Valuviat kuntoon
lakiehdotuksesta uudeksi yliopistolaiksi
Tekeekö uusi yliopistolaki yliopistoista todella
autonomisia suhteessa valtioon ja
muihin opetuksen ja tutkimuksen rahoittajiin?
Kysymys nousi pääaiheeksi Tampereen
yliopiston tieteentekijöiden järjestämässä
keskustelutilaisuudessa yliopistolain
uudistuksesta 12. syyskuuta.
Tilaisuuteen osallistui yli sata ihmistä, joista osa
joutui istumaan lattialla. Keskustelulle oli selvästi
tarvetta, kun yliopistot ja järjestöt laativat lausuntoja
yliopistolakiesityksestä. Osa kritiikistä oli
ennestään tuttua: lain uudistamisen aikataulu on
liian tiukka ja henkilöstöä ei ole kuultu riittävästi
lain valmisteluvaiheessa. Monella näyttää olevan
sellainen käsitys, että laki ajetaan läpi eduskunnan
kiireellisellä aikataululla, tapahtui mitä hyvänsä.
Keskustelutilaisuuden puhujina olivat rehtori
Krista Varantola (TaY), vararehtori Paul Andersson
(TTY), Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan
hallituksen puheenjohtaja Anna-Mari Huhtinen,
lehtori Petri Koikkalainen (LaY) ja yliassistentti
Jussi Kivistö (TaY).
Autonomian suhde perustuslakiin
Krista Varantola pohti esityksessään sitä, mitä lakiehdotuksen
autonomia oikeastaan tarkoittaa.
Käsite tuntuu poikkeavan siitä, mitä akateemisella
autonomialla on aiemmin tarkoitettu. Paul
Andersson halusi myös avata termin autonomia
merkityksiä, joita yliopisto-organisaatiossa on
useita, kuten taloudellinen autonomia, henkilöstöpolitiikka
ja henkilöstön osallistuminen päätöksentekoon.
Lakiehdotuksen katsottiin olevan
jopa perustuslain vastainen. Tulkinta johtuu siitä,
että lakiesityksen mukaan julkisoikeudellisten
yliopistojen hallituksessa on yliopiston ulkopuolisten
jäsenten enemmistö, ja hallituksella on akateemista päätösvaltaa, kuten johtosäännöstä
ja henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista päättäminen.
Tilaisuudessa järjestetyssä koeäänestyksessä
ylivoimainen enemmistö osallistujista kannatti
yliopistoyhteisön jäsenten enemmistöä hallituksen
kokoonpanon periaatteena.
Erityisesti hallituksen, rehtorin ja yliopistokollegion
välisiä valta- ja vastuusuhteita pidettiin
epämääräisinä, ja niiden määrittelemättä jättäminen
mahdollistaa pahimmillaan vaikeiden ristiriitatilanteiden
syntymisen ja luottamuspulan ilmaantumisen
johtajien ja johdettavien välille.
Kollegiosta näyttää tulevan lähinnä vaalikollegio.
Hallituksen tai rehtorin asema ei perustu juurikaan
siihen, että näiden elinten tulisi nauttia kollegion
luottamusta, kuten esimerkiksi valtioneuvoston
edellytetään nauttivan eduskunnan luottamusta.
Koikkalainen tuumasi, että osakeyhtiölaissakin
10 prosenttia osakkeenomistajista voi tilanteen
niin vaatiessa kutsua yhtiökokouksen
koolle. Hän totesikin hieman ironisesti, että lakiehdotuksen
mukaan henkilöstö on resurssi,
joka annetaan OPM:n ja rehtorin käyttöön.
Yhteisöllisyys vaarassa rapautua
Virkasuhteista luopumisen suhteen lakiesitykseltä
olisi toivottu perusteluja sille, miksi niistä on
pakko luopua. Toiseksi haluttiin säilyttää sellainen
vahva akateeminen esittelyyn perustuva päätöksenteko,
jossa esittelijä tekisi esittelynsä virkavastuulla
eikä työsuhteessa, jossa tekemisen vastuun
ja riippumattomuuden arveltiin olevan erilainen
ja akateemisten sisältöjen kannalta potentiaalisesti
heikompi.
Anne-Mari Huhtinen totesi, että tehokkuuden
vaatimus saattaa olla useinkin ristiriidassa tieteen
vapauden kanssa. Lukukausimaksuja hän ei kannattanut
kenellekään ja totesi, että esimerkiksi
Tanskassa ollaan luopumassa EU:n ulkopuolisilta
opiskelijoilta perityistä maksuista, koska ulkomaalaisten
opiskelijoiden määrät ovat romahtaneet. Huhtinen vaati myös, että kandidaatin tutkintojen
määrät pitää ottaa huomioon tuloksia
laskettaessa. Muuten sellainen työ, joka yhdessä
yliopistossa opiskelijan eteen tehdään, ei tule kyseisen
yliopiston ansioksi, jos opiskelija tekeekin
maisteritutkinnon toiseen yliopistoon. Huhtinen
arveli opiskelijoiden liiallisen kilpailun voivan
johtaa siihen, että opiskelijat eivät enää jaa tietoa
keskenään. Hän epäili myös vilpin kasvavan kovenevassa
kilpailussa. Yliopisto-opiskelun yhteisöllinen
luonne olisi näin vaarassa rapautua.
Myös Koikkalainen uumoili, että lakiesitys näyttää
palkitsevan opportunistista asennetta suhtautumisessa
tieteen tekemiseen.
Muutos sai varovaisen kannatuksen
Kaikki puhujat olivat sitä mieltä, että yliopistojen
autonomian lisääminen on myönteinen asia. Toisaalta
kukaan ei oikeastaan uskonut siihen, että
yliopistolain muutos vähentäisi valtion kontrollia,
pikemminkin pelättiin päinvastaista. Yliopistolain
muuttaminen sai varovaista kannatusta,
jos ehdotuksen valuvikoja vain korjataan. Petri
Koikkalainen toivoi, että tiedeyhteisön vaikutusmahdollisuuksia
lisättäisiin esimerkiksi vahvistamalla
kollegion asemaa.
Myönteisimmin lakiehdotukseen suhtautui
Jussi Kivistö, joka muistutti samalla, että jos tosiasiallinen
valtion ohjausvalta ei vähene, niin uusi
laki ei toteuta sille asetettua tavoitetta. Lakiehdotuksen
monista yksityiskohdistakin käytiin keskustelua,
jota tässä on mahdotonta kuvata tarkemmin.
Yliopistolaista lähtevät lausunnot tulevat
varmasti sisältämään pääosan korjaus- ja tarkennusehdotuksista
ja sisältävän paljon sellaista,
mikä voi tehdä uudesta yliopistolaista parhaan
mahdollisen.
Pekka Rantanen
|