Keskustelua

Turku on ansainnut materiaalien diplomi-insinööri -koulutusoikeutensa

Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi 11.7.2019 tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon johdolla välittömästi voimaan astuvalla asetuksella Turun yliopistolle oikeuden aloittaa 2020 kone- ja materiaalitekniikan diplomi-insinöörikoulutuksen. Koska Aalto-yliopisto, Tampereen yliopisto ja Lappeenrannan- Lahden teknillinen yliopisto vastustivat hanketta, on syytä tarkastella tosiasialliset perustelut koulutusluvan myöntämiselle. Keskityn tässä materiaalien tutkimuksen ja koulutuksen tiivistettyyn lähihistoriaan.

Toimintaympäristön kehitys sai alkuunsa 1985 Data- City rakennuksen toteutuksesta. Seuraavana vuonna perustettiin Uuden Teknologian Säätiö (UTS) jonka tehtävänä oli ideoida uusia yhteistyöstrategioita ja tuoda toteuttajat (kaupunki, rakentajat, teollisuus ja yliopistot) yhteen.

Yhteistyökuvio konkretisoitui, kun Oy DataCity Center Ab perustettiin 1988 edistämään yliopistojen ja teollisuuden yhteistyöhankkeita. Turun Teknologiakeskuksen alle organisoitiin Materiaalintutkimus, Biotekniikan tutkimus ja Tietotekniikan tutkimusyksiköt. Yhteistyö oli menestyksekäs sillä 1989 valmistui ElectroCity-rakennus uuden yritystoiminnan ja sen kasvun keskukseksi ja 1990 valmistui BioCity-rakennus. Sitä täydennettiin 1993 Mauno Koivisto kokous- ja kongressikeskuksella, sekä 2002 PharmaCity ja 2006 ICT rakennuksilla.

Ominaista on, että tämä tutkimus- ja kehitysverkosto on syntynyt Turun kaupungin, rakentajien, yliopistojen ja teollisuuden yhteistyönä, jopa niin että Turun yliopiston ja Åbo Akademin laitoksia on siirretty näihin teknologiakeskusrakennuksiin. Yhteistyön juhlistamiseksi vietettiin keväällä Turun Teknologiakeskuksen – Turku Science Parkin 30-vuotisjuhla.

Tutkimusyhteistyö sai alkuunsa jo 1980 luvulla, kun Turun yliopiston ja Åbo Akademin välillä aloitettiin kehittyneiden (kalliiden) tutkimuslaitteiden yhteisostot. Laitteet sijoitettiin vuoroin kunkin yliopiston tiloihin. Koordinoitu yliopistojen ja teollisuuden yhteistyöät alettiin toteuttaa teknologiakeskushankkeina.

Osoitus organisaation uskottavuudesta tuli 1989, kun kauppa ja teollisuusministeriön alainen Teknologian kehityskeskus (TEKES) julkisti teknologiakeskuksille suunnatun teknologiaohjelman. Teknologiakeskusohjelman ainoa kattava rahoitus myönnettiin Oy DataCity Center Ab:n hallinnoimalle Materiaalien pintatutkimusprojektille, joka jakautui seitsemään Turun yliopiston ja Åbo Akademin osaprojektiin.

Yhteistyö johti yhteisen, Materiaalitutkimuslaboratorion perustamiseen, johon sijoitettiin kehittyneet pinta-analyysi- sekä elektroni-pintakäsittelylaitteet.

Seuraava osoitus Turun yliopistojen tutkimusyhteistyön menestymisestä saatiin sisäasiainministeriön 1993 julkistamassa Osaamiskeskus-ohjelmassa, jossa Varsinais-Suomen Osaamiskeskus/Turun Teknologiakeskukselle osoitettiin 1994 kansallinen Materiaalitutkimuksen ja Biotekniikan vastuualueet.

Menestys jatkui opetusministeriön rahoittamassa Materiaali- ja rakennetutkimusohjelmassa (MATRA), jossa Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijat osallistuivat vuosina 1994—2000 useisiin kansallisiin yhteisprojekteihin, joita he osittain koordinoivat. Turun kaupunki, yliopistot ja teollisuus perustivat 2001 materiaalien pintatutkimusyrityksen Top Analytica Ltd:n, joka korvasi yliopistojen yhteisen Materiaalien Tutkimuskeskuksen.

