6/14

  • pääsivu
  • sisällys
  • Koulutusinflaatiolla tarkoitetaan koulutuksen ostovoiman alenemista työmarkkinoilla. Yhä useammasta maisterista tulee alempi toimihenkilö. — Toki koulutuksella on muutakin merkitystä kuin vain vaikutus asemaan ja palkkaukseen, näkee tutkija Mikko Aro Turun yliopistosta.

    Enempi koulutus, vähempi arvo

    Koulutusekspansio kulkee yhtä matkaa koulutusinflaation kanssa, havaitsi Mikko Aro väitöksessään.

    Mikko Aro (s. 1973) istuu työhuoneessaan Turun yliopistossa. Taas on pienen huoneen muutto käsillä. Väitöskirjahanke tuli valmiiksi keväällä ja nyt pitää etsiä niin monen muun vastaväitelleen tapaan pätkätöitä. Väitöskirjan aihe oli niin mielenkiintoinen, että samoissa aihepiireissä hänen on tarkoitus jatkaa.

    — Toivon esimerkiksi löytäväni näille töille paikan jossakin isommassa projektissa.

    Aron väitöskirjan otsikko on Koulutusinflaatio, Koulutusekspansio ja koulutuksen arvo Suomessa 1970—2008. Ajanjakso esittää, mitä yli sukupolven mittaisena aikana on koulunpenkillä tapahtunut. Koulutusekspansio johtaa hänen mukaansa suoraviivaisesti koulutusinflaatioon. Kun koulutuksen määrä on monet vuosikymmenet kasvanut, ollaan samassa tilanteessa kuin rahan kanssa. Sama määrä euroja ei ole ostovoimaltaan sitä, kun kolikot olivat aikanaan uutuuttaan kiiltäviä. Koulutuksenkin suhteen tulos oli oletettava.

    Näin tarkkaan prosessia ei kuitenkaan ennen ole väitöskirjan tekijän mukaan tarkasteltu. Mitä enemmän koulutusta on tarjolla, sitä vähemmäksi käy hiljalleen sen arvo. Tämä koskee Aron mukaan erityisesti alempia korkeakoulutukintoja.

    Näinä yksiviivaisesti huono tilanne ei kuitenkaan Aron johtopäätösten mukaan ole. Hän on ehdottomasti sitä mieltä, että koulutus kannattaa. Koulutuksen arvoksi nousee muitakin näkökulmia kuin asema ja raha. Itse koulutuksen kohteet uskovat opinnoissa vietettyyn aikaan ja energiaan. Minimikoulutustaso on noussut kaiken aikaa, joten nuoret ovat halunneet sijoittaa siihen itsestään.

    — Koulutuksella on tietenkin myös muita tekijöitä kuin materialistinen puoli. Hyvän koulutuksen hankkinut saa keinoja elämänhallintaansa, mikä monesti auttaa pärjäämään elämän ongelmakohdissa.

    Kulttuurihistoriaan liittyvät tuotteet vuosikymmenien takaa, kirjat ja filmit, tuovat esille esimerkiksi ylioppilaslakin symboliarvon. Ylioppilas tulee kaupungista kotikylään merkkihenkilönä ja ylioppilaslakki päässä. Merkityksiä toiseen suuntaan syntyy ehkä samaisen ylioppilaan epäonnistuneesta opiskelu-urasta ja nöyryyttävästä paluusta kotiin.

    Väitöskirjantekijä ”oikeissa töissä”

    Mielenkiintoista ja osin poikkeuksellista väitöskirjahankkeessa oli se, että Aro istui kaksi vuotta sosiaalitoimistossa Turussa keskustelemassa apua tarvitsevien kanssa monenlaisissa ongelmissa. Hän teki niin sanottuja oikeita töitä ja opintotaustaan liittyvää. Hänen mielestään oli luontevaa tehdä jonkin aikaa suoraan koulutusta vastaavaa työtä.

    — Halusin nähdä, millaista työtä tehdään käytännön tilanteissa. Melkein kaikki tutkijat, jotka ovat syrjäytymiseen liittyvien ongelmien kanssa tekemisissä, pitäisi hakeutua käytännön töihin. Asiat avautuivat uudella tapaa kuin vain kirjoista opiskelleen.

