Yliopistojen resurssit ohjautuvat yhä enemmän opetukseen

Yliopistojen varsinaisen toiminnan tuotot ja valtionrahoitus kasvoi viiden vuoden tarkastelujaksolla keskimäärin 1,5 prosenttia. Samaan aikaan yliopistojen toiminnan painopiste siirtyi enenevässä määrin tutkimuksesta opetukseen. Eri yliopistojen ominaispiirteet ja yliopistosektorin säästöt alkavat näkyä operatiivisia toimintoja ja talouden tunnuslukuja vertaillessa.

Yliopistot ovat toimineen nykyisessä oikeudellisessa muodossaan viiden tilikauden ajan. Lyhyen historian aikana on koettu yliopistolainsäädännön muutos, uuden rahoitusmallin sisäänajo, kansainvälistymispyrkimykset sekä säännölliset strategiapohdinnat ja rakennejärjestelyt. Yliopistojen välinen työnjako näkyy myös toiminnan ja tuotosten tunnusluvuissa antaen alustavia viitteitä yliopistojen profiloitumisesta.

Viisivuotiskaudella 1.1.2010-31.12.2014 (myöhemmin tarkastelujakso) yliopistojen liikevaihto kasvoi keskimäärin 1,5 prosenttia vuodessa. Osin yliopistojen valtionrahoituksen indeksikorotusten ”jäädytysten” vuoksi kahden viimeisen vuoden liikevaihto kuitenkin on laskenut. Henkilöstön määrä on vähentynyt keskimäärin 0,6 prosenttia vuodessa, joskin yliopistojen muun henkilökunnan osalta vähennystä on kahden viimeisen tilikauden aikana ollut jopa 3,5 prosenttia. Käytännössä tutkimus- ja opetushenkilökunta on vähentynyt viisivuotiskaudella 460 henkilötyövuoden verran ja muu henkilökunta 315 henkilötyövuodella. Tutkimus- ja opetushenkilökunnan osuus koko henkilöstöstä henkilötyövuosina mitattuna on pysynyt tarkastelujaksolla samana (58 prosenttia).

Yliopistojen talouden kehitys 2010-2014

Vaikka yliopistojen yhteenlaskettu liikevaihto kasvoi viisivuotiskaudella 2010-2014, niin kahden viimeisen tilikauden aikana liikevaihto heikkeni hieman. Tilikauden 2014 yhteenlaskettu liikevaihto päätyi 2,7 miljardiin euroon. Liikevaihtoa kasvattivat tilikaudella 2014 vain Helsingin ja Vaasan yliopistot sekä Svenska handelshögskolan.

Pääosin valtionavustuksen vähennyksen vuoksi suhteellisesti eniten liikevaihto laski Aalto-yliopistossa. Samanaikaisesti Aalto-yliopiston kustannukset pienenivät suhteellisesti vähemmän kuin liikevaihto aiheuttaen operatiivisen toiminnan alijäämää 11 miljoonaa euroa (alijäämä edellisellä tilikaudella 2 miljoona euroa). Sijoitustuotot ylsivät kuitenkin viime tilikauden tasolle ja Aalto-yliopiston ylijäämä päätyi 33 miljoonaan euroon. Ylijäämä oli 8 prosenttia operatiivista tuotoista, mikä on kaikkien kotimaisten yliopistojen vertailussa korkein suhteellinen osuus viiden tilikauden tarkastelujaksolla.

Alijäämäisiä tilikauden tuloksia raportoivat tilikaudella 2014 Taideyliopisto 1,3 miljoonaa euroa ja turkulaiset yliopistot (Turun yliopisto 0,6 milj. € ja Åbo Akademi 1,5 milj. €). Viiden vuoden tarkastelujaksolla kuitenkin kaikkien yliopistojen tulos on keskimäärin ollut ylijäämäinen, joten yksittäisten tilikausien alijäämäiset tulokset eivät ole sinänsä huolestuttavia. Toisinaan tilikauden tulos voi olla myös harkitusti alijäämäinen edesauttaen muita tavoitteita, kuten rahoitusmallin mukaista toiminnan optimointia. Valtaosa yliopistojen ylijäämistä koostui edellisvuosien tapaan tuloksellisesta sijoitustoiminnasta.

Talousinformaatio päätöksenteon tukena

Yliopistojen tehtävien hoitoa ja toiminnan tehokkuutta voidaan myös arvioida vertaamalla yliopiston tuotoksia (tutkimus, opetus, hallinnon tehokkuus) talouden tunnuslukuihin. Houkuttelevaa olisikin laskea, mitä maksaa esimerkiksi yhden maisterin koulutus tai mikä on yhden kansainvälisesti vertaisarvioidun julkaisun hinta? Tällaiset tiedonjyvät eivät kuitenkaan yksin voi toimia yliopistojen päätehtävien ohjauksen välineinä. Kyseisten suhdelukujen laskemiseen liittyy huomattavassa määrin käsitteellisiä ongelmia, puhumattakaan talouden laskentamenetelmien haasteista. Tunnuslukuja on kuitenkin mahdollista laskea ala-asteen matematiikan opintojen avuin, emmekä voine välttää tällaisen informaation tuottamista. Todettakoon varmuuden vuoksi, että tällaisten suhdelukujen käyttö pääasiallisena yliopiston toiminnanohjauksen tai päätöksenteon perusteena osoittaisi toimijan täydellistä näköalattomuutta ja vähintään yliopistolain ”hengen” vastaisuutta.

