Viidennes professoreista istuu yritysten hallituksissa

Suomalaisten korkeakoulujen yritysyhteistyö on kattavinta maailmassa, mutta monet professorit tuntevat olevansa hyödyntämätön voimavara yritysten hallituksissa.

Professoriliitto ja Yle toteuttivat selvityksen professorien hallituspaikoista yrityksissä. Kysely lähetettiin noin 2 420 Professoriliiton jäsenelle. Kyselyyn vastasi 677 työelämässä tai eläkkeellä olevaa professoria. Verkossa (15—17.8.) toteutetun kyselyn vastausprosentti oli 28.

Niistä professoreista, jotka ovat mukana yritysten hallituksissa, melkein 70 prosenttia ilmoitti olevansa yhden yrityksen hallituksessa. Kaksi hallituspaikkaa oli noin viidenneksellä. Runsaalla seitsemällä prosentilla hallituspaikkoja löytyi kaikkiaan kolmesta yrityksestä. Vain pari prosenttia vastaajista istui yli viiden yrityksen hallituksessa.

Toimialoittain tarkasteltuna koulutus- ja tutkimussektorin yritykset olivat niitä, jotka osasivat parhaiten hyödyntää professoreitten osaamista.

Pörssiyritysten hallituksissa professorit ovat huonosti edustettuina. Yli puolet professoreiden hallituspaikoista löytyy pienistä ja keskisuurista yrityksistä.

Hallituksissa toimivat professorit katsoivat, että suurin syy hallituspaikkaan oli toimialaan tai tuotteeseen liittyvä osaaminen. Melkein 47 % ilmoitti paikan perustuvan omaan asiantuntemukseen.

Yle piti kyselystä tekemässään isossa jutussaan yllättävänä, että moni (36 %) professori ilmoitti olevansa osakas yrityksessä, jonka hallituksessa istui. Noin viidennes professoreista kertoi yrityksen liikeidean perustuvan omaan tutkimukseen tai innovaatioon.

Hallituksissa toimivien professoreitten mielestä liike-elämän ja yliopistojen yhteistyö on tärkeätä ja sitä tulisi lisätä. Monet vastaajat katsoivat, että heidän asiantuntemuksensa ja tietotaitonsa on hyödyntämätön voimavara.

Yritysyhteistyö on luonnollisesti yleisempää kauppatieteissä ja teknisissä tieteissä kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteissä ja humanistisilla aloilla. Kriittisesti yritysyhteistyöhön suhtautuvat vastaajat katsoivat, että päätöksenteon pitää pysyä yliopistojen käsissä eikä tieteellinen vapaus saa vaarantua. Yritysten tarpeet eivät saa ohjata tutkimuskohteita.

Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri muistuttaa, että professorien perustehtävät ovat tutkimus ja opetus.

— Yhteistyön täytyy aina hyödyttää kaikkia osapuolia. Täytyy kysyä myös kriittisesti hyödyttääkö yritysyhteistyö yliopiston tutkimusta tai opetusta, Hämeri toteaa.


Kilpailukykysopimuksen vaikutuksia yliopistosektorilla

Yliopistojen työehtosopimuksen voimassaolo jatkuu vuodella 1.2.2017 – 31.1.2018, eikä palkkoja koroteta yleiskorotuksilla tänä aikana. Sopimuskaudella keskustasolla työskentelee muun muassa palkkausjärjestelmän kehittämistyöryhmä, työaikatyöryhmä, tilastoyhteistyöryhmä sekä yhteistoiminta- ja työsuojelun yhteistoimintatyöryhmä.

Yliopistosektorin työntekijöiden lomarahoja ei leikata.

Työaikamääräyksiä koskevat muutokset tulevat voimaan 1.1.2017 alkaen. Opetus- ja tutkimushenkilöstön vuosittainen työaika on jatkossa 1624 tuntia. Professoreilla kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä tulee olemaan 142 tuntia lukuvuodessa. Opetuspainotteisissa tehtävissä työsuunnitelmaan sisällytettävän kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä tulee olemaan 396 tuntia lukuvuodessa. Sellaisia opetustehtävissä, joihin ei varsinaisesti sisälly tutkimusta, kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä on jatkossa 455 tuntia. Akatemiaprofessorien ja akatemiatutkijoiden vuosityöaika nousee 1 624 tuntiin.

Muun henkilöstön työaikaa lisätään kuudella minuutilla vuorokaudessa tai 30 minuutilla viikossa työaikamuodot huomioon ottaen. Ylityörajoja muutetaan työajan lisäystä vastaavasti. Tuntipalkan jakajaa ei muuteta.

Työehtosopimuksen palkkaa tai muita taloudellisia etuuksia koskevista vähimmäismääräyksistä voidaan taloudellisessa kriisitilanteessa sopia toisin työnantajan ja pääluottamusmiehen kesken. Sopimus voidaan tehdä vuoden määräajaksi eikä sen voimassaoloaikana työnantaja voi tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla irtisanoa tai lomauttaa työntekijöitään.


Teksti Kirsti Sintonen

Painetussa lehdessä sivu 9