    Kaksi vuotta sosiaalitoimistossa oli sikälikin looginen työrupeama, että Aro valmistui sosiaalipolitiikasta maisteriksi, kun taas väitös kuuluu kasvatustieteen alaan.

    — Työ sosiaalitoimistossa oli yliopistossa vietettyjen vuosien jälkeen rankkaa, mutta silloin tällöin palkitsevaa, kun saattoi käytännön asiassa auttaa ja saada vaikutusta.

    Vuodet sosiaalitoimistossa Turussa olivat 2007- 2009. Huonot talouden suhdanteet olivat alkamassa, mutta eivät tutkijan mukaan vielä varsinaisesti vaikuttaneet käytännön arkeen.

    — Loppuvaiheessa sosiaalityön resursseja ehkä kavennettiin jonkin verran siten, että päihdetyöhön oli vähemmän rahaa. Työttömyyden nousua ei ainakaan Turun sosiaalitoimistossa tuolloin näkynyt.

    Valintoja vuosikymmeniksi

    Monissa perheissä nuorten koulutuksen vaihtoehtoja mietittäessä ollaan syystä hämillään. Nuorten kannalta kysymys on iso ja perspektiiviä on vuosikymmeniksi eteenpäin. Koulutuksen merkitys on muuttunut sitten vanhempien ollessa nuoria. Koulutuksella on arvo sen henkilökohtaisesti hankkineille ja työmarkkinoille, joissa nuoret ryhtyvät työskentelemään.

    — Tutkimukseni osoitti, että koulutus kannattaa, vaikka se inflatoituu vuosien aikana. Minimikoulutustaso on noussut koko ajan. Nyt vaaditaan minimikoulutus ja sitten katsotaan ominaisuuksia, joilla pääsee työhönottohaastatteluun.

    Yksi neuvo sisältyy omaperäisiin ainevalintoihin ja niiden lisäksi työkokemukseen. Maailma muuttuu kaiken aikaa ja opiskelun alun valinnat voivat osoittautua virheeksi.

    — Voisi miettiä myös yhdistelmä jotakin käytännöllistä ja toisaalta teoreettisempaa. Silloin myös aikanaan erottuu muista hakijoista.

    Eri sukupolvien vääristynyt katse

    Eri sukupolvet näkevät oman koulutustason ja sen puutteet vertaillessaan nuorempiin. Nuoremmilta ikäluokilta ei mitään niin paljoa kadehdita kuin tutkintoja, jos yksi sukupolvi on käynyt kouluaan sodan rikkonaisissa olosuhteissa ja sitä aiempi on ehkä opetellut kirjoittamaan kiertokoulussa.

    — Molempiin suuntiin on näkökulmavirhettä. Entisinä vuosikymmeninä joku vaatimattomankin oloinen koulutus oli varsin kelvollinen niihin olosuhteisiin. Se sopi hyvin silloin vallalla oleviin työtehtäviin. Ja toisaalta, moni nykykoulutus ei välttämättä ole laadukas, kuin ulkopuolisesti voisi ajatella.

    Nyky-koulutusjärjestelmän virheitä on Aroa vaikea saada nimeämään.

    — Kaiken kaikkiaan koulutuksen laatuun ja sisältöihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Nyt kiinnitetään ennen kaikkea tutkintomääriin, mikä on aivan järjetöntä. Taustalla on määrän vaikutus rahoitukseen.

    Aro miettii hetken muita koulutusjärjestelmän virheitä.

    — Ministeriö vastaa koulutusmääristä ja -tavoitteista. On vahva usko siihen, että tohtoreille on valtava kysyntä työmarkkinoilla. Työantajat kuitenkaan eivät halua tohtoreita. Yliopistoihin on luotu post doc –paikkoja tohtoreille, mikä kertoo muun kysynnän puutteesta.

    Mikko Aro

    • Syntynyt 1973 Hämeenlinnassa
    • VTM, v. 2000, Turun yliopisto
    • Väitöskirja: Koulutusinflaatio. Koulutusekspansio ja koulutuksen arvo Suomessa 1970—2008.
    • Pyrkii jatkamaan väitöskirjan tutkimusteemaa.
    • Työskenteli väitöskirjavaiheessa kaksi vuotta Turussa sosiaalitoimistossa.

    teksti Tiina Huokuna
    kuva Timo Jakonen

    • Painetussa lehdessä sivu 26