BioCity Turun vuonna 2006 esitellyssä Biomateriaalitutkimusohjelmassa viisi Åbo Akademin tutkimusryhmää tuottivat biomateriaaleja kahden Turun yliopiston lääkäriryhmän käyttöön. Vuonna 2005 tehostettiin Turku Science Parkissa materiaalien tutkimusta suuntaamalla painopiste Graafiselle osaamisalueelle. Turun yliopistot Varsinais-Suomen Osaamiskeskus/Turku Science Park ja teollisuus perustivat 2005 Knowledge Network of Printed Media yhteistyöverkoston edistämään painettua älykkyyttä Raisiossa sijaitsevassa Future Printing Centerissä.

Korkeatasoisen tutkimuksen edistämiseksi valittiin Åbo Akademissa neljä huippuyksikköjä vuosiksi 2006—2008, joista Funktionaalisten Materiaalien (FunMat) tutkimusryhmä oli yksi. Suomen Akatemia valitsi laajennetun FunMat tutkimusryhmän kansalliseksi huippuyksiköksi vuosille 2008-2013. Turun yliopiston materiaalintutkijat perustivat 2007 oman Materiaalien ja pintojen tutkimuskeskuksen (Mat- Surf). Suomen Akatemian Prosessikemian (PCC) ja Funktionaalisten Materiaalien (FunMat) huippuyksiköt sulautettiin 2013 Åbo Akademin strategiseksi tutkimusalaksi. Vuosien 2008—2013 aikana valmistui 26 filosofian tai tekniikan tohtoria FunMat tutkijakonsortiosta.

Koulutusyhteistyö pyrittiin 1995 laajentamaan kansainväliseksi peruskoulutukseksi International University of Turku/Åbon TEMMPRO koulutusohjelmalla. Materiaalitieteen ohella koulutus kohdistui molekulaarisen biologiaan ja biokemiaan sekä ympäristötieteisiin. Mukana olivat Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turun kauppakorkeakoulu. Valitettavasti aika ei ollut silloin vielä otollinen laajamittaiseen kansainväliseen koulutukseen.

Jatkokoulutuksen saralla yhteistyö oli menestyksekkäämpää, kun Graduate School of Materials Research (GSMR) sai 1995 opetusministeriöltä toimintarahoituksen. Osallisina oli kaksi kemian ja viisi fysiikan laboratoriota Turun yliopistosta, sekä yksi fysiikan ja neljä kemian laboratoriota Åbo Akademista. Jälkimmäiset kemian laboratoriot edustivat kemian teknologiaa (DI koulutusta).

Paikallisen yhteistyön etuna oli se, että opettajat ja monipuoliset tutkimuslaitteet saatiin tutkijakoulutettavien käyttöön lähietäisyydellä. GSMRlle myönnettiin lisäksi erityisrahoitus kansainväliseen verkostoitumiseen Ian Wark Research Institute/ University of South Australia (IWRI, Australia), Nara Institute of Science and Technology (NAIST, Japani), sekä Intelligent Material and Systems Institute/Université de Sherbrooke (IMSI, Kanada) organisaatioiden kanssa.

Tiivis paikallinen koulutuksen yhteistyö GSMR organisaatiossa liitti kaksi Åbo Akademin tutkimuksen (Prosessikemian, PCC ja Funktionaalisten Materiaalien, FunMat) huippuyksikköä ja Turun yliopiston Materiaalien ja pintojen tutkimuskeskuksen (MatSurf) konsortion toisiinsa kansainvälisestikin katsoen kattavaksi organisaatioksi. Vuosien 1995— 2011 aikana valmistui 72 materiaaleihin keskittyneitä tohtoria GSMR:n ainakin osittaisella rahoituksella.

Tarve saada kone- ja materiaalitekniikan diplomiinsinöörikoulutus esitettiin alun perin Turun Kauppakamarin toimesta jo 1989, jotta voitaisiin vastata nopeasti kasvavaan Varsinais-Suomen kone- ja materiaaliteollisuuden tarpeisiin. Koulutus aloitettiin FinTech verkkokoulutuksena, mutta on aivan selvää, ettei tämä tyydytä paikallisia diplomi-insinööritarpeita pitkällä tähtäimellä. Yhteenvetona koulutuksen osalta voidaan sanoa että 72 + 26 = 98 valmistuneen materiaalitutkimuksen tohtorin kokemuksella ja kolmen ministeriön asiantuntijoiden huippuarvioiden perusteella, että Turku on ansainnut laajennetun koulutusoikeuden materiaalitekniikassa.

Jarl B. Rosenholm
prof.em. Åbo Akademi, dosentti, Turun yliopisto, dr.hc., University of South Australia Kirjoittaja on toiminut GSMRn ja FunMatin johtajana, sekä yllä mainittujen organisaatioiden (SA , LTT , V-S

---