Toimijoilla on kuitenkin oikeus tietää ylipiston operatiivisen toiminnan tuotosten ja talouden tunnuslukujen välisistä yhteyksistä ja harkinnan mukaan käyttää saatua informaatiota päätöksenteon tukena. Jotta (suurin) osa tuotosten ja talouden suhdelukuihin liittyvästä ”kohinasta” voidaan eliminoida, on suositeltavaa arvioida suhdelukujen kehitystä pitkällä aikavälillä ja keskittyä esimerkiksi suhdelukujen muutosten analysointiin.

Tutkimus ja opetus suhteessa talouden kehitykseen

Suoritettujen tutkintojen määrä (perus- ja jatkotutkinnot) oli virallisen laskennan mukaan 3,1 prosenttia enemmän kuin edellisen tilikauden lopussa. Viiden vuoden tarkastelujaksolla tutkintojen määrä kasvoi keskimäärin 1,7 prosenttia ja oli suhteessa tutkimusja opetushenkilökunnan henkilötyövuosiin (myöhemmin henkilötyövuosi) 2,8 prosenttia. Kuitenkin tutkintomäärän muutos suhteessa liikevaihtoon kasvoi vain 1,2 prosenttia. Tutkintomäärä suhteessa työpanokseen kasvoi enemmän kuin tutkintojen suorittamiseen kohdennetut taloudelliset panostukset. Eniten tutkintojen suhde henkilötyövuosiin kasvoi Hankenilla (8,3 prosenttia). Eniten tutkintoja suhteessa liikevaihtoon tuotti Åbo Akademi (8,1 prosenttia).

Julkaisujen määrä kasvoi tarkastelujaksolla keskimäärin 0,8 prosenttia. Suhteutettuna henkilötyövuosiin julkaisujen määrä kasvoi 1,3 prosenttia. Kuitenkin suhteessa liikevaihtoon julkaisujen määrä laski 0,6 prosenttia. Tämä antaa viitteitä siitä, että yliopistot tuottavat enemmän julkaisuja pienemmällä taloudellisella panostuksella. Samoin julkaisutuotannon tehokkuus olisi määrällisesti arvioituna hieman parantunut.

Julkaisujen määriä arvioitaessa pitää kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota julkaisujen sisältöön. Opetus- ja kulttuuriministeriön laatiman julkaisutyyppiluettelon mukaan yliopiston akateemiset tuotokset luokitellaan niiden vertaisarvioinnin ja kohdeyleisön mukaan. A-tyypin julkaisut ovat vertaisarvioituja tuotoksia, B-tyypin julkaisut ovat vertaisarvioimattomia tieteellisiä kirjoituksia, C-tyypit tieteellisiä kirjoja, D-tyypit ammattiyhteisölle suunnattuja julkaisuja ja E-tyypit suurelle yleisölle suunnattuja julkaisuja. Jokaisen luokittelutyypin sisälle on rakennettu tarkempia alaluokkia.

Akateemisesti vaativin julkaisutyyppi monilla yliopiston tieteenaloilla lienee A1 eli vertaisarvioidut alkuperäisartikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä. Tilikaudella 2014 eniten A1-tyypin julkaisuja suhteessa henkilövuosiin tuotti Turun yliopisto (1,21). Keskimäärin yliopistoissa tuotettiin 0,83 A1-tyypin julkaisua henkilötyövuotta kohden. Yliopistokentällä vähiten henkilötyövuosiin suhteutettuna A1-tyypin julkaisuja tilastoivat Lapin yliopisto (0,57) ja Vaasan yliopisto (0,59).

Vaikka Lapin yliopisto jäi A1-tyypin julkaisuissa viimeiseksi, ylsivät Lapin yliopiston yhteenlasketut julkaisut suhteutettuna henkilötyövuosiin yliopistokentän kärkikolmikkoon. Eniten julkaisuja suhteessa henkilötyövuosiin tuotti Turun yliopisto (2,71), toisena Helsingin yliopisto (2,60) ja kolmantena Lapin yliopisto (2,48). Lapin yliopiston julkaisut painottuivat luokkiin B2 (kirjan tai muun kokoomateoksen osa), D4 (julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka selvitys) ja E1 (yleistajuinen artikkeli, sanomalehtiartikkeli).

