kirjoitettavaksi pätevää tekstiä
kohtaan “Yhteiskunnalliset tehtävät”. Ei tarvitse
runoilla löysiä, mihin ne 50 tuntia tutkimusta tuhertaisi.
Tuntuu huojentavalta, että tulevassa yhteisessä
35 professorin ja 49 milj. euron laitoksessa
voimme oleilla monta vuotta, eikä kukaan
huomaa, että olemme kirjoitelleet vain suomeksi
jotain vähäpätöisiä monografioita sivistyksestä
tai itsetajuisuudesta. Eikä yhtään patentoitua
tuotetta!
– Ajattele, mikä määrä kriittistä massaa! Jollei
tällä porukalla huippuyksiköksi Shanghain listan
sijalle 571 päästä, niin peiliin on katsottava. Mutta
oletko jo perehtynyt uuden yliopistolain pykäliin?
– Toki olen, kun intraan oli ystävällisesti laitettu
kaikki 128 sivua nasevaa perustelutekstiä.
Toimitusjohtajarehtori, virkojen poistaminen ja
liikekirjanpitoon siirtyminen, iloitsen syvästi
näistä innovatiivisista muutoksista.
– Sekin oli päättäjiltä huomaavaista, että ottivat
ripeästi neliportaisen opettajan- ja tutkijanuramallin
käyttöön. Menee samassa humussa sekin
pikkuseikka. On luojan lykky, että olemme
huipulla jo professoreina. Ei tarvitse kantaa mitään
huolta huomisesta.
– Sanos, sisko, muuta! Samalla meille lohkeaa
leppoisaa asiantuntijatyötä, kun saamme taukoamatta
setviä määräaikaisten toimentäyttäjien
hakupapereita. Vältytään sinä aikana pahaisten
EU-, Tekes- ja Akatemia-hankehakemusten teolta.
Kovin on meidän aloillamme ollutkin työlästä
pyörittää erityisesti Tekesin rahoittamia hankkeita.
– Kiitollisin mielin siis käyskentelemme töihin,
kun ei tarvitse aamuisin turhautuneena Hesarista
katsella työpaikkailmoituksia. Kaltaisillemme
keskeneräisiä papereita tavailemaan erikoistuneille
työmyyrille, jotka eivät työ-öitä ja -
viikonloppuja kaihda, olisi toki kova kysyntä monissa
firmoissa. Pärjäilehän Hertta paksusti!
– Kiitos samoin, Toini. Kuulemiin!
Kirjoittaja on kasvatustieteen professori Joensuun
yliopistossa
PS. Kaikki mahdolliset yhtymäkohdat tosielämän
tapahtumiin ovat pelkkää sattumaa.
|