Talkoohengessä
Viimeaikoina hallitus on yrittänyt nostattaa suomalaisten
talkoohenkeä. Milloin kyseessä on
puuteollisuuden haasteet milloin terveydenhuollon
uusorganisointi tai yliopistolakiuudistus. Yhdessä
me saamme Suomen puut metsistä teollisuuden
käyttöön, yhdessä me organisoimme uuteen
uskoon sekä terveydenhuollon että korkeakoululaitoksen.
Yhteisenä päämääränä parempi
tuottavuus ja onnelliset ihmiset. Ratkaisuksi tähän
on keksitty uudet hallintomallit, rakenteelliset
muutokset ja kaiken mahdollisen tuotteistaminen.
Puuteollisuudessa on ymmärrettävää, että
puu prosessoidaan ja jalostetaan erilaisiksi kaupallisiksi
tuotteiksi. Mikäli kauppa ei käy toivotulla
tavalla henkilöstöä irtisanotaan. Vastaavasti
terveydenhuollon puolella tuotteistaminen ja linjajohtaminen
tarkoittavat sitä että potilaasta tehdään
asiakas, joka ostaa terveyttä huoltopäälliköiltä.
Substanssiosaaminen ja henkilöstön mielipiteet
uudistuksessa on unohdettu. Tämä on tullut
esille Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin
organisaatiouudistuksessa, kun ylikävelty
henkilöstö kapinoi ja hallituksen oli otettava aikalisä.
Yhteishenki ei tällä hetkellä taida olla kovin
korkealla.
Yliopistolakiuudistuksen valmisteluprosessi
sai vähän samanlaisen alun, mutta nyt lakiluonnos
on ollut laajalla lausuntokierroksella ja aikaa
lausunnoille oli 15. lokakuuta saakka. Syyskuun
aikana tilaisuuksia talkoohengen nostattamiseksi
on ollut harva se päivä sekä opetusministeriön
että eri yliopistojen johdon suunnasta. Laki on
kirjoitettu puitelain muotoon ja jättää monta asiaa
päätettäväksi yliopistojen johtosäännöissä. Yliopistojen
toivotaankin profiloituvan. Toivottavasti
tämä tapahtuu laadukkaan toiminnan, mukaan
lukien hyvän henkilöstöpolitiikan kautta.
Tieteentekijöiden liiton hallitus on kiinnittänyt
erityistä huomiota yliopistolakiluonnokseen
kirjoitettuun hallintomalliin. Se ei täytä perustuslain
tarkoittamaa itsehallinnon määritelmää,
joka toimii tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen
vapauden suojana. Lakiin on kirjoitettu osakeyhtiöistä tuttu johtamismalli,
jossa valta ja vastuu keskittyvät
hallitukselle, ja
enemmistö jäsenistä tulee
yliopistoyhteisön ulkopuolelta.
Kenelle hallitus on vastuussa, jää epäselväksi.
Vastapainoksi vahvalle hallitukselle laissa ei
ole mitään varsinaista valtaelintä. Tällainen ylhäältäpäin
alas johtamismalli on huomattavasti
tiukempi kuin monessa muussa Euroopan maan
yliopistossa. Toteutuessaan nyt kirjoitetussa
muodossa laki romuttaisikin yliopistojen tosiasiallisen
itsehallinnon. Pelkona on lisäksi se, että
siitä tulisi ennakkotapaus, joka mahdollistaisi tulevaisuudessa
muunkinlaista perustuslain vastaista
toimintaa.
Yliopistojemme, siis yhteiskunnan keskeisten
asiantuntijaorganisaatioiden toimintakulttuuri,
on vuosisadat perustunut luottamukseen ja kollegiaalisiin
päätöksentekomenettelyihin. Tämä
on ollut toimiva konsepti, joka mielestäni tulee
säilyttää ja jota on nyt puolustettava.
Jotta yhteiset toiveet toteutuisivat yhteishengessä,
on lakia muutettava yliopistojen arvoja
kunnioittavammaksi. Talkoohengen ydin on usko
yhteiseen päämäärään sekä sen toteutumismahdollisuuksiin.
Luottamuksen rakoillessa yhteistä
päämäärää on vaikea saavuttaa.
Uskoa meillä yliopistoissa riittää, mutta myös
kriittistä ajattelua. Siihen meidät on koulutettu.
Ei tarvitse olla kovinkaan merkittävä muutosjohtajuuden
guru ymmärtääkseen, että muutos ei
onnistu ottamatta henkilöstöä mukaan prosessiin
alusta alkaen. Lakiesitys nyt kirjoitetussa muodossa
ei tule saamaan henkilöstön tukea. Näin ollen
uudistuksella ei tulla saavuttamaan yliopistoja,
jotka ovat entistä parempia ja houkuttelevampia
työpaikkoja. Henkilöstöjärjestöjen lakiluonnoksesta
antamiin lausuntoihin on syytä suhtautua
vakavasti, muuten talkoohenki hiipuu ennen
kuin se on edes kunnolla saanut nostetta.
Ragna Rönnholm
puheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto
|