Kokonaisuutena tarkastellen tutkintojen ja julkaisujen vertaaminen henkilötyövuosiin antaa viitteitä siitä, että yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunta on tarkastelujaksolla alkanut allokoida enemmän resursseja opetukseen kuin tutkimusten julkaisemiseen. Tämä johtopäätös lienee ymmärrettävä yliopistoihin kohdistuneiden säästöjen valossa, ts. opetusmäärä on hoidettu pienemmän henkilöstömäärän voimin, jolloin tutkimukseen käytettävä aika luonnollisesti vähenee.

Yliopistojen välinen työnjako ja rahoituksen allokointi

Yliopistot ovat viime aikoina pyrkineet keskittymään vahvuusalueisiinsa ja yliopistojen toivotaan profiloituvan kansantalouden näkökulmasta mielekkäällä tavalla. Profilointiin vaikuttavat useat seikat, kuten yliopistojen olemassa oleva osaaminen, maantieteellinen sijainti, poliittiset näkökohdat jne. Kohtalaisen selvää lienee, että kansantalouden näkökulmasta tarkoituksenmukaista olisi yliopistojen välisen työnjaon selventäminen, vaikkakin yksittäisten yliopistojen näkökulmat saattavat olla ristiriitaisia. Selkeä työnjako mahdollistaa taloudellisten voimavarojen tehokkaan allokoinnin tavoitetulla tavalla.

Kuvioon 1 on koottu yliopistojen julkaisemat A1- tyypin julkaisumäärät sekä perus- ja jatkotutkintojen määrät tilikaudelta 2014. Julkaisu- ja tutkintomäärät on skaalattu tutkimus- ja opetushenkilökunnan henkilötyövuosilla.

Kuviosta voidaan tehdä ainakin muutama havainto:

1. Hankenilla on oma profiilinsa. A1-tyypin julkaisuja on suhteellisen paljon (1.02) ja tutkintoja suhteellisesti eniten (4,2).
2. Lapin ja Vaasan yliopistoilla on oma profiilinsa. A1-tyypin julkaisuja on vähiten ja tutkintoja suhteellisen paljon.
3. Helsingin, Itä-Suomen, Tampereen ja Turun yliopistoissa A1-tyypin julkaisuja on eniten ja tutkintojakin keskinkertaisesti.
4. Aalto, Jyväskylän ja Oulun yliopisto sekä Lappeenrannan ja Tampereen teknilliset yliopisto ja Åbo Akademi kuuluvat ryhmään, jossa A1-tyypin julkaisuja on 0,78 kpl / htv ja tutkintoja valmistuu keskimäärin 1,62 kpl / htv.
5. Taideyliopistoa koskeva analyysi tulisi tehdä koskien sen taiteellista toimintaa ja verrata sitä vastaaviin ulkomaisiin yliopistoihin.

Rahoituksen allokointia voidaan analysoida esimerkiksi vertaamalla toiminnan tuotoksia yliopiston liikevaihtoon. Tilikauden 2014 osalta eniten julkaisuja suhteessa liikevaihtoon tuotti Hanken (10,4 prosenttia). Toisena Lapin yliopisto (4,9 prosenttia) ja Vaasan yliopisto (4,9 prosenttia). Heikoiten tässä vertailussa suoriutuivat Aalto-yliopisto (0,36 prosenttia) ja Helsingin yliopisto (0,37 prosenttia). Tulos säilyy samansuuntaisena arvioitaessa A1-tyypin julkaisuja. Puhtaasti määrällisesti arvioituna Hankenin, Lapin ja Vaasan yliopiston julkaisutehokkuus suhteessa rahoitukseen on siten korkein ja suurimpien yliopistojen julkaisutehokkuus heikoin. Tilikaudella 2014 Aaltoyliopiston ja Helsingin yliopiston yhteenlaskettu liikevaihto oli 40,3 prosenttia koko yliopistosektorin liikevaihdosta. Yliopistojen julkaisutehtävään allokoitu rahoitus kohdistuu selkeästi suuren yksikkökoon tavoitteluun.

Pohdinnat yliopistojen tuotosten ja talouden vertailusta varmasti herättävät monenlaista keskustelua. Onko vertailussa mitään mieltä? Ovatko luvut vertailukelpoisia? Miten käsitteet on määritelty? Onko tiedot kerätty luotettavasti? Alkaako rahoitusmallin mukainen toiminnan optimointi? Kysymyksiä on lukemattomia.

Kaikkiaan, koko yliopistoyhteisön edun kannalta olisi tärkeää, että kaikki aiheeseen liittyvä keskustelu perustuisi luotettavaan ja vertailukelpoiseen informaatioon ja sen asiantuntevaan tulkintaan. Yliopistojen toimintaan ja talouteen liittyvien tietojen tulisi olla avoimesti saatavilla ja niiden avulla tulisi voida harkiten ”edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

teksti Antti Fredriksson, KTT
Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu

• Painetussa lehdessä sivu 10