Yliopistojen työmarkkinatilanne ja yliopistouudistus

Yliopistot ovat vielä toistaiseksi valtiollisia ja valtion työmarkkinaratkaisut koskevat niitä. Yliopistoreformi muuttaa kuitenkin tilannetta. Yliopistojen uusi neuvottelumenettely on vielä toistaiseksi avoin.

Voimassaoleva valtion työmarkkinaratkaisu tehtiin noin vuosi sitten ajalle 1.10.2007 –31.1.2010. Valtiovarainministeriön tasolla tehdyt valtion yleiset työmarkkinaratkaisut samoin kuin opetusministeriön tasolla tehdyt yliopistojen tarkentavat virkaehtosopimukset koskevat yliopistoja. Työmarkkinaratkaisut päättyvät suunnilleen samoihin aikoihin kuin yliopistouudistus tulee täysitehoisesti voimaan.

Yleiskorotus 1.10.2008 alkaen

Valtion työmarkkinaratkaisun perusteella palkkoihin tuli 1.10.2008 alkaen 2,3 %:n yleiskorotus. Käytännössä se toteutetaan siten, että tehtävien vaativuustasoa korotetaan mainitulla prosenttimäärällä. Tämä merkitsee sitä, että myös henkilökohtaisen suoriutumisen osa kasvaa vastaavassa määrin. Myös takuupalkkoihin tuli 2,3 %:n yleiskorotus 1.10.2008 lukien.

Muut valtion työmarkkinaratkaisun korotuserät

Vuosi sitten tehdyn työmarkkinaratkaisun yhteydessä yliopistojen UPJ:tä aikaistettiin siten, että se tuli (lähes) täysitehoisesti voimaan 1.1.2008 lukien. Alun pitäen UPJ:n täysitehoisen voimaantulon oli tarkoitettu tapahtuvan 1.10.2009 lukien. Suurin osa yliopistoväestä sai 1.1.2008 alkaen UPJ -korotuksen, jonka suuruus vaihteli.

Valtion työmarkkinaratkaisuun sisältyy kaksi yhteensä 2 %:n suuruista ns. kehittämiserää. Yliopistojen osalta UPJ:n täysitehoisen voimaantulon aikaistaminen merkitsi, että kehittämiserät siirtyvät niiden osalta maksettavaksi vasta sopimuskauden lopulla.

Yliopistojen UPJ-sopimuksen sekä valtion keskustason työmarkkinaratkaisun perusteella yliopistojen henkiosan enimmäismäärää korotetaan sopimuskauden lopulla 46 %:sta 48 %:iin, jolloin vastaavat muut prosentuaaliset henkiosat nousevat samassa suhteessa. Tämä korotus rahoitetaan em. kehittämiseristä, jolloin kehittämiseriä jää muualle suunnattavaksi noin 1,2 %.

Yleiseen työmarkkinaratkaisuun sisältyy vielä 2,2 %:n yleiskorotus 1.10.2009 lukien.

Sopimuskauden jo päätyttyä 1.2.2010 tulee maksettavaksi yleisen tasa-arvon lisäämiseksi enintään 0,2 %:n samapalkkaerä.

Voimassa oleva työmarkkinaratkaisu ei perustu keskitettyyn sopimukseen. Maan hallituksen taholta on pyritty löytämään jotain koordinoivia elementtejä seuraavaa työmarkkinaratkaisua silmällä pitäen. Tässä tarkoituksessa keskusjärjestöjohtajat ovat tavanneet mm. pääministerin. Mitään ratkaisua ei ole löydetty. Tämä johtuu ennen kaikkea yksityistyönantajien vastustuksesta.

Yliopistouudistus ja työmarkkinaneuvottelut

Yliopistouudistus merkitsee, että 1.1.2010 lukien yliopistojen palveluksessa olevat lakkaavat olemasta valtion “leivissä”. Tällä tulee olemaan suuri vaikutus yliopistojen neuvottelujärjestelmään.

Valtiovarainministeriö ja opetusministeriö lakkaavat olemasta yliopistojen neuvottelutahoja. Neuvottelu- ja sopimusoikeudet palvelusuhteen ehdoista siirtyvät yliopistoille itselleen. Yliopistolakiuudistuksen perustelujen mukaan yliopistot voivat muodostaa työantajatoimintaa varten itsenäisen työantajayhdistyksen, joka puolestaan voi liittyä johonkin työnantajajärjestöön. Tiettävästi suunnitelmissa onkin yliopistojen työantajayhdistyksen perustaminen. Ainakin tässä vaiheessa asiaa valmistellaan niin, että siihen tulisivat kuulumaan kaikki yliopistotyönantajat. Nähtäväksi jää, toteutuuko tämä loppuun saakka. Voi syntyä myös muunlaisia asetelmia.

Yliopistojen työnantajayhdistys voitaneen perustaa vielä kuluvan vuoden puolella. Yliopistot voisivat esiintyä itsenäisinä työnantajina ja työantajayhdistys voisi käydä aitoja työmarkkinaneuvotteluja aikaisintaan 1.8.2008 alkaen, jolloin uudet yliopistot perustetaan lailla.

Yliopistolakiluonnoksen perusteluissa todetaan, että työnantaja ja henkilöstöjärjestöt tulevat käymään syksyllä 2008 neuvottelut siirtymähetken sopimuksista. Tarkoituksena on saavuttaa eräänlainen aiesopimus uuden yliopiston palvelussuhteen ehdoista. Ongelmana on, että tällaisella aiesopimuksella ei voi olla sitovuutta. Tällä hetkellähän ei edes tiedetä, kuka yliopistojen puolesta loppujen lopuksi esiintyy neuvottelijana ja sopijana sitovin vaikutuksin. Pyrkiminen aiesopimukseen on toki hyvä, mutta ei läheskään riittävä. Tarvitaan myös lainsäädännöllisiä toimenpiteitä palvelussuhteiden ehtojen turvaamiseksi.

Palvelusuhteen ehdoille lainturva

Luonnoksessa yliopistolain voimaanpanolaista todetaan, että työntekijöihin ja palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan, mitä laissa säädetään tai sen nojalla säädetään tai mitä työehtosopimuksessa ja työsopimuksessa sovitaan (järjestöt kyllä priorisoivat virkasuhdetta).

Ongelmana on, että työehtosopimuksella ei ole vielä sovittu yhtään mitään uusien yliopistojen työehdoista. Nykymuotoisesta laistakaan sellaisia ei voi johtaa. Voimaanpanolakiin tarvitaan sitova säännös siitä, mitä palvelussuhteen ehtoja uusissa yliopistoissa sovelletaan. Järjestöt ovat vaatineet, että voimaanpanolaissa taattaisiin eksplisiittisesti se, että palvelusuhteen ehtoihin sovelletaan vähintään siirtymähetken palvelussuhteen ehtoja.

Asiaa tarkasteltaessa on vielä otettava myös huomioon, että uusien yliopistojen muodostaminen saattaa merkitä EU direktiivin tarkoittamaa liikkeenluovutusta. Mikäli näin olisi, jouduttaisiin myös palvelussuhde- ja neuvottelujärjestelmää tarkastelemaan tätä taustaa vaste. Lakiesitysluonnoksessa ei ole tehty tällaista.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja (29.9